Kaarle Nordenstreng

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalaiset Inkeri Anttila ja Kaarle Nordenstreng sekä ruotsalainen Birgit Eweryd Nørre Nissumissa Tanskassa vuonna 1967.

Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstreng (s. 9. kesäkuuta 1941 Helsinki) on suomalainen tiedotusopin tutkija.[1] Nordenstrengin erityisaloja ovat viestinnän teoria, kansainvälinen viestintä ja mediaetiikka. Hänet tunnetaan kotimaassa ja ulkomailla laajasti verkostoituneena viestinnän ja viestintäpolitiikan tuntijana. Nordenstreng on lisäksi kehittänyt journalistikoulutusta ja viestinnän tutkimusta Suomessa ja kansainvälisesti, etenkin kehitysmaissa.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstreng työskenteli Yleisradiossa kuunnelmien lapsenäänenä vuodesta 1955 ja nuorten ohjelmien tekijänä vuodesta 1956. Radion nuorten ohjelmien vastaavana toimittajana oli tällöin Sauvo Puhtila, jonka jälkeen Nordenstreng jatkoi samassa tehtävässä vuosina 1962–1963.

Nordenstreng opiskeli Helsingin yliopistossa psykologiaa ja fonetiikkaa. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1965. Samana vuonna hänestä tuli sekä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun lehdistö- ja tiedotusopin assistentti että Yleisradion ja yliopistojen välisen tutkimusryhmän sihteeri.

Syyslukukauden 1966 ja vuoden 1967 alkupuolen hän vietti tutkijavaihdossa Yhdysvalloissa Etelä-Illinois’n yliopiston (Southern Illinois University) journalistiikan laitoksessa. Hän matkusteli laajasti Yhdysvalloissa ja tutustui sikäläiseen mediatutkimukseen sekä journalismin opetukseen.[3]

Vuonna 1967 hän siirtyi Yleisradion pitkän tähtäimen suunnittelu- ja tutkimuselimen (PTS) tutkimusasiantuntijaksi. Vuonna 1969 Nordenstreng väitteli tohtoriksi psykolingvistiikasta. Hänestä tuli vuonna 1971 Tampereen yliopiston tiedotusopin (radio- ja televisio-opin) professori.[4]

Nordenstreng on ollut vierailevana professorina useissa Yhdysvaltain yliopistoissa. Vuonna 1981 hän työskenteli Tansaniassa Unescon asiantuntijana. Hän toimi Neuvostoliiton ohjauksessa olleen International Organisation of Journalists -toimittajajärjestön (IOJ) puheenjohtajana vuosina 1976–1990.

27. toukokuuta 2009 Nordenstreng piti jäähyväisluentonsa ”Myötäjuoksijan yksinpuhelu”. Hän oli tuolloin Suomen pisimpään virassa ollut professori.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstrengin ensimmäinen puoliso oli Irmeli Miettinen vuosina 1967–1973, ja vuodesta 1978 Nordenstreng on ollut naimisissa professori Ullamaija Kivikurun kanssa;[5] hänellä on kaksi lasta.[1] Hänen poikansa Markus Nordenstreng on muusikko.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittanut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toward Quantification of Meaning: An Evaluation of the Semantic Differential Technique, 1969 (väitöskirja).
  • Tutkimuskohteena radio ja televisio: Tiedotusopillisia lähestymistapoja, 1970.
  • Joukkotiedotus yhteiskunnassa: Johdatus joukkotiedotuskasvatukseen, yhdessä Yrjö Ahmavaaran, Sirkka Minkkisen, Max Randin ja Margaretha Starckin kanssa, 1971.
  • Tajuntateollisuus: Viestintäpolitiikan näköaloja, 1974.
  • Television Traffic: A One-way Street? A Survey and Analysis of the International Flow of Television Programme Material, yhdessä Tapio Variksen kanssa, 1974 (ilmestyi myös ranskan ja espanjan kielillä).
  • Tiedotusoppi: Johdatus yhteiskunnallisten viestintäprosessien tutkimukseen, 1975, 2. korjattu laitos 1978 (käännetty ruotsiksi, tanskaksi ja unkariksi).
  • Mass Media Declaration of UNESCO, yhdessä Lauri Hannikaisen kanssa, 1984.
  • Foreign News in the Media: International Reporting in 29 Countries, yhdessä Annabelle Srebernyn ja muiden kanssa, 1985 (ilmestyi myös ranskan ja espanjan kielillä).
  • Useful Recollections: Excursions into the History of the International Movement of Journalists, yhdessä Jiri Kubkan kanssa, Part I 1986, Part II 1988 (käännetty ranskaksi ja espanjaksi).
  • Normative Theories of the Media: Journalism in Democratic Societies, yhdessä Clifford Christiansin, Theodore Glasserin, Denis McQuailin ja Robert Whiten kanssa, 2009.
  • A History of the International Movement of Journalists: Professionalism Versus Politics, yhdessä Ulf Jonas Björkin, Frank Beyersdorfin, Svennik Höuerin ja Epp Laukin kanssa, 2016.
  • The Rise and Fall of the International Organization of Journalists Based in Prague 1946-2016, Part III of Useful Recollections, 2020.

