Judith Lewis Herman
Judith Lewis Herman (s. 31. maaliskuuta 1942 New York, New York) on yhdysvaltalainen psykiatri ja feministinen ajattelija. Hän on tutkinut muun muassa tyttöihin kohdistuvan perheensisäisen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia ja osallistunut psykologisesta traumasta kärsivien potilaiden hoidon kehittämiseen.[1]
Herman syntyi Itä-Euroopasta Yhdysvaltoihin saapuneiden vanhempien kahdesta lapsesta vanhempana. Vanhemmat olivat etnisesti juutalaisia, mutta ateisteja. Isä Naphtali Lewis oli antiikin tutkija ja äiti Helen Block Lewis psykoanalyytikko. Herman opiskeli Radcliffe Collegessa ja Harvard Medical Schoolissa. Hän osallistui jo tänä aikana aktivismiin kansalaisvapauksien puolesta ja Vietnamin sotaa vastaan. Vuodesta 1970 alkaen Herman on ollut aktiivinen feministisessä liikkeessä. Hän kohtasi insestin uhreja psykiatrisen residenssityönsä aikana. Tämän jälkeen hän työskenteli saamansa yhteisöpsykiatrian stipendin turvin ilmaisella naisten klinikalla. Herman kuului The Women's Mental Health Collective -ryhmään, jossa sai lisää kokemusta seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden potilaiden hoidosta. Hän teki kollegansa Lisa Hirschmanin kanssa kahteenkymmeneen keräämäänsä tapauskuvaukseen perustuvan hyväksikäytön uhreja tarkastelleen tutkimuksen, joka julkaistiin Signs-lehdessä vuonna 1976. Tutkijakaksikko sai tämän myötä paljon yhteydenottoja naisilta eri puolilta Yhdysvaltoja. Tutkijoille muodostui kuva insestin tuolloin arvioitua korkeammasta esiintyvyydestä.[1] Herman julkaisi Hirschmanin kanssa[2] ensimmäisen kirjansa Father-Daughter Incest vuonna 1981.[1]
Herman liittyi opetussairaala Cambridge Hospitalin psykiatrian laitoksen palvelukseen ja tapasi siellä vuonna 1984 psykologi Mary Harveyn. Kaksikko perusti väkivallan uhrien hyväksi tarkoitetun ohjelman, joka alkoi tarkastella ja purkaa psykologista traumaa. Herman tutustui myös psykiatri Bessel van der Kolkiin, joka oli työskennellyt sotaveteraanien parissa. Herman, Kolk ja useat heidän kollegansa muodostivat tutkimusryhmän, joka totesi yhtäläisyydet erilaisista traumoista kärsineiden oireiden välillä. Ymmärrys posttraumaattisesta stressihäiriöstä syveni, ja työn pohjalta syntyi kirja Trauma and Recovery (1992). Hermanin kolmas kirja Truth and Repair: How Trauma Survivors Envision Justice ilmestyi huhtikuussa 2023 ja sai suotuisat arviot The New York Timesissa ja The New Yorkerissa. Teoksessa käsitellään raiskausten uhrien poliisin kanssa ja oikeusjärjestelmässä kohtaamia ongelmia.[1]
Herman on luennoinut laajalti seksuaalisesta väkivallasta ja perheväkivallasta. Hän sai vuonna 1996 International Society for Traumatic Stress Studiesin palkinnon elinikäisistä saavutuksista, vuonna 2000 American Medical Women's Associationin Woman in Science -palkinnon ja vuonna 2007 American Psychiatric Associationin Distinguished Life Fellow -arvon. Herman solmi ensimmäisen avioliittonsa vuonna 1963 opiskelutoverinsa Peter Hermanin kanssa. Vuonna 1978 hän meni naimisiin valokuvajournalisti Jerry Berndtin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi yksi tytär. Vuonna 2005 Herman meni kolmannen kerran naimisiin. Avioliitto päättyi puoliso Allen Graubardin kuolemaan vuonna 2012.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
