Johan Erik Bergbom

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Erik Bergbom (17. marraskuuta 179613. syyskuuta 1869 Helsinki) oli suomalainen senaattori ja valtioneuvos.

Bergbomin vanhemmat olivat Saloisten kihlakunnan kruununvouti, hovineuvos Gabriel Bergbom (1768–1838) ja Katarina Elisabet Peldan. Hän pääsi ylioppilaaksi 1812 ja valmistui Turun akatemiasta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1819 sekä molempien oikeuksien kandidaatiksi 1823. Bergbom sai varatuomarin arvon 1824. Myöhemmin hän valmistui vielä molempien oikeuksien tohtoriksi 1840 ja hänestä tuli riemumaisteri 1869.

Bergbom oli Vaasan hovioikeudessa kanslistina 18267–1831, aktuaarina 1831–1832, ylimääräisenä viskaalina 1832, notaarina 1832–1835 ja varakanneviskaalina 1835–1839. Hän oli sitten Viipurin hovioikeudessa asessorina 1839–1850 ja hovioikeudenneuvoksena 1850–1857. Bergbom oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1851–1869. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1855.

Bergbom oli naimisissa 1833–1854 Fredrika Juliana Roschierin (k. 1854) kanssa jonka isä oli laamanni Erik Gustaf Roschier (1788–1846). Heidän poikiaan olivat Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom, Suomen Pankin pankinkomissaari, kamarineuvos Axel Gabriel Bergbom (1846–1900) ja senaattori Erik Ossian Bergbom, aateloituna vuodesta 1903 Wuorenheimo. Bergbomin tytär oli Suomalaisen teatterin toisena johtajana toiminut Emilie Bergbom. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Erik Bergbom. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=12580>. Luettu 13.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]