Joutsan kirkko
| Joutsan kirkko | |
|---|---|
 Joutsan kirkko elokuussa 2011. |
|
| Sijainti | Jousitie 42 B, 19650 Joutsa |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Joutsan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1813, kellotapuli 1820 |
| Suunnittelija | Heikki Juhonpoika Salo, kellotapuli Eerik Jaakonpoika Leppänen. Vuoden 1938 peruskorjaus Ilmari Launis. Vuoden 1998 korjaus Jaakko Merenmies. |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 600 |
 |
|
Joutsan kirkko on Joutsassa sijaitseva kirkkorakennus, se on vuonna 1860 itsenäistyneen Joutsan seurakunnan ensimmäinen kirkko. Kirkko on hirsistä rakennettu, tyypiltään sisäviisteinen tasavartinen ristikirkko. Se on rakennettu nykyisessä Sastamalassa sijaitsevaa Kiikan kirkkoa varten laadittujen piirustusten pohjalta. Joutsan kirkon rakensi ruoveteläinen Heikki Juhonpoika Salo. Salo oli ollut kirkonrakentaja Mats Åkergrenin avustajana monilla kirkkotyömailla, Kiikan kirkkokin on Åkergrenin rakentama.[1]
Rakentaminen ja ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joutsan kirkkoa varten oli hankitty piirustukset jo vuonna 1793, mutta rakennushanke viivästyi. Hankituista suunnitelmista luovuttiin ja kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1811 Kiikan kirkon piirustusten pohjalta. Kirkko valmistui 1813.[1] Kirkko on sisäviisteinen ristikirkko, jonka päällä on 12-kulmainen attika, matala lisäkerros, ja sen päällä vielä kahdeksankulmainen lyhty.[2] Kirkon alkuperäinen vesikatto oli lautakatto. Sakaroiden päissä olevat eteiset ovat lautarakenteiset, ne on lisätty vuonna 1857 tehdyssä korjauksessa, silloin lisättiin myös puolipyöreät ikkunat, jotka antavat valoa lehtereille ja eteisiin. Samassa korjauksessa lautakatto korvattiin paanukatolla. Vuonna 2004 attikaan muutettiin peltikatto.[1]
Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon seinät ovat hirsipinnalla ja sisätilat ovat jokseenkin koristelemattomat. Sakaroiden sisäkatot ovat tynnyriholvin muotoiset, ristikeskuksessa on korkea kupoli.[2] Länsilehteri uudistettiin vuonna 1879, koska kirkkoon hankittiin 9-äänikertaiset urut. Urkulehterin kaiteeksi rakennettiin balustradikaide. Kirkko sai lämmityskaminat vuonna 1911.[3]
Vuonna 1938 kirkon sisätiloissa tehtiin laajoja muutoksia, suunnitelmat teki arkkitehti Ilmari Launis. Lämmityskaminat vaihdettiin keskuslämmitykseen[3] ja kirkko sai sähkövalaistuksen. Molemmat sivulehterit poistettiin ja urkulehterille tehtiin toinen portaikko, lehteri kaiteineen uudistettiin muutenkin uusia urkuja varten. Uudet 22-äänikertaiset urut teki Kangasalan Urkutehdas. Kirkon penkit ja niiden fasadit uusittiin ja penkkijärjestystä muutettiin siten, että ristikäytävä sulkeutui. Sisävärityssuunnitelman laati taidemaalari Urho Lehtinen.[1]
Katoton saarnastuoli on alkuperäinen. Sitä oltiin hyvää vauhtia uusimassa vuoden 1938 korjaustöiden yhteydessä, Launiksen suunnittelema uusi saarnastuoli oli jo rakennettukin. Sen sijaan, että Rakennushallitus olisi antanut hyväksyntänsä, se ja Muinaistieteellinen toimikunta kielsivätkin vaihdon ja niin vanha saarnastuoli jäi paikoilleen, lähes ainoana alkuperäisenä sisustusrakenteena koko kirkossa. Kirkon alkuperäinen alttaritaulu siirrettiin kellotapulin alakerrassa olevaan museoon. Vanhat kehykset jäivät ja niihin kiinnitettiin Santeri Salokiven maalaus Kristus ristillä. Alttaritaulu on konservoitu 1998.[1]
Vuonna 1969 penkkijärjestys muutettiin takaisin vuoden 1938 korjausta edeltäneeseen muotoon eli ristikäytävä aukaistiin. Myös kirkon sisätiloja maalattiin.[1]
Seuraava laajempi korjaus oli vuonna 1998, korjauksen suunnitteli arkkitehti Jaakko Merenmies. Kirkon lattia lämpöeristettiin ja penkkeihin tuli sähkölämmitys. Urkulehteriltä poistettiin toinen portaikko, kirkkon rakennettiin inva-WC ja morsiushuone. Sakastista irrotettiin väliseinällä erillinen työtila. Kuoria laajennettiin poistamalla muutamia penkkirivejä ja uusimalla alttarikehä. Kirkon sisätiloja maalattiin ja kultauksia uusittiin.
Kirkon urut peruskorjattiin vuonna 2003, ne ovat nyt sähköpneumaattiset ja äänikerrat ovat vuoden 1938 mukaiset. Urkuihin asennettiin digitaalista tallennusta käyttävä muistiosa, Setzer-laite. Urkujen soittopöytä oli ennen lehterin keskellä, se siirrettiin toiseen reunaan.[1]
Kellotapuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1820 valmistuneen kellotapulin rakensi Eerik Jaakonpoika Leppänen.[1] Tapuli on niin sanottua keskisuomalaista tyyppiä. Ylin osa on kahdeksankulmainen, muut nelikulmaisia. Aiemmin hautausmaan porttihuoneena olleeseen alakerrokseen on sisustettu kirkkomuseo, jossa on joitakin kirkosta pois siirrettyjä esineitä.[3]
Seurakunnan muut kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntaliitosten johdosta Joutsan seurakunnassa muitakin kirkkoja, Leivonmäen kirkko, kesäkirkkona toimiva Luhangan kirkko, Luhangan talvikirkko ja Tammijärven kyläkirkko.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Joutsan kirkko Joutsa: Joutsan seurakunta. Viitattu 13.11.2011.
- ↑ a b Joutsan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 11.10.2010. Museovirasto. Viitattu 13.11.2011.
- ↑ a b c Joutsan kirkko kunnan matkailusivuilla Joutsa: Joutsan kunta. Arkistoitu 8.10.2006. Viitattu 13.11.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joutsan kirkko Wikimedia Commonsissa
