Joosef August (Itävallan arkkiherttua)
| Joosef August | |
|---|---|
| Itävallan arkkiherttua | |
 Arkkiherttua Joosef August vuonna 1914 tai 1915. | |
| Unkarin kuningaskunnan valtionhoitaja | |
| Valtakausi | 7. elokuuta 1919 – 23. elokuuta 1919 |
| Edeltäjä | Gyula Peidl |
| Seuraaja | István Friedrich |
| Syntynyt |
9. elokuuta 1872 Alcsút, Itävalta-Unkari |
| Kuollut |
6. heinäkuuta 1962 (89 vuotta) Rain, Baijeri, Saksan liittotasavalta |
| Puoliso | prinsessa Auguste |
| Lapset |
Joosef Franz Gisela Auguste Sophie Klementine Ladislaus Luitpold Matias Joosef Magdalena Maria |
| Koko nimi | Joseph August Viktor Klemens Maria |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Joosef Kaarle |
| Äiti | Clotilde |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
| Nimikirjoitus |
 |
Joseph (Joosef) August Viktor Klemens Maria (9. elokuuta 1872 Alcsút, Itävalta-Unkari – 6. heinäkuuta 1962 Rain, Baijeri, Länsi-Saksa) oli Itävalta-Unkarin arkkiherttua ja sotamarsalkka, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli myös lyhyen aikaa Unkarin valtionhoitajana elokuussa 1919.
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkkiherttua Joosef August kuului Habsburgien unkarilaiseen haaraan. Hänen isoisänsä isä oli Itävallan keisari Leopold II ja isoisänsä äiti keisarinna Maria Luisa. Hänen isänsä oli arkkiherttua Joosef Kaarle ja isoisä arkkiherttua Joosef Karl Ludvig.
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joosef August oli vuodesta 1911 Itävalta-Unkarin armeijan sotamarsalkkaluutnantti.[1] Maailmansodan syttyessä hän toimi 31:n jalkaväkidivisioonan komentajana ja osallistui hyökkäykseen Galitsiasta Karpaateille. Marraskuussa 1914 hänet ylennettiin ratsuväenkenraaliksi ja siirrettiin seitsemännen armeijakunnan komentajaksi. Toukokuusta 1915 alkaen hän toimi Italian rintamalla, missä hänen joukkonsa osallistuivat Isonzon taisteluihin. Yhdeksännen Isonzon taistelun jälkeen marraskuussa 1916 Joosef ylennettiin kenraalieverstiksi ja siirrettiin johtamaan hyökkäystä Romaniaan. Unkarissa syntyneenä hänellä oli hyvät suhteet Unkarin johtaviin poliitikkoihin ja tammikuussa 1918 hän ehdotti kuninkaallisessa neuvostossa erillisen armeijan perustamista Itävallalle ja Unkarille. Kukaan ei kannattanut ehdotusta ja arkkiherttua Joosefin arvovalta heikkeni pahasti tämän tapauksen jälkeen. Sodan viimeisessä vaiheessa hän komensi Italiassa kuudetta armeijaa Trentinon luona, jossa se muodosti Piaven rintaman oikean siiven. Tappiollisen Piaven taistelun jälkeen hän tajusi sodan olevan hävitty ja suositti välitöntä aselepoa. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi 24. lokakuuta 1918, jolloin hänen asemansa olivat jo murtumassa.[1][2]
Toiminta Unkarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuun 1918 lopussa arkkiherttua Joosef August lähetettiin kuninkaallisena edustajana (Homo regius) ratkomaan Unkarin levottomuuksia. Vallankumous puhkesi Budapestissa 31. lokakuuta eli vain muutamaa päivää hänen saapumisensa jälkeen, mutta hän jäi silti maahan yksityiseksi taustavaikuttajaksi. Hän auttoi seuraavana vuonna Béla Kunin johtaman Unkarin neuvostotasavallan kukistamisessa, ja toteutettuaan vallankaappauksen yhdessä István Friedrichin kanssa Joosef nimitettiin 5. elokuuta 1919 Unkarin valtionhoitajaksi. Ympärysvallat eivät kuitenkaan hyväksyneet Habsburg-sukuista arkkiherttuaa Unkarin johdossa, joten hän erosi valtionhoitajan tehtävistä jo 23. elokuuta ja hänen seuraajakseen tuli amiraali Miklós Horthy.[1][2]
Arkkiherttua Joosef August oli maailmansotien välisenä aikana arvostettu henkilö Unkarissa. Hänet nimitettiin muun muassa Budapestin ja Kolosvarin yliopistojen kunniatohtoriksi. Hän toimi vuosina 1936–1944 Unkarin tiedeakatemian puheenjohtajana. Joosef August osallistui myös politiikkaan tukien valtionhoitaja Horthyä. Hän oli 1930-luvulla Unkarin parlamentin ylähuoneen jäsenenä, ja esiintyi fasistisen Nuoliristi-puolueen tukijana.[2] Tuki tuli esille julkisesti syksyllä 1944, jolloin Nuoliristi otti Ferenc Szálasin johdolla vallan Unkarissa. Tästä tuen osoituksesta tuli arkkiherttualle myöhemmin ongelma, josta hän ei omissa muistelmissaan ei juurikaan puhunut.
Maanpako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joosef August pakeni Unkarista toisen maailmansodan loppuvaiheessa, kun Puna-armeija miehitti Budapestin.[2] Hän asui toisen maailmansodan jälkeen Baijerissa Länsi-Saksassa. Hän kuoli 89-vuotiaana vuonna 1962 Rainissa lähellä Straubingin kaupunkia. Puoliso prinsessa Auguste kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Unkarin kommunistivallan päättymisen jälkeen heidän maalliset jäännöksensä siirrettiin Budapestiin Budan linnan hautakryptaan.
Avioliitto ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joosef Augustin puoliso vuodesta 1893 oli Baijerin prinsessa Augusta Maria[1] (1877–1964), joka oli Baijerin prinssi Leopoldin (1846–1930) ja Itävallan arkkiherttuatar Giselan (1856–1932) tytär. Augusta Marian äidinisä oli keisari Frans Joosef I.
He saivat kuusi lasta, joista neljä kasvoi aikuisikään:
- Arkkiherttua Joosef Franz (1895–1957)
- Arkkiherttuatar Gisela Auguste (1897–1901)
- Arkkiherttuatar Sophie Klementine (1899–1978)
- Arkkiherttua Ladislaus Luitpold (1901–1946)
- Arkkiherttua Matias Joosef (1904–1905)
- Arkkiherttuatar Magdalena Maria (1909–2000)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 804 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.7.2013.
- ↑ a b c d Archduke Josef Augustin (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 25.7.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joosef August (Itävallan arkkiherttua) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
