Kai Myrberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kai Myrberg
Henkilötiedot
Syntynyt 12. elokuuta 1962 (ikä 56)
Helsinki
Kansallisuus Suomi
Tieteilijä
Tutkimusalue Itämeri
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Klaipėdan yliopisto, Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Merentutkimuslaitos (1988–2008)

Kai Myrberg (s. 12. elokuuta 1962 Helsinki) on suomalainen merentutkija ja tietokirjailija. Hän toimii Suomen ympäristökeskuksen johtavana tutkijana sekä Klaipėdan yliopiston professorina vuodesta 2015 alkaen. Hän oli vuosina 2015–2017 Kansainvälisen Merentutkimusneuvoston (ICES) varapresidentti.

Myrberg oli 1988–2008 Merentutkimuslaitoksessa tutkijana ja erikoistutkijana. Vuosina 1993–1994 hän oli Pohjoismaiden Ministerineuvoston stipendiaattina Göteborgin yliopistossa ja vuosina 2000–2001 Tukholman yliopistossa tutkijatohtorina.

Myrberg väitteli tohtoriksi vuonna 1998. Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomenlahden fysiikkaa. Hän on julkaissut yli 40 kansainvälisesti referoitua artikkelia ja viisi kirjaa. Hän on osallistunut myös muun muassa Itämeren ilmastonmuutokseen liittyvän BACC-kirjan kirjoittamiseen kaksi kertaa. Myrberg on toiminut aktiivisesti muun muassa kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES) eri työryhmien jäsenenä, sekä vuosina 2011-2017 toisena Suomen delegaattina järjestössä (v. 2015–2017 varapresidentti). Lisäksi Myrberg on BALTEX-hankkeen johtoryhmän jäsen,[1] (nykyisin Baltic Earth). Hän on Baltic Sea Science Congressin johtoryhmän jäsen. Myrberg oli 2009–2011 muun muassa Itämeren BONUS+ -hankkeessa BalticWay-projektin Suomen päätutkija [2]

Myrberg koordinoi vuodesta 2010 lähtien Suomenlahden meriympäristön suojeluun liittyvää kolmikantayhteistyötä, johon osallistuu Suomen, Viron ja Venäjän tutkijoita ja viranomaisia. Tähän liittyen Myrberg johti vuoden 2014 Suomenlahti-vuotta, joka oli kaikissa kolmessa maassa hyväksytty ministeritasolla. Teemavuoden aikana järjestettiin runsaasti määrä erilaisia tutkimukseen, Suomenlahden tilan seurantaan ja kansalais- ja järjestötoimintaan liittyviä tapahtumia (yhteensä n. 250). Suomenlahti-vuoden 2014 yhteyteen perustettiin Suomessa kansalaisvaltuuskunta, jonka puheenjohtajana toimi entinen pääministeri, toimitusjohtaja (nyk. kansanedustaja) Matti Vanhanen. Venäjällä kansalaisvaltuuskunnan johdossa olivat Len Oblastin ja Pietarin kuvernöörit Alexander Drozenko ja Grigori Poltavchenko sekä Virossa entinen pääministeri Andres Tarand. Suomessa hankkeen suojelijana toimi presidentti Sauli Niinistö ja Virossa presidentti Toomas Hendrik Ilves sekä Venäjällä presidentti Vladimir Putin. Teemavuoden tulokset raportoitiin loppuvuodesta 2015 SYKEn Policy briefin muodossa[3] sekä tiekarttana. Nämä dokumentit sisältävät konkreettiset toimenpide-ehdotukset päättäjille siitä, miten Suomenlahden tilaa parannetaan ripeästi ja kustannustehokkaasti. Vuonna 2016 ilmestyi SYKEn julkaisusarjassa laaja tila-arvio -raportti,[4] sekä vuonna 2017 Journal of Marine Systems -julkaisussa Suomenlahti-vuoden päätuloksista lehden erikoisnumero.[5] Vuonna 2016 Suomen, Viron ja Venäjän ympäristöministerit allekirjoittivat deklaraation, jossa sovittiin kolmikantatyön jatkosta vuoteen 2020 asti.

