Johannes Sundwall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes Sundwall (15. marraskuuta 1877 Uusikaarlepyy29. elokuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen antiikintutkija (historioitsija, filologi).

Sundvallin vanhemmat olivat seminaarin johtaja Fredrik Wilhelm Sundvall ja Fanny Augusta Sjöman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1901, maisteriksi 1903 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1906. Sundvall toimi Helsingin yliopiston dosenttina vuodesta 1907 ja Åbo Akademin antiikin historian sekä roomalaisen ja kreikkalalsen kirjallisuuden professorina 1921–1945 (extraordinarie professor i gamla tidens historia 1919–1921 ja ordinarius i antikens historia med grekiska och romerska litteraturen 1921–1945). Hän oli myös Åbo Akademin humanistisen tiedekunnan dekaani 1931–1942.

Sundvall oli Suomen tiedeseuran jäsen vuodesta 1911, Saksan arkeologisen instituutin jäsen vuodesta 1922, Itävallan arkeologisen instituutin jäsen vuodesta 1913, Comitato permanente per 1’Etrurian kirjeenvaihtajajäsen vuodesta 1927, Istituto di Studi Etruschin jäsen vuodesta 1933, Deutsche Akademie in Münchenin kunniajäsen vuodesta 1936 ja Upsalan humanistisen tiedeseuran jäsen vuodesta 1949. Hän sai Ateenan yliopiston kunniatohtorin arvon 1937.

Antiikin maailmaa monipuolisesti tutkinut Sundwall kirjoitti kansainvälistä huomiota herättäneitä tutkimuksia muun muassa kreikkalaisesta ja roomalaisesta kirjallisuudesta, lineaari-B-kirjoituksesta, lyykialaisista erisnimistä, attikalaisesta prosopografiasta, sosiaalihistoriasta ja numismatiikasta, itaalisesta esihistoriasta ja Länsi-Rooman historiasta.

Sundvall oli naimisissa kolme kertaa:

  • vuoteen 1918 saakka Hellen Kumlinin kanssa, liitto päättyi avioeroon
  • 1919–1942 kirjastoamanuenssi Anne-Marie Wanda Eva Hoyerin kanssa, liitto päättyi avioeroon
  • vuodesta 1945 Thea Edith Collinin kanssa

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Epigraphische Beiträge zur sozialpolitischen Geschichte Athens im Zeitalter des Demosthenes, väitöskirja. 1906
  • Die einheimischen Namen der Lykier. 1913
  • Weströmische Studien. 1915
  • Suomen jääkärit : elämä ja toiminta sanoin ja kuvin I osa ; toimituskunta Jaakko Suomalainen (päätoimittaja), Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen. Sotakuvia, Kuopio 1918–1919, 2. painos 1933
  • Kring jägarbataljonen : minnen och anteckningar från krigsåren i Berlin. Schildt, Helsingfors 1919
  • Abhandlungen zur Geschichte des ausgehenden Römertums. 1919
  • Villa-novastudien. 1928
  • Zur Vorgeschichte Etruriens 1932
  • Die Zusammensetzung des Markusevangeliums. 1934
  • Die älteren italischen Fibeln. 1943
  • Nya Testamentets urtext. 1946
  • Studien über frühitalische und Balkanfibeln. Commentationes humanarum litterarum Tomus 21, 2. Societas scientiarum Fennica, Helsingfors 1955

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]