Jouko Lehtola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jouko Lehtola
Henkilötiedot
Syntynyt 15. elokuuta 1963
Helsinki
Kuollut 11. syyskuuta 2010 (47 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala valokuvaus
Taidesuuntaus valokuvataide, nykytaide
Kuuluisimpia töitä Nuoret sankarit (1995-1996), Finlandia (kirja, julkaistu 2004)

Jouko Antero Lehtola (15. elokuuta 1963 Helsinki11. syyskuuta 2010 Helsinki)[1] oli suomalainen valokuvataiteilija. Taiteellisen työskentelynsä rinnalla Lehtola teki töitä lehti- ja rockkuvaajana.

Taiteellinen työskentely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtola tunnetaan suomalaisia nuoria ja erityisesti helsinkiläistä nuorisokulttuuria kuvaavista valokuvasarjoistaan (mm. Nuoret sankarit, Stadin nuoret, Marked Skin) sekä yhteiskunnallisia aiheita sivuavista kuvasarjoistaan (Finnish View, OD Helsinki, End of Innocence).[2][3] Lehtolan teoksia on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Hänen kuviaan on myös monissa suomalaisissa ja ulkomaisissa taidekokoelmissa.[4]

Lehtola opiskeli valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1986–1993 ja maalausta Vapaassa taidekoulussa 1983–1986.[5] Hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen sarjallaan Nuoret sankarit, joka kuvasi mutkattomaan tyyliin nuoria Suomen kesässä, festivaaleilla ja tanssilavoilla. Sarja alkoi osana pohjoismaista Nuori Pohjolassa -projektia. Nuoret sankarit -näyttely järjestettiin Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla 1996.[6] Lehtola kuvasi nuoria useamman vuoden ajan. Yhdessä Stefan Bremerin kanssa hän kuratoi aiheesta myös ryhmänäyttelyn Stadin nuoret Helsingin kaupungin taidemuseoon 2000.[7]

Lehtolan taiteellisen työskentelyn suunta muuttui vuosituhannen vaihteessa. Sarjaansa OD Helsinki hän kuvasi paikkoja, joissa joku oli kuollut huumeisiin: helsinkiläisiä porttikongeja, vessoja ja muita epäpaikkoja. Tiedot paikoista hän sai Helsingin rikospoliisilta. Hyvinvointiyhteiskunnan karumpi puoli näkyi muissakin Lehtolan kuvasarjoissa. Hän ikuisti teräaseita, joita oli käytetty kotiväkivaltatilanteissa sekä kolaroituja henkilöautoja. Synkkien aiheiden vastapainoksi Lehtola kuvasi maisemia Helsingissä ja Turun ulkosaaristossa. Vuonna 2008 hän matkusti Barcelonaan ja Bangkokiin kuvaamaan ladyboy-prostituoituja sarjaansa Some Girls.[3][8]

Lehtolan yhteiskunnallisesti virittyneiden kuvasarjojen lähtökohtana olivat omasta elämästä tutut tai mediassa esillä olevat aiheet. Kuolinpaikkoja kuvaava OD Helsinki -sarja sai alkunsa, kun Lehtolan avovaimon poika kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 1998. Autokuvien innoittajana oli 9-vuotiaan tytön yliajo Helsingin Huopalahdentiellä vuonna 2002. Onnettomuusauton kuljettaja valitti jälkeenpäin lehdessä, että hänen automallinsa oli raportoitu onnettomuusuutisissa väärin. Kuvillaan Lehtola otti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.[8]

Vuonna 2004 Lehtola piti ensimmäisenä suomalaisena valokuvataiteilijana yksityisnäyttelyn Helsingin Taidehallissa.[3] Vuonna 2013 Nykytaiteen museo Kiasma järjesti Lehtolan yksityisnäyttelyn Viattomuuden loppu.[3]

Lehtolalla todettiin maksasyöpä vuonna 2008, ja hän kuoli siihen 47-vuotiaana vuonna 2010.[3] Lehtolan testamentti sisälsi toiveen säätiön perustamisesta. Vuonna 2011 perustettu Jouko Lehtolan säätiö tukee dokumentaariseen kuvaukseen suuntautuneita nuoria valokuvaajia ja tekee tunnetuksi Lehtolan taiteellista tuotantoa.[9]

