Käyttötili
Käyttötili, jota kutsutaan myös käyttelytiliksi[1], shekkitiliksi, sekkitiliksi tai transaktiotiliksi, luottoyhtiöissä, on pankissa tai muussa rahoituslaitoksessa oleva talletustili. Sen varat ovat tilin omistajan käytettävissä jatkuvasti. Varojen käyttäminen voi tapahtua useilla tavoilla, kuten käteisnostoilla, pankkikorttien käytöllä, sekillä (sekeillä) ja sähköisellä tilisiirrolla. Taloudellisesti transaktiotilillä olevat varat katsotaan likvideiksi varoiksi.
Sekä yritykset että henkilökohtaiset käyttäjät käyttävät käyttötilejä. Tilillä olevien varojen korkotuotot vaihtelevat maasta ja tilanteesta riippuen. [2] Myös maasta riippuen [3] tiliä ylläpitävä rahoituslaitos voi veloittaa tilinhaltijalta ylläpito- tai tapahtumamaksuja tai tarjota itse tilin haltijalle ilmaiseksi ja veloittaa vain, jos haltija käyttää lisäpalvelua, kuten tilinylitystä. [4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hollannissa Amsterdam oli 1500-luvun alussa merkittävä kauppa- ja laivakaupunki. Ihmiset, jotka olivat hankkineet suuria käteisvarantoja, alkoivat tallettaa rahojaan kassanhoitajalle suojellakseen omaisuuttaan. Nämä kassat säilyttivät rahaa maksua vastaan. Kilpailu pakotti kassat tarjoamaan lisäpalveluita kuten rahan maksaminen sellaisille henkilöille, jotka esittivät tallettajan kirjallisen määräyksen maksusta. Kassanhoitajat pitivät tällöin setelin todisteena maksusta.
Toimintatapa levisi muihin maihin, kuten Englantiin ja sen siirtomaihin Pohjois-Amerikassa. Siellä Bostonin maanomistajat kiinnittivät maansa vuonna 1681 kassanhoitajalle, joka tarjosi tilin, jota vastaan voitiin kirjoittaa shekkejä.
Esipainetut sekit, sarjanumerot ja sana sekki ilmestyivät 1700-luvulla Englannissa. 1700-luvun loppuun mennessä sekkien selvittämisen vaikeudet (niiden lähettäminen pankista toiseen kerättäväksi) johtivat selvityskeskusten kehittymiseen.
Ominaisuudet ja käyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käyttötilit tarjoavat eritellyt luettelot kaikista tapahtumista joko tiliotteen tai pankkikirjan kautta. Tapahtumatilin avulla tilinomistaja voi suorittaa tai vastaanottaa maksuja:
- Automaattikortit (käteisen nostaminen missä tahansa pankkiautomaatissa)
- Pankkikortti (käteisetön suoramaksu kauppiaalle)
- Käteinen (kolikoiden ja setelien tallettaminen ja nostaminen konttorissa)
- Sekki ja maksumääräys (paperinen maksumääräys)
- Suoraveloitus (ennakkoon valtuutettu veloitus)
- Pysyvä tilaus (automaattiset ja säännölliset varojen siirrot)
- Sähköiset varojen siirrot (varojen siirto sähköisesti toiselle tilille)
- Verkkopankki (varojen siirto suoraan toiselle henkilölle verkkopankin kautta)
Käyttötilejä tarjoavat pankit voivat sallia tilin ylittämisen jos tästä on etukäteen sovittu. Jos tilin saldo on negatiivinen, raha on lainassa pankilta joka veloittaa yleensä korko- ja tilinylitysmaksuja.
Maakohtaiset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa maissa, joissa on Yhdistyneen kuningaskunnan pankkiperinnettä, käyttötilit tunnetaan valuuttatileinä. Ne tarjoavat erilaisia joustavia maksutapoja, joiden avulla asiakkaat voivat jakaa rahaa suoraan. Yksi suurimmista eroista brittiläisen käyttötilin ja amerikkalaisen sekkitilin välillä on se, että käyttötilille on perinteisesti maksettu joskus jopa säästötiliin verrattavissa olevia korkoja eikä käteisen nostamisesta pankkiautomaateista yleensä veloiteta muita kuin automaatin omistajien palkkiot.
Siirtojärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietyt maksutavat ovat maakohtaisia:
- Giro (varojen siirto, suora talletus Euroopan maissa)
- Yhdistyneessä kuningaskunnassa Faster Payments Service tarjoaa lähes välittömän siirron, BACS tarjoaa tilisiirtoja, jotka toteutetaan muutamassa päivässä, kun taas CHAPS suoritetaan samana päivänä.
- Kanadassa on Interac e-Transfer -palvelu
- Intiassa NEFT- ja RTGS-palvelut siirtävät varat päivässä.
Euroopan unionissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EU-asetuksessa n. 655/2014 käyttöön otettiin eurooppalainen tilinjäädytysmääräys, jonka tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää velkojen perintää siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. [5]
Korko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin säästötilit, joille rahan tallettamisen ensisijainen syy on koron kertyminen, käyttötilin päätehtävä on rahan käyttäminen. Siksi useimmat palveluntarjoajat eivät joko maksa lainkaan korkoa tai maksavat pientä korkoa.
Aiemmin Yhdysvalloissa säännös Q (12 CFR 217) ja pankkilaki 1933 ja 1935 (12 USC 371a) kielsivät Federal Reserve -järjestelmän jäsentä maksamasta korkoa käyttötilin kaltaisille tileille. Historiallisesti tämä rajoitus on usein kierretty joko luomalla tilityyppi, kuten Negotiable Order of Withdrawal -tili (NOW-tili), joka ei ole teknisesti tällainen käyttötili, tai tarjoamalla korollinen sekkitili sellaisen pankin kautta, joka ei ole Federal Reserve -järjestelmän jäsen. Kongressin hyväksymä ja presidentti Obaman 21. heinäkuuta 2010 allekirjoittama Dodd-Frankin Wall Streetin uudistus- ja kuluttajansuojalaki kuitenkin kumosi korolliset käyttötilit kieltävät säädökset ja kumosi käytännössä asetuksen Q (Pub. L. 111-203, jakso 627). Kumoaminen tuli voimaan 21.7.2011. Tuosta päivämäärästä lähtien rahoituslaitokset ovat saaneet halutessaan tarjota korkoa vaativia talletustilejä.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa jotkin verkkopankit tarjoavat säästötilejä korkeampia korkoja sekä ilmaiset pankkipalvelut[2] (maksuttomat siirtotapahtumat), koska keskitettyjä (puhelin-, internet- tai postipohjaisia) palveluja tarjoavat laitokset maksavat yleensä korkeampia korkoja. Sama koskee eurovaluutta-alueen pankkeja.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Käyttelytili: käyttötilin kömpelö synonyymi tai jotain muuta jkorpela.fi.
- ↑ a b High interest current accounts moneysupermarket.com. Money Supermarket. Arkistoitu 12 November 2016. Viitattu 12 November 2016.
- ↑ Do other countries offer better banking than the UK? bbc.co.uk. 24 May 2012. BBC. Viitattu 12 November 2016.
- ↑ Free banking a dangerous myth, says Bank official bbc.co.uk. 24 May 2012. BBC. Viitattu 12 November 2016.
- ↑ Regulation (EU) No 655/2014 of the European Parliament and of the Council of 15 May 2014 establishing a European Account Preservation Order procedure to facilitate cross-border debt recovery in civil and commercial matters EUR-Lex.