Kankaan paperitehdas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paperitehdas ilmasta
Tehdasrakennus vuonna 2017

Kankaan paperitehdas (aiemmalta nimeltään Lohikosken paperitehdas) oli Jyväskylän keskustan välittömässä läheisyydessä Tourujoen rannalla sijainnut paperitehdas, joka kuului viimeisessä vaiheessa Sappi Limited -konserniin. Tehdas oli kuulunut aiemmin G. A. Serlachius, Metsä-Serla ja M-real -konserneihin. Tehdas perustettiin vuonna 1872. Liikevaihto vuonna 2003 oli noin 160 miljoonaa euroa. Tehtaalla työskenteli viimeisessä vaiheessa noin 150 henkilöä. Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen työskenteli aiemmin Kankaan tehtaalla. Tehdasrakennusten vanhimpia osia on suunnitellut arkkitehti W. G. Palmqvist.

M-real ilmoitti 13.11.2007 Tampereen Lielahden kemihierretehtaan sulkemisesta ja Kankaan paperitehtaan PK2-paperikoneen lopettamisesta.[1] M-real ilmoitti 29.9.2008 Kankaan tehtaan myynnistä eteläafrikkalaiselle Sappi Limitedille. Sappi sulki tehtaan vuoden 2010 alussa, viikolla 2.[2] Heinäkuussa 2010 M-real osti Kankaan tehtaan kiinteistön takaisin Sappilta. Jyväskylän kaupunki käytti etuosto-oikeuttaan kiinteistöihin ja noin 26 hehtaarin maa-alueeseen, joten siitä tuli alueen ja sillä sijaitsevien rakennusten omistaja. Alueelle on sen jälkeen syntynyt Kankaan asuinalue ja yrityskeskittymä. Vuonna 2016 tammikuussa Kankaan paperitehtaan tiloihin muutti Petäjävedeltä Petäjäveden Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitos.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperitehdas 1910-luvulla

Kankaan ja Koskenpään tilojen omistaja Hjalmar Åkerhjelm aloitti tehtaan rakentamisen Tourujoen rantaan Lohikoskelle vuonna 1872. Tehtaan vihkiäisiä vietettiin 13.1.1873. Lohikosken paperitehdas oli ensimmäisiä puupitoista paperia valmistaneita tehtaita, aiemmin oli valmistettu lähinnä lumppupaperia. Tehtaan koneistus uusittiin pian, jotta voitiin siirtyä kannattamattomasta halvan paperin tuotannosta hienopaperiin.[3]

Vuonna 1879 tehdas siirtyi Åkerhjelmin apen Fredrik Sneckenströmin perikunnalle konkurssihuutokaupassa. Sneckenström oli ollut tehtaan tärkeä taloudellinen tukija ja hänen kuoltuaan Åkerhjelm ei pystynyt maksamaan velkojaan perikunnalle. Perikunta jatkoi tehtaan toimintaa. Suomen senaatti vahvisti Sneckenströmin kuolinpesä omistaman Kangas Aktiebolag -osakeyhtiön synnyn vuonna 1891. 1890-luvun alussa tehdas tuotti tappiota. Päätettiin muodostaa uusi yhtiö, Aktiebolaget Kangas. Sneckerströmin suku menetti määräysvaltansa yhtiössä ja merkittävimmäksi osakkeenomistajaksi tuli tamperelainen kauppias Bernhard Björkman. Tehdas ryhtyi valmistamaan kirje-, paino- ja voipaperia silkki- ja savukepaperin ohella.[3]

Vuonna 1901 tehdas meni jälleen konkurssiin epäonnistuneiden venäjänkauppojen takia. Vuonna 1902 perustettiin Kankaan Paperitehdas Osakeyhtiö, jonka merkittävimmät osakkeenomistajat olivat Nordbanken, Suomen Pankki, Osakeyhtiö Kankaan Tehdas sekä Jämsänkoski Osakeyhtiö. Vuosina 1902–1903 tehdas oli täystyöllistetty ja saavutettu voitto oli kirjanpidollista.[3]

