Kaamosmasennus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaamosmasennus (lat. depressio hiemalis) on pimeään vuodenaikaan toistuvasti esiintyvä masennustila.[1] Kaamosmasennuksesta kärsivillä masennusoireet tyypillisesti rajoittuvat syksyyn tai talveen ja helpottavat kevään ja kesän aikana, ja masennus uusiutuu peräkkäisinä syksyinä tai talvina. Niidenkin masennusta sairastavien keskuudessa, joiden oireet eivät rajoitu syksyyn ja talveen, on varsin yleistä, että oireet pahenevat loppusyksyllä ja talvella.[2]

Tiedeyhteisössä on erimielisyyttä siitä, onko kaamosmasennus masennuksesta erillinen häiriö. Tautiluokitukset kuitenkin luokittelevat sen masennuksen alamuodoksi.[2]

Oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Masennus

Kaamosmasennukseen liittyy usein ruokahalun kasvamista, hiilihydraattipitoisen ravinnon himoa, painonnousua, unen tarpeen lisääntymistä[2], väsymystä, tarmottomuutta ja ärtyneisyyttä[3]

Ruokahalun lisääntymisen, lihomisen, väsymyksen ja runsasunisuuden esiintyessä talvisin ilman masennuksen taudinkuvaa ei ole kyseessä kaamosmasennus vaan lievempi kaamosrasitus.[1]

Oireita on yleensä lokakuusta helmi-maaliskuuhun, ja voimakkaimmillaan ne ovat marras-tammikuussa.[1]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavaa kaamosmasennusta potee Suomessa prosentti väestöstä. Lievempiä oireita on 20 prosentilla naisista ja 12 prosentilla miehistä.[4]

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaamosmasennus saattaa johtua siitä, että ihmiset heräävät talvella liian aikaisin, jolloin on vielä pimeää. Pohjois-Norjassa eletään Keski-Euroopan aikaa, mikä saattaa selittää sen, ettei siellä esiinny kaamosmasennusta. Lisäksi aikavyöhykkeiden itälaidalla asuvilla ihmisillä on vähemmän kaamosoireita kuin länsilaidan asukkailla.[5] Toisaalta Islannissa, joka on äärimmäisen lännessä aikavyöhykkeehensä nähden, ei tavata juuri lainkaan kaamosmasennusta.[6] Oireyhtymän aiheuttajaksi on todettu luonnollisen valon puute talvellalähde?.

Hoitomenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkasvalohoito on yleinen hoito kaamosmasennukseen.

Hoitomenetelmäksi suositellaan päivittäistä annosta kirkasvaloa. Kirkasvalo kompensoi keinotekoisesti menetettyä auringonvaloa, ja 15–45 minuuttia päivittäin valonlähteen ääressä helpottaa oireita. Matkailua aurinkoisiin talvikohteisiin viikoksi tai kahdeksi suositellaan myös hoitomenetelmänä. On suositeltavaa keskustella lääkärin kanssa oireista niiden ilmetessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Huttunen, Matti: Kaamosmasennus Duodecim Terveyskirjasto. 10.9.2017 (päivitetty). Viitattu 8.11.2018.
  2. a b c McGuffin, Peter: ”Affective Disorders”, Essential Psychiatry, s. 253. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-60408-6. (englanniksi)
  3. Mikko Puttonen: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat 26.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445570889712?ref=m-a-listat-16
  4. Mikko Puttonen: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat 26.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445570889712?ref=m-a-listat-16
  5. Mikko Puttonen: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat 26.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445570889712?ref=m-a-listat-16
  6. A. Magnusson: Lack of Seasonal Mood Change in the Icelandic Population: Results of a Cross-Sectional Study. American Journal of Psychiatry, 1.2.2000, nro 2, s. 234–238. doi:10.1176/appi.ajp.157.2.234. ISSN 0002-953X. Artikkelin verkkoversio. en