Jyvälahti
| Jyvälahti Ювалакша, Juvalakša |
|
|---|---|
  Jyvälahti |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Kalevalan piiri |
| Kunta | Luusalmi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | entinen kylä |
| Väkiluku | 0 |
Jyvälahti (myös Jyvöälahti,[1] ven. Ювалакша, Juvalakša) on autioitunut kylä Karjalan tasavallan Kalevalan piirin Luusalmen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Ylä-Kuittijärven Kotilahden rannalla 15 kilometriä Uhtualta lounaaseen.
Jyvälahden kylä mainitaan Repolan pogostan valvontakirjassa vuonna 1679, jolloin siellä oli neljä taloa[2]. Vuonna 1905 se kuului Uhtuan volostin eli kunnan Jyvälahden kyläkuntaan. Kuudenkymmenen kahden talon ja 231 asukkaan Jyvälahti oli Uhtuan kunnan toiseksi suurin kylä, jossa oli kirkko, koulu ja kyytiasema.[3]
1920-luvulla perustettiin Uhtuan piirin Jyvälahden kyläneuvosto, johon vuonna 1933 kuuluivat myös Alajärven ja Enonsuun kylät. Kyläneuvoston alueella oli 484 asukasta, joista 443 oli karjalaisia, 22 suomalaisia ja 18 venäläisiä. Jyvälahden kylässä oli 228 asukasta.[4] Sen kylänosia olivat Lampela, Lunta, Mantšo, Portahat, Suuriniemi, Tiilikkälä, Tuopää, Vaara ja Venaho[5]. Toisen maailmansodan jälkeen Jyvälahti liitettiin Uhtuan kyläneuvostoon[6]. Nykyään siellä on vain kesäasutusta[7].
Jyvälahdessa kävivät muun muassa A. J. Sjögren ja Elias Lönnrot, mutta runokylänä se ei ollut merkittävä. Se on jäänyt kulttuurihistoriaan ennen kaikkea I. K. Inhan vuonna 1894 ottamien valokuvien ansiosta. Nykyään Jyvälahti on yksi rakennuskannaltaan ja maisemiltaan parhaiten säilyneistä Vienan Karjalan kylistä.[7] Virallisesti sillä on historiallisen asutuksen status. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvun puolivälissä pystytetty tsasouna, kaksi vanhaa asuintaloa ja aitta. Kylän lähellä on kivikautisia asuinpaikkoja.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 16.3.2013.
- ↑ Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla, s. 90. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 192–193. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 5. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 11. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
- ↑ Karelskaja ASSR. Administrativno-territorialnoje delenije, s. 11. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
- ↑ a b Vienan runokylät: Jyvöalahti juminkeko.fi. Viitattu 16.3.2013.
- ↑ Generalnyi plan Luusalmskogo selskogo poselenija Kalevalskogo natsionalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme gradeco.ru. Viitattu 16.3.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pertti Virtaranta: Vienan kyliä kiertämässä. Karjalaiskylien elämää Venehjärvestä Kostamukseen, s. 130–184. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1543-6.