Vuonna 1904 tehtiin vararikko anomus. Luotonantajilla ei ollut mahdollisuutta saada sijoituksiaan takaisin ja he päättivät sijoittaa toimintaan lisää sekä jatkaa sitä. Yhtiön johtoon nousivat Albert Snellman ja Gösta Serlachius. Serlachius realisoi varastoja ja teki rahoitusjärjestelyjä, joiden avulla tehdas selvisi eteenpäin. Tehdas siirtyi lisäksi takaisin hienopaperin valmistukseen. Tehdas alkoi tuottaa voittoa vuodesta 1906 lähtien. Vuonna 1908 Serlachiuksen serkku Rafael Schauman nousi tehtaan johtoon kun Serlachius siirtyi Mänttään. Vuonna 1915 yhtiö oli luovutettu takaisin osakkeenomistajille entistä paremmassa kunnossa. Odotusten vastaisesti ensimmäinen maailmansota lisäsi kysyntää ja tehdas teki parhaan tuloksensa vuonna 1916. Sodan aikan Gösta Serlachius alkoi ostaa tehtaan osakkeita. Vuonna 1917 suurimmat osakkeenomistaja olivat Kaukaan Tehdas Osakeyhtiö ja osakkeistaan vuonna 1918 luopunut Standertskjöld-suku.[3]

Tehdas laski jätevetensä lähes puhdistamattona Tourujokeen 1970-luvulle saakka, jolloin valmistui mekaaninen jätevedenpuhdistuslaitos. Vielä 1980-luvulla veden väri saattoi vaihdella päivittäin ja rikkihappopäästöt happamoittivat vettä ja aiheuttivat kalakuolemia. Tehtaan jätevedenkäsittelyä kehitettiin edelleen 1990-luvulla. Osa jätevedestä puhdistettiin Nenäinniemen puhdistamossa.[4]

Tehdas hankki 3/4 vuonna 1923 valmistuneesta Kuhankosken voimalaitoksesta energiansaantinsa turvaamiseksi. Vuonna 1927 G. A. Serlachius Oy oli hankkinut tehtaan omistukseensa ja yhtiön osana tehtaan taloudellinen tilanne vakautui ja toimintamahdollisuudet parantuivat. Tehdasosakeyhtiön fuusioitiin G. A. Serlachius Oy:öön vuonna 1941. Tehtaan koneita uudistettiin sekä tuotantomenetelmiä tehostettiin 1960-luvulla ja tuotteiden määrä ja laatu paranivat. 1980-luvulla tehdas oli Euroopan 10. ja Suomen 3. suurin hienopaperin valmistaja. Tehtaan kolmoskone suljettiin 1980-luvulla. Vuoden 2008 helmikuussa tehtaan toinen kone suljettiin johtaen 72 työpaikan vähentymiseen. Syyskuussa tiedotettiin tehtaan siirtyvän Sappille vuoden vaihteessa. Vuotta myöhemmin Sappi ilmoitti aloittavansa neuvottelut tehtaan sulkemisesta. Viimeinen jäljellä ollut kone suljettiin tammikuussa 2010.[3]

Tehtaalla sattui kesällä vuonna 1997 suuri tulipalo, jossa tehtaan paperivarasto tuhoutui pahoin. Hiiltyneitä paperinpalasia levisi savupilvien mukana Jyväskylän keskustaan ja laajemminkin Jyväskylän alueille. Tehtaalla oli oma tehdaspalokunta. Paloasemana toimi tehtaan pääportin rakennus, joka oli myös vartiointikeskus.

Työntekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuinalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi työntekijät majoittuivat olemassa oleviin taloihin. Pian tehtaan valmistumisen jälkeen rakennettiin ensimmäiset asuinrakennukset tehtaan viereen. Työntekijät saattoivat ostaa tai vuokrata tehtaan omistamia lähiympäristön maita. Kaavoittamaton maa oli vapaata rakentaa ja edullisempaa kuin kaupungissa. Tehdas oli vuokrannut Sisällissotaan mennessä 72 tonttia, joista puolet kankaalaisille. Tehtaan ympärille kasvoi Jyväskylän ensimmäinen esikaupunkimainen asuinalue. Vuonna 1926 tehdas tilasi Wäinö Palmqvistilta ympäröivälle alueelle asemakaavan, jolle ei haettu virallista vahvistusta. Tontteja myytiin ja vuokrattiin merkityiltä paikolta – myös vapaa rakentaminen jatkui. Tehdas rakensi 1920–1930-luvuilla 28 taloa työntekijöiden asunnoiksi ja alueelta myytiin 151 tonttia.[4]