Rock-kuvaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtola kuvasi levynkansia ja promokuvia lukuisille suomalaisille artisteille. Tunnetuin lienee otos Ville Valosta HIMin Razorblade Romance -levyn kannessa. Muita Lehtolan kuvaamia artisteja olivat mm. The Rasmus, PMMP, Anssi Kela, Kalle Ahola ja Samuli Edelmann.[3]

Lehtikuvaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolan kuvia julkaisivat muun muassa Image, Rumba ja Helsingin Sanomien Kuukausiliite.[3]

Opetustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtola opetti valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa, Lahden muotoiluinstituutissa ja Turun taideakatemiassa.[3]

Valokuvateoksia kokoelmissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arken, Museum for Moderne Kunst, Denmark
  • Moderna Museet, Sweden
  • Deutsche Bank
  • Nykytaiteen museo Kiasma, Valtion taidemuseo
  • Suomen valokuvataiteen museo
  • Helsingin taidemuseo
  • Espoon taidemuseo
  • Suomen valtio

Lähde[4]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannula, Mika & Lehtola, Jouko: Jouko Lehtola's Finlandia. Rouen: POC, 2004. ISBN 2-915409-03-X.
  • Haapala, Leevi & Siitari, Pirkko (toim.): Oikeilla jäljillä... / Tracking Traces.... Helsinki: Nykytaiteen museon julkaisuja 119/2009, 2009. ISBN 978-951-53-3163-2.
  • Raatikainen, Riitta (toim.): Oi maamme! Valokuvia Suomesta. Helsinki: Musta Taide, 2007. ISBN 978-952-9851-81-2.
  • Holzher, Andrea; Persons, Timothy; Pfab, Rupert; Protzman, Ferdinand & Puranen, Jorma: The Helsinki School - Photography by TaiK. Saksa: Hatje Cantz Verlag, 2005. ISBN 3-7757-1575-4.
  • Bremer, Stefan & Lehtola, Jouko & Ahola, Harri ym.: Stadin nuoret. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-311-782-0.
  • Granö, Veli; Honkanen, Martti; Pirtola, Erkki: Itse tehty elämä ITE / Diy Lives. Helsinki: Maahenki, Maaseudun sivistystyön liitto, 2000. ISBN 952-5328-06-6.
  • Elliott, David (toim.): Organising Freedom - Nordisk 90-talskonst / Nordic Art of the '90s. Moderna Museet, 2000.
  • Townsend, Chris: Vile Bodies: Photography as a Crisis of Looking. Munich, New York: Prestes Verlag, 1998. ISBN 3-7913-1940-X.
  • Haapio, Olli: Dokumentti - 11 valokuvaajaa. Helsinki: Musta Taide, 1998. ISBN 952-9851-22-7.

Dokumentit ja haastattelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riihonen, Riitta: Valossa Jouko Lehtola. Suomi, 2011. Dokumentti kuvaa Jouko Lehtolan viimeisiä yhdeksää kuukautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mäkelä, Asko & Mäkelä, Ikka: Muistot: Jouko Lehtola HS.fi. 18.5.2011. Viitattu 18.8.2015. (Internet Archive -arkistossa)
  2. Uimonen, Anu: Unelmien Suomen kääntöpuolella. Helsingin Sanomat, 9.10.2004.
  3. a b c d e f g h Jouko Lehtola 1963–2010 (Arkistoitu sivu) 19.8.2013 (päivitetty). Kiasma. Viitattu 18.8.2015.
  4. a b Bio Joukolehtola.com. Viitattu 1.2.2013. (englanniksi)
  5. Bio Joukolehtola.com. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  6. Olli Haapio: ”Jouko Lehtola”, Dokumentti. 11 valokuvaajaa, s. 15–21. Helsinki: Musta taide, 1998. ISBN 952-9851-22-7.
  7. Ville Blåfield: Jouko Lehtola. (Hän) Suomen kuvalehti, 15.10.2004, nro 42, s. 51–53.
  8. a b Ilkka Karisto: Suomi-kuvan pirstaleet. (Areena: Henkilö) Image, 2004.
  9. Poijärvi, Sari: Valokuvaaja Jouko Lehtola kulki antennit ojossa Demari.fi. 11.5.2011. Viitattu 18.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]