Käyntikorttini...
| Käyntikorttini… | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Erkko Kivikoski |
| Käsikirjoittaja |
Mikko Haljoki Erkko Kivikoski |
| Tuottaja | Anelma Vuorio |
| Säveltäjä | Pentti Lasanen |
| Kuvaaja | Virke Lehtinen |
| Leikkaaja | Juho Gartz |
| Lavastaja | Anja Kivikoski-Paloheimo |
| Pääosat |
Pentti Lähteenmäki Sirkka Timoska Pekka Sahenkari Boris Levitsky |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Elokuva Oy |
| Ensi-ilta | 23. lokakuuta 1964 |
| Kesto | 64 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Käyntikorttini… on Erkko Kivikosken ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1964. Kepeän epookkikomedian tapahtumat ajoittuvat 1930-luulle. Kanslisti haaveilee rakkaudesta ruokatunnilla kohtaamansa kaunottaren kanssa.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pentti Lähteenmäki | … | kanslisti Tauno Hiippi |
| Sirkka Timoska | … | tyttö |
| Pekka Sahenkari | … | keikari |
| Boris Levitsky | … | johtaja |
| Ilmari Tähtelä | … | kanslisti |
| Severi Seppänen | … | kanslisti |
| Ilari Paatso | … | kanslisti Granström |
| Rauni Pekkala | … | kassaneiti |
| Maiju Ollilainen | … | kanslisti |
| Pirkko Peltonen | … | "Julia" |
| Lasse Lammela | … | "Romeo" |
| Ossi Ahlapuro | … | tytön lanko |
| Paavo Kuoppala | … | paimen |
| Asser Fagerström | … | pianisti |
| Reino Niiniranta | … | rumpali |
| Pentti Pajukallio | … | väki tanssipaikalla |
| Sini Pajukallio | … | väki tanssipaikalla |
| Allan Tuppurainen (II) | … | väki tanssipaikalla |
| Erkko Kivikoski | … | mies puiston penkillä |
| Reino Niiniranta | … | rumpali |
| Pentti Pajukallio | … | mies tanssipaikalla |
| Sini Pajukallio | … | nainen tanssipaikalla |
| Allan Tuppurainen | … | mies tanssipaikalla |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käyntikorttini… oli Kivikosken toinen elokuva esikoisen Kesällä kello 5 jälkeen.[2] Näyttelijälakon 1963–1965 vuoksi Kivikoski toteutti elokuvan ilman ammattinäyttelijöitä.
Seinäkalenterin mukaan elokuva sijoittuu kesään 1934, mutta esimerkiksi naisten meikki ja kampaus ovat lähinnä 1960-lukua, ja siten 1930-lukulaisuus jää elokuvassa irralliseksi. Myös elokuvan päähenkilön kontaktivaikeuksia olisi voinut pitää uskottavina 1960-luvullekin sijoitettuina.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut elokuvaa jo syntyessään vanhakantaiseksi nostalgiseksi pikku fantasiaksi.[3]
Käyntikorttini… ei menestynyt Kivikosken esikoiselokuvan tavoin.[2] Sen yleisömenestys oli vuoden 1964 heikoin ja se jäi ainoana Kivikosken kuudesta näytelmäelokuvasta vaille valtionpalkintoa. Elokuvaan musiikin säveltänyt Pentti Lasanen sai musiikista Jussi-patsaan 1966, mutta siihen liitettiin myös elokuvat Onnelliset leikit ja Vaaksa vaaraa sekä televisiosarja Jörn Donner kertoo Helsingistä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||