Tehtaan ympäristö oli kaavan puuttumisen takia rakennuskiellossa 1939–1946. 1940-luvulla syntyi työvoimapula asuntojen puuttumisen takia. Tehdas alkoi rakentaa niitä lisää sekä lahjoitti, vuokrasi ja myi tonttejä lähistöltä. Työntekijöistä puolet asui tehtaan asunnoissa 1950-luvulle tultaessa.[4]

Sodan jälkeen tehdas lahjoitti palveluksessaan olleille rintamamiehille sekä kaatuneiden omaisille 75 tonttia Tourula ja Leppäsen tiloilta vuosina 1945–1948. Näistä syntyi sekä Jyväskylän että maalaiskunnan alueella sijainnut Lahjaharju. Alue rakennettiin yhtenäisen suunnitelman mukaan. Yhtiö omisti myös läheisen, pääosin sodan jälkeen rakennetun Holstin alueen. Enemmistö alueen asukkaista oli tehtaan työntekijöitä. Serlachius toi kaupunginvaltuustoon Lohikosken, Kankaan ja pienen osan Tourulasta käsittävän kaavan. Tehdas oli aktiivinen myös Lohikosken ja Holstin kaavamuutosasiassa 1960- ja 1970-luvuilla.[4]

Kassat ja lääkäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työntekijöillä oli vuodesta 1888 lähtien kassat avustuksen maksamista tapaturmaa tai sairastumista varten. Osakkaat maksoivat kassaan 2 prosenttia palkastaan. Vuodesta 1897 lähtien oli sekä eläke- että sairausapukassa. Maalaiskunnan lääkäri toimi myös tehtaan lääkärinä vuodet 1917–1926, jonka jälkeen tehdas palkkasi lääkärin kaupungista. Tehdas maksoi työntekijöiden lääkärinpalkkiot kokonaan 1920-luvulle.[4]

Tehtaan paperikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaalla oli loppuvaiheessa yksi tuotantokäytössä oleva paperikone (PK4), jonka kapasiteetti oli noin 210 000 t/a.

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti Muuta
Paperikone PKI F.W. Stroebel 1874-19xx Tasoviira 1 300 mm ? ? ? ?
Paperikone PKII Georg Tidcombe & Son 1877/8-1928 Tasoviira 1 300 mm ? ? Silkki- ja savukepaperit (ohutpaperit), kirjoitus- ja pianopaperit Romutettu vuonna 1929.
Paperikone PKI J. & E. Chanterenne (belgialainen) 1892-1936 (Uusittu: 1925) Tasoviira 1 550 mm ? 85 m/min (alkuper. 50 m/min) Kirjekuori-, albumi-, olifantti-, posti-, kirjoitus-, paino-, imukepaperi, pergamentin raakapaperi) Romutettu vuonna 1936.
Paperikone PKIII/PKII Banning & Setz (saksalainen) 1906-1960 (uusittu 1926, Banning & Seybold) Tasoviira 1 870 mm ? ? Hienopaperit (posti-, kirjoitus-, paino- ja imukepaperi, kartonki) 40-250 g/m2 Ostettu Kymintehtaalta vuonna 1926. Konetta nimitettiin vanhan kakkoskoneen purkamiseen saakka kolmoskoneeksi. Purettu vuonna 1960.
Paperikone PK1 Thiry & Cie 1936-1978 Tasoviira 2 000 mm ? 150 m/min 3 900 t/a, Hienopaperi Ensimmäinen pintaliimapuristin Suomessa.
Paperikone PK2 Ahlström 1947–20.2.2008 (purettu 2010, Uusittu 1990 ja 2002 (Voith)) DuoFormer D 3 200 mm ? 850 m/min 100 000 t/a, Päällystetty aikakauslehtipaperi Myyty Kiinaan Guang Xi Paper-yhtiölle
Paperikone PK3 KMW 1947–1990 Tasoviira 2100 mm ? 400 m/min Pergamentin raakapaperia 10000 ton./vuodessa Myyty 1995 Bangladeshiin ja ajaa tuotantoa
Paperikone PK4 "Kankaan Anna" Valmet 17.12.1974-12.1.2010 (uusittu 1994 ja 2001) Sym-Former R

(Alkuper. Tasoviira varusteena Viirarulla/Egutööri)

6200 mm Sym-Press II B shoe press (Alkuper. Sym-Press I) 1 300 m/min

(Alkuper. 800 m/min)

210 000 t/a, Päällystetty hienopaperi (Alkuper. 60000 t/a) Myyty Qingdaon kaupunkiin Kiinaan. Purettu vuonna 2013. Käynnistyessään Suomen suurin hienopaperikone. Omistaja Sappi Limited

Koneissa 2 ja 4 oli on-line päällystysyksiköt. Tehtaalla oli lisäksi 3 pituusleikkuria, 2 uudelleenrullainta ja 2 pakkalinjaa. Koneiden 2 ja 4 yhteenlaskettu vuosituotantokapasiteetti oli 310 000 t.

Pergamenttikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pergamenttikone I 1897-1933 (romutettu)
  • Pergamenttikone II 1928-1992, J.W. Erkens, leveys: 1 530 mm, tuotanto 1 800 t/a (poistettu)
  • Pergamenttikone 1951-1992,pääosin Mäntän konepajan valmistama (romutettu)

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Galerie Silk (päällystetty hienopaperi, 65-90 g/m2)

Aiempia tuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linen Bank A4-paperiarkki takaa valaistuna
  • Jyväskylä Linen Bank kirjoituspaperi
  • Jyväskylä Linen Bank vesileimallinen A4-paperi

Tehtaan voimaosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaalla oli oma voimaosasto vuosina 1936-1991. Sitä ei enää tarvittu, kun höyryvoimalaitos jäi pois tuotannosta. Tehdas osti tarvittavan prosessihöyryn Jyväskylän Energiatuontanto Oy:n Rauhalahden voimalaitokselta tulevalla höyrylinjalla. Voimala oli kuitenkin jonkin aikaa varalaitoksena.

Vuosisadan alkuun asti oli kankaalaisten valaistuksena öljylamput asumuksissa. Vuonna 1892 tehtaan 10 kW:n generaattorista riitti virtaa vain tehtaan isännöitsijän asuinrakennukseen. Tehtaan koko sähköjärjestelmä uusittiin 1890-luvun puolivälissä, jolloin myös osa tehtaan asuinrakennuksia sai sähkövalot – kymmenen vuotta ennen kaupunkialuetta. Sähköä alettiin myös myydä Taulumäen yksityisrakennuksiin.[4]

Höyryvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyryvoimalaitos oli käytössä 1936 vuoteen 1991 asti jolloin Se poistettiin käytöstä kun Rauhalahden voimalaitokselta tuleva höyrylinja valmistui. Laitos purettiin huonokuntoisena pois vuosina 2013-2015.

Voimalaitoksessa oli seuraavat laitteet :

  • Sulzer-sähköhöyrykattila 2200 kW Valmistumis vuosi 1922
  • Kattila 1: Steinmuller 1936, jonka tulipinta-ala 250 m³, 25 Bar:n korkeapainekattila, höyrynkehityskyky 28 ton/h sekä vastapaineturbiini
  • Kattila 2: Valmistaja Tampella, valmistusvuosi 1972 + turbiini
  • Piippu rakennettu vuonna 1936
  • varavoimakoneena vuonna 1965 asennettu kaasuturbiini-generaattoriyhdistelmä.

Voimalaitos on rakennettu 1935. Voima-asemalla oli lisäksi tehtaan varavoimalana vuonna 1965 asennettu kaasuturbiini, joka oli ensimmäisiä Suomessa. Turbiini romutettiin vuonna 2013. Nykyään höyrykeskus on sisätiloiltaa erittäin huonossa kunnossa kylmilleen jätön vuoksi. Vuonna 2010 on piipun purkamista suunniteltiin, mutta 6.9.2011 saatiin sen suojelupäätös asemakaavamuutokseen (piipun lyhentäminen noin 70-metriseksi). Koneistoa on uusittu 1968 sekä laajenettu vuosina 1950, 1968 ja 1972 uutta höyrykattilaa ja turbiinia sekä korjaamoa varten. Piippu jäi muistoksi voimalasta paikoilleen.

Tourujoen vesivoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaan tehdasalueen vieressä on Tourujoen vesivoimalaitos, joka kuului ennen tehtaan voimaosastoon, johon kuuluivat myös Kuhankosken voimalaitos ja Mäntän tehtaiden voimaosastot. Tourujoen voimala on rakennettu 1941 ja sen teho on 620 kVA / 520 kW 1,5-3,5 GWh/vuosi. Patorakenteen peruskunnostus tehtiin 2005. Nykyään vesivoimalan omistaa Jyväskylän Energia. Voimala säännöstelee Tourujoen vesistöä ja tuottaa vuodessa muutaman gigawattitunnin vesisähköä. Vuonna 1959 kaupunki osti Kankaan noin 200 taloa käsittävän sähköverkon[4] Nykyisin tehtaalle tulee Kangasvuoresta 110kV sähkölinja.