Suomenlahtityö on herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta, ja Myrberg kutsuttiin kertomaan tuloksista Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan 70-vuotispäiville.[6] sekä Almedalenin viikolle Visbyhyn 2015 (http://www.itamerihaaste.net/en/frontpage_(vanha)/projects/ostersjoutmaningen_moter_sverige/almedalsveckan_28.-29.6.2015). Myrberg oli myös yksi Riiassa vuonna 2015 pidetyn Baltic Sea Science Congressin pääpuhujista esittelen Suomenlahti-työn tieteellisiä tuloksia (http://www.bssc2015.lv/wp-content/uploads/2015/07/10th_BSSC_AbstractBook_final.pdf).

Myrberg on toiminut myös akateemisena vastaväittäjänä (mm. 2013 Kööpenhaminan yliopistossa, 2014 Helsingin yliopistossa) sekä useiden väitöskirjojen esitarkastajana ja väitöskomiteoiden jäsenenä Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa, Virossa ja Liettuassa. Myrbergin tutkimusyhteistyö ulottuu mainittujen maiden lisäksi myös Venäjään, Saksaan, Tanskaan, Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Myrberg on ollut 2012–2015 Klaipėdan yliopiston vieraileileva professori ja 1. syyskuuta 2015 alkaen varsinainen professori. Hän opettaa Klaipedan yliopistossa Itämeren oseanografiaa, jota hän opetti 2002–2012 dosenttina Helsingin yliopistossa [7]lähde?

Myrberg on pitänyt vuodesta 1997 lähtien luentoja ja luentokursseja eri yliopistoissa, erityisesti Helsingin yliopistossa. Vuodesta 2002 asti hän on ollut Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti. Hän osallistunut myös kansainvälisten Itämeren oseanografian kesäkoulujen ja kurssien järjestämiseen Suomessa ja ulkomailla [8]

Myrbergin erikoisala on Itämeren oseanografia, josta hänellä on lajaalti julkaisuita. Hän on kirjoittanut professori Matti Leppärannan kanssa ensimmäisen systemaattisen monografian Itämeren oseanografiasta, Physical Oceanography of the Baltic Sea. Kirjaa on sittemmin yleisesti referoitu julkaisu.[9]

Myrberg on toiminut Suomen Dosenttiliiton (2009–2010) ja Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen (2008–2010) hallitusten puheenjohtajana. Hän on ollut William ja Ester Otsakorven Säätiön hallintoneuvoston varapuheenjohtaja vuodesta 2010. Hän on tieteellisten lehtien toimitus-ja asiantuntijaneuvostoissa (Boreal Environment Research, Geophysica, Estonian Journal of Earth Sciences). Hän on lisäksi muun muassa Suomen Tietokirjalijat ry:n jäsen sekä Suomen Tiedetoimittajain liiton jäsen. Myrberg on saanut kirjalliseen työskentelyyn apurahoja, muun muassa 2007 ja 2010 Suomen Kulttuurirahastolta, sekä 2017 WSOYn kirjallisuussäätiöltä [10] ja vuonna 2017 Suomen Tietokirjalijoilta [11].

Elokuussa 2014 ilmestyi Ursan kustantamana Myrbergin ja professori Matti Leppärannan valtamerioseanografian perusteos Meret – Maapallon siniset kasvot. Kirja sai Vuoden tiedekirja -kilpailussa kunniamaininnan Tieteen päivillä 7.1.2015.[12] Maaliskuussa 2019 ilmestyy Myrbergin ja Leppärannan kirja Itämeri ja ihminen Tammen kustantamana.[13]

Myrbergille on myönnetty seuraavat ansiomerkit: Sotilasansiomitali vuonna 1992, Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki vuonna 2015, yleishyödyllisen ekologisen säätiön (Venäjä) V. I. Vernadskin kunniamerkki vuonna 2016[14].

