Kampin villat
| Kampin villat | |
|---|---|
 Kampin villat 1930-luvulla. Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmista. |
|
| Osoite | Malminkatu 3, Runeberginkatu 1 |
| Sijainti | Kamppi, Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | asuinrakennusryhmä |
| Valmistumisvuosi | 1876 |
| Purkuvuosi | 1938–1960 |
| Rakennuttaja | Helsingfors Arbetarbostäder Ab |
| Omistaja | Helsingfors Arbetarbostäder Ab |
| Runkorakenne | puutaloja |
| Julkisivumateriaali | puu |
| Kerrosluku | 2–3 |
 |
|
Kampin villat eli Kampin puulaakivillat[1] olivat Helsingin Kamppiin, Kampintori länsipuolella olevaan kortteliin vuonna 1876 työväen asunnoiksi rakennettu ryhmä kaksi- ja kolmikerroksisia puutaloja. Niistä osa purettiin vuonna 1939, viimeisetkin vuonna 1960. Ne sijaitsivat kokonaisen korttelin laajuisella suorakulmaisella tontilla Malminkadun, Malminrinteen, silloisen kasarmialueen ja nyttemmin hävinneen puistikon välissä. Nykyisin suunnilleen samalla alueella sijaitsevat Sähkötalo ja Radisson Blu Royal Hotel, joiden välitse Runeberginkatu kulkee halkaisten entisen korttelin kulmittain.
Rakentaminen ja tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kampin villat rakennutti Helsingfors Arbetarbostäder Ab -niminen yhtiö, jonka muutamat helsinkiläiset tehtailijat olivat perustaneet työväen asunto-olojen parantamiseksi.[2] Sama yhtiö rakennutti samoihin aikoihin myös Suruttomain villat Hämeentien varrelle Kallioon.[3][2]
Villat rakennettiin helpottamaan kasvavan teollistuvan Helsingin työväen asuntokurjuutta, josta muun muassa Zachris Topelius oli jo 1850-luvulla kirjoittanut useissa lehtikirjoituksissaan Helsingfors Tidningar -lehdessä.[3] Erityisesti hän arvosteli keinottelijoita, jotka perivät surkeimmissakin olissa asuvilta työläisperheiltä kohtuuttoman korkeita vuokria.[3] Sosiaaliset ja filantrooppiset aatteet olivatkin saaneet Helsingissäkin yhä laajempaa kannatusta.[1] Sen vuoksi Suomen senaatti myönsikin Helsingfors Arbetarbostäder -yhtiölle huokeakorkoisen lainan, jotta asuntojen vuokrat voitiin pitää alhaisina.[1]
Sijainti ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kampin villat sijaitsivat tontilla, joka käsitti silloisen korttelin nro 216 kokonaisuudessaan. Kortteli oli tuolloin suorakulmion muotoinen[4], ja sitä rajoittivat etelässä Malminkatu, idässä Kampintorin reunaa pitkin kulkeva Malminrinne, pohjoisessa alun perin Turun kasarmiin liittyneen laajan kasarmialueen läntisin osa ja lännessä pienehkö nyttemmin hävinnyt puistikko. Rakennusryhmän osoite oli Malminkatu 3.[1] Myöhemmin rakennettiin Kampin villojen ja kasarmialueen väliin Runeberginkadun eteläisin osa[1], jonka linjaus alkujaan poikkesi nykyisestä: se alkoi Fredrikinkadun, Malminrinteen ja Kampinkadun (nykyisen Urho Kekkosen kadun) risteyksestä ja kulki alkumatkan Malminkadun suuntaisena ja teki villojen korttelin luoteispuolella mutkan, josta se jatkui nykyisellä kohdallaan Töölöön.[5]
Useimmista muista Helsingin kortteleista poiketen tämä kortteli ei koskaan saanut kasvin tai eläimen nimeä, vaan sen nimenä oli Kampin villat.[4]
Kampin tontille rakennettiin neljä osittain kolmikerroksista puista asuintaloa, jotka sijaitsivat tontin nurkissa. Tontin keskelle rakennettiin pesutupa ja pakari, jossa oli myös neljä asuinhuonetta, sekä sen kummallekin puolelle vajat. Tontin länsireunassa oli pitkä ulkohuonerakennus.[3]
Nykyaikaisen käsityksen mukaan Kampin villatkin edustivat vielä varsin vaatimatonta asumistasoa. Niissä ei alkujaan ollut vesijohtoa, vaan vesi oli noudettava Lapinlahden aukiolla olleesta yleisestä kaivosta. Myöhemmin rakennettiin pihalle vesiposti. Rakennuksia valaistiin öljylampuilla vielä kauan sen jälkeenkin, kun useimpiin muihin rakennuksiin Helsingissä oli jo asennettu sähkövalo.[1]
Asukkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kampin villoissa oli yhteensä 116 asuntoa, jotka käsittivät joko vain yhden huoneen tai sen lisäksi keittiön. Niissä oli enimmillään kaikkiaan 350 asukasta.[6] Teollisuustyöväen lisäksi taloissa asui myös runsaasti käsityöläisiä, esimerkiksi muurareita, räätäleitä ja puuseppiä sekä myös useita sekä juutalaisia kauppiaita, joista monilla oli myymälä läheisessä Narinkassa.[4]
Loppuvaiheet, purku ja alueen nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kampin villat rakennettiin alkujaan kaupungin laidalle, mutta nykyisin alue on osa Helsingin ydinkeskustaa.