Kuhankosken vesivoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaan toimintaan liittyi myös Laukaassa sijaitseva Kuhankosken voimalaitos vuosina 1923–1988. Voimalaitokselta rakennettiin suurjännitelinja kankaalle 1922[4]. Voimalaitos tuotti alkuun sähköä Kankaan tehtaan tarpeisiin sekä myöhemmin myös Mäntän tehtaille. Kuhankoski–Kangas-välin 45 kV:n sähkölinja valmistui 2.4.1923

Kangas-mänttä rakentaminen alkoi kesällä 1924 ja se valmistui 22.2.1925. Jolloin kytkettiin mänttän tehtaiden muuntoasema -kuhankosken voimalaitokseen.

Kuhankoski- Kangas linja purettiin 1990-luvun alussa pois. Kangas–Mänttä-linjan purkamisen ajankohdasta ei ole tietoa.

Tehtaan vieressä Tourujoen varrella sijaitseva punatiilinen muuntoasema (45/0,4 kV) on paikoillaan, mutta toimintaa siinä ei nykyään ole. Se toimi keskusasemana tehtaan sähkönjakelulle ja siitä eteenpäin sekä 45 kV:n kytkiasemana Mäntän linjaan. Se kuului Kuhankoski–Kangas–Mänttä -linjan alkupäähän. Aikoinaan muuntoasemallakin on ollut miehitys. Loppuajasta tehtaan höyryasemalta oltiin radiopuhelinyhteydessä Kuhankosken voimalaitokselle. Tarvittaessa sieltä kysyttiin teholukemia ja pyydettiin lisäämään tai vähentämään tehoa tehtaiden kulutustilanteen mukaan.

Tehtaan rautatiekalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Adolf Serlachiuksen vuonna 1863 perustaman G. A. Serlachius Oy:n kuljetusosasto omisti myös lukuisia kapearaiteisia ratoja, mutta niillä ei harjoitettu julkista liikennettä. Niistä merkittävimmät olivat Kankaan tehtaiden 600 mm:n raideleveydellä olleet radat.lähde? Tehtaan tarvitsemat vaihtotyöt hoidettiin loppuaikoina VR:n kalustolla, aiemmin tehtaalla oli vaihtotyöhön oma veturi.

Tehdaspalokunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaalla toimi oma tehdaspalokunta ja ensiapuryhmiä. Vuonna 1986 oli Kankaalla suurkatastrofiharjoitus, johon ne osallistuivat. Paloasemana toimi tehtaan pääporttirakennus, jossa oli myös vartiointikeskus. G AS Kankaan paperitehtaan TPK . Metsä-serla Kankaan paperitehtaan TPK. Kankaan paperitehtaan TPK M-Real.selvennä Osallistui useisina vuosina TPK Jehumalja kilpailuihin. Tehtaalla oli paloauto ja miehistöauto.

Tehtaalla oli suurpaloja. Vuonna 1997 oli paperivarastopalo. Vuonna 2014 tuli tuhosi Kankaan tehtaan uuden osan entisen paperikonehallin. Palo rajoittui entisen paperikone 4:n rakennukseen ja tuhosi räystäsrakenteita noin 45 metrin matkalta. Tyhjän rakennuksen katolla tehtiin purkutöitä, joista palo sai alkunsa kun polttoleikattiin putkistoa. Tehdaspalokunta huolsi tehtaan palosammuttimet itse ja huolehti muistakin palontorjuntavälineistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M-real Oyj:n pörssitiedote 13.11.2007
  2. Martinmäki, Lauri: Sappi sulkemassa Kankaan paperitehtaan Keskisuomalainen. 22.10.2009. Viitattu 22.10.2009.
  3. a b c d e "Erinomaista työtä". (Kankaan tehdas: 137 vuotta vaiheikasta historiaa) Keskisuomalainen, 23.10.2009, s. 17.
  4. a b c d e f g h Ojala, Jaana: Kankaan tehdas muokkasi ympäristöään. Keskisuomalainen, 11.12.2009, s. 17.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvia tehtaan radasta vaunut.orgissa
  • Nykänen, Panu & Paulapuro, Hannu (2005) Telan ympäri - Vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa. Tekniikan Historian Seura THS ry. Helsinki.