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Myrberg, Kai: Analysing and modelling the physical processes of the Gulf of Finland in the Baltic Sea (Väitöskirja). Helsinki: Merentutkimuslaitos, 1998. ISBN 952-11-0305-1.
  • Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti & Kuosa, Harri: Itämeren fysiikka, tila ja tulevaisuus. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-654-8.
  • Raateoja, Mika & Myrberg, Kai & Flinkman, Juha & Vainio, Jouni: Kotimeri – Itämeri ympärillämme. Helsinki: Merentutkimuslaitos, 2008. ISBN 978-951-37-5283-5.
  • Leppäranta, Matti & Myrberg, Kai: Physical Oceanography of the Baltic Sea. Berliini, Heidelberg, New York: Springer-Verlag, 2009. ISBN 978-3-540-79702-9.
  • Rintala, Janne-Markus & Myrberg, Kai (toim.): The Gulf of Finland – Finnish-Russian-Estonian cooperation to protect the marine environment – history and prospects for the future. Helsinki: Suomen ympäristöministeriö, 2009. ISBN 978-952-11-3597-2.
  • Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti: Meret, maapallon siniset kasvot. Ursa 2014, julkaisu 139, 214 s.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baltex BSSG Baltex-tutkimushanke, baltex-research.eu. (englanniksi)
  2. BalticWay. The potential of currents for environmental management of the Baltic Sea maritime industry hankevuodet 2009–2011. BONUS Baltic Organisations' Network, bonusportal.org. (englanniksi)
  3. Raateoja, Mika; Myrberg, Kai; Pitkänen, Heikki; Lehtoranta, Jouni: Suomenlahti elpyy vähitellen (ISBN 978-952-11-4537-7) 2015. Suomen ympäristökeskus. (suomeksi)
  4. Raateoja, Mika; Setälä, Outi (editors): The Gulf of Finland assessment (ISBN 978-952-11-4578-0) Reports of the Finnish Environment Institute 27/2016. 2016. Suomen ympäristökeskus. (englanniksi)
  5. Kai Myrberg, Urmas Lips & Marina Orlova (editors): Towards a healthier Gulf of Finland – results of the International Gulf of Finland Year 2014 Journal of Marine Systems, Vol. 171, pp 1-172. July 2017. Elsevier B.V.. (englanniksi)
  6. En afton om Östersjön – hoppfullhet och hot 25.4.2016. dramaten.se. (ruotsiksi)
  7. Geofysiikan opetusohjelma lukuvuodelle 2011-2012 - SUUNNITELMA (pdf) 10.6.2011. Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos, physics.helsinki.fi.
  8. BalticWay summer school. International summer school on Preventive methods for coastal protection (Klaipeda, 18–20 September 2011) ioc.ee. (englanniksi)
  9. Matti Leppäranta, Kai Myrberg: Physical oceanography of the Baltic Sea (ISBN 978-3-540-79702-9) 20.3.2009. Springer Science & Business Media, viittaustiedot via Google Scholar. (englanniksi)
  10. http://www.wsoy-kirjallisuussaatio.fi/apurahat/myonnetyt-apurahat/
  11. https://www.suomentietokirjailijat.fi/kirjailijalle/apurahat/myonnetyt-apurahat/syksyn-apurahat.html
  12. "Näin historiaa pitäisi opettaa" – Mirkka Lappalaisen teos Kustaa Aadolfista on vuoden 2015 tiedekirja 7.1.2015. Plaza.fi.
  13. Itämeri ja ihminen www.tammi.fi. Viitattu 21.10.2018.
  14. V Sankt-Peterburge sostojalsja XVII Meždunarodnyi ekologitški forum "Den Baltijskogo morja" 28.03.2016. Nepravirelstvennyi ekologitški fond imeni V.I. Vernadskogo, Vernadsky.ru. (venäjäksi)