Vuonna 1938 vahvistettiin Kampin alueelle uusi asemakaava, joka edellytti muun muassa Kampin villojen purkamista. Runeberginkadun eteläpää linjattiin uudelleen nykyiselle paikalleen, jolloin se tuli alkamaan Malminkadun ja Malminrinteen risteyksestä. Täten se halkaisi villojen entisen korttelin kulmittain. Uuden katuosuuden itäpuolinen kortteli peri numeron 216, mutta se rajoittui nyt idässä (koillisessa) Fredrikinkatuun, pohjoisessa (luoteessa) entisestään pidennettyyn Salomonkatuun.[7][8]
Osa villoista purettiin pian kaavan vahvistamisen jälkeen, ja korttelin Malminrinteen puoleiseen osaan rakennettiin Gunnar Taucherin suunnittelema Kampin sähköasema.[9] Viimeiset vanhoista villoista kuitenkin purettiin vasta vuonna 1960, mutta silloin ne olivat jo pahoin ränsistyneet, ja lämmityskin toimi huonosti.[3]. Rakennusryhmän pihapiirikin oli sitä ennen jo täysin tuhoutunut, sillä uudelleen linjattu Runeberginkatu oli rakennettu kulkemaan korttelin läpi vanhojen rakennusten välitse jo 1950-luvun alkupuolella. Seutu oli lisäksi saanut levottoman alueen maineen, mutta se haluttiin rakentaa osaksi Helsingin nykyaikaista keskustaa.[6]
Vuonna 1970 kortteliin 216 valmistui Alvar Aallon suunnittelema Sähkötalo, johon myös vanhempi Kampin sähköasema kiinteästi liittyy. Runeberginkadun toisella puolella oleva kolmiomainen kortteli oli pitkään tyhjillään, mutta vuonna 1991 siihen valmistui hotellirakennus, Radisson Blu Royal Hotel.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Helsinki ennen meitä, s. 156. , 1962.
- ↑ a b Eino E. Suolahti: ”Kallio ja Harju”, Helsingin neljä vuosisataa, s. 219. 2. painos. Otava, 1972.
- ↑ a b c d e Eeva Järvenpää: Kampin villat helpottivat työläisten asuinoloja. Helsingin sanomat, 21.9.2008. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Kampin villat ja Kampin tori”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 212. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
- ↑ Helsingin kaupungin kartta - Karta över Helsingfors stad. (Saadaan näkyviin valitsemalla sivun vasemmasta laidasta Historialliset aineistot => Opaskartat => Opaskartta 1925) F. Tilgmann. Kartan verkkoversio
- ↑ a b Eeva Järvenpää: ”Kampin villat ja Kampin tori - Vanhat villat eivät sopineet uuteen cityyn”, Ensimmäisiä esikaupunkeja: kertomuksia Kaartinkaupungin ja Kampin kortteleista, s. 244-249. HS Kirjat, 2009. 978-952-5-55730-5.
- ↑ Asemakaavan muutos koskeva kortteleita No 179, 215, 216 ja 217 Helsingin kaupungin IV kaupunginosassa (Kaavakarttaan on ohuemmilla viivoilla merkitetty myös aikaisemmat korttelin- ja tontinrajat, jotka lakkasivat olemasta voimassa) kartta.hel.fi. Helsingin kaupunki. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ ”Kiinteän omaisuuden vuokra- ja muut nautintaoikeutta koskevat kysymykset”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 64, 1938, s. 80. Helsingin kaupungin tilastokeskus, 1940. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Kaupunginvaltuusto, asemakaavakysymykset”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 64, 1938, s. 67. Helsingin kaupungin tilastokeskus, 1940. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pinterest (Alueesta vuonna 1959 otettu valokuva) Veronica Kangasmuukko.