Kaamosmasennus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaamosmasennus (lat. depressio hiemalis) on pimeään vuodenaikaan toistuvasti esiintyvä masennustila.[1] Kaamosmasennuksesta kärsivillä masennusoireet tyypillisesti rajoittuvat syksyyn tai talveen ja helpottavat kevään ja kesän aikana ja masennus uusiutuu peräkkäisinä syksyinä tai talvina. Niidenkin masennusta sairastavien keskuudessa, joiden oireet eivät rajoitu syksyyn ja talveen, on varsin yleistä, että oireet pahenevat loppusyksyllä ja talvella.[2]

Tiedeyhteisössä on erimielisyyttä siitä, onko kaamosmasennus masennuksesta erillinen häiriö. Tautiluokitukset kuitenkin luokittelevat sen masennuksen alamuodoksi.[2]

Oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaamosmasennukseen liittyy usein ruokahalun kasvamista, hiilihydraattipitoisen ravinnon himoa, painonnousua, unen tarpeen lisääntymistä[2], väsymystä, tarmottomuutta ja ärtyneisyyttä[3]

Ruokahalun lisääntymisen, lihomisen, väsymyksen ja runsasunisuuden esiintyessä talvisin ilman masennuksen taudinkuvaa ei ole kyseessä kaamosmasennus vaan lievempi kaamosrasitus.[4]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavaa kaamosmasennusta potee Suomessa prosentti väestöstä. Lievempiä oireita on 20 prosentilla naisista ja 12 prosenttilla miehistä.[5]

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaamosmasennus saattaa johtua siitä, että ihmiset heräävät talvella liian aikaisin, jolloin on vielä pimeää. Pohjois-Norjassa eletään Keski-Euroopan aikaa, mikä saattaa selittää sen, ettei siellä esiinny kaamosmasennusta. Lisäksi aikavyöhykkeiden itälaidalla asuvilla ihmisillä on vähemmän kaamosoireita kuin länsilaidan asukkailla.[6] Oireyhtymän aiheuttajaksi on todettu luonnollisen valon puute talvellalähde?.

Hoitomenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkasvalohoito on yleinen hoito kaamosmasennukseen.

Hoitomenetelmäksi suositellaan päivittäistä annosta kirkasvaloa. Kirkasvalo kompensoi keinotekoisesti menetettyä auringonvaloa ja 15–45 minuuttia päivittäin valonlähteen ääressä helpottaa oireita. Matkailua aurinkoisiin talvikohteisiin viikoksi tai kahdeksi suositellaan myös hoitomenetelmänä. On suositeltavaa keskustella lääkärin kanssa oireista niiden ilmetessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huttunen, Matti: Kaamosmasennus Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto. Viitattu 8.9.2011.
  2. a b c McGuffin, Peter: ”Affective Disorders”, Essential Psychiatry, s. 253. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-60408-6. (englanniksi)
  3. Mikko Puttonen: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat 26.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445570889712?ref=m-a-listat-16
  4. Mannila, Johanna: Kaamosmasennus on yhdellä sadasta HS.fi. 23.9.2010. Viitattu 8.9.2011.
  5. Mikko Puttonen: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat 26.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445570889712?ref=m-a-listat-16
  6. Mikko Puttonen: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat 26.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445570889712?ref=m-a-listat-16