Toimittanut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 60 vuotta toimittajakoulutusta, KN (toim.), 1985.
  • CSCE and information: Proceedings of a seminar of experts, Tampere, 24.–27.4.1992, KN & Wolfgang Kleinwächter (toim.), 1992.
  • Human rights, communication and culture: Report on the Second Leipzig-Tampere Seminar on Confidence-Building in the Non-Military Field, Tampere 1988, KN & Wolfgang Kleinwächter (toim.), 1989.
  • Informational mass communication: A collection of essays, toim. KN, 1974
  • International communication and confidence-building in Europe: Report of the first Leipzig-Tampere Seminar on Confidence-Building in the Non-Military Field, Leipzig 14.–5.5.1986, Wolfgang Kleinwächter & KN (toim.), 1986.
  • International security and humanitarian cooperation in the reunited Europe: Report of the third Leipzig-Tampere seminar on confidence-building in the non-military field, Leipzig 1990, Wolfgang Kleinwächter & KN (toim.), 1991.
  • Joukkotiedotus ja yleisö, toim, KN. Kirj. Ulf Berg, 1969
  • Joukkoviestintä Suomessa, KN, Osmo A, Wiio (toim.), 3, uud, laitos, 1994 (ilm. aiemmin nimellä Suomen viestintäjärjestelmä, 1986, 2, uud, p, 1990 )
  • Kansainvälinen journalistietiikka, KN (toim.), 1992.
  • Lehdistöteoriat ja sananvapaus, KN (toim.), 1977.
  • Nordenstreng, Kaarle & Heinonen, Ari (toim.): Mediaetiikan kipupisteet. Tampere: Tampereen yliopisto, 2002. ISBN 951-44-5362-X.
  • National sovereignty and international communication, toim. KN and Herbert I, Schiller, 1979
  • Promotion of educational materials for communication studies: report of phase I of Unesco/IPDC interregional project International Association for Mass Communication Research (IAMCR/AIERI), KN & Michael Traber (toim.), 1991
  • Reports on journalism education in Europe, KN (toim.), 1990
  • Reports on media ethics in Europe, KN (toim.), 1995.
  • Russian media challenge, toim. KN, Elena Vartanova and Yassen Zassoursky, 2001
  • Sananvapaus. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20841-8.
  • Spirit of Helsinki and the public information media of Yugoslavia and Finland, toim. A, Spasic and K, Nordenstreng, 1977.
  • Nordenstreng, Kaarle & Wiio, Osmo A. (toim.): Suomen mediamaisema. 2. painos (1. painos 2001). Porvoo Helsinki: Weilin + Göös, 2003. ISBN 951-0-32270-9.
  • Tiedonvälityksen kansainväliset kehykset, KN (toim.), 1988.
  • Tiedotusopin peruskurssin lukemisto, KN (toim.), 1992, Uud, laitos, toim, KN ja Iiris Ruoho, 2004
  • Tiedotustutkimuksen suuntauksia, toim, KN, 1975.
  • Two seminars on IPDC, toim.KN, 1985.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leinonen, Verna: Agendalla aikaa Aviisi 08/2009. Viitattu 19.10.2014.
  2. a b Tampereen yliopisto tiedottaa 18.5.2009: Professorit Kaarle Nordenstreng ja Jorma Sipilä pitävät jäähyväisluentonsa 27.5.
  3. Karvonen, Erkki & Pietiläinen, Jukka: Kaarle Nordenstreng: Viestintätieteen suurlähettiläs, s. 24. Tampere University Press, 2001. ISBN 951-44-5169-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.6.2015). Suomi, englanti
  4. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 490–491. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  5. Kuka kukin on 2003, s. 671. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  6. Hollywood-tähti ja suomalaisrokkari: Romanssi? Iltalehti.fi. 1.10.2010. Viitattu 19.10.2014.