Johan Carl Emil af Frosterus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Carl Emil af Frosterus (9. huhtikuuta 1830 Helsinki31. tammikuuta 1900 Vaasa)[1] oli suomalainen juristi, senaattori, valtiopäivämies ja Vaasan hovioikeuden presidentti.

Frosteruksen vanhemmat olivat piispa Robert Frosterus, jonka lapset aateloitiin isänsä ansioista vuonna 1875, ja Anna Aurora Matilda Lybecker. Hänen puolisonsa vuodesta 1862 oli Sofia Augusta Kellgren (k. 1913). Frosterus tuli ylioppilaaksi 1849 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1853. Tuomarintutkinnon Frosterus suoritti 1859 ja sai varatuomarin arvon 1862. Hän oli Viipurin hovioikeuden ylimääräinen kanslisti vuodesta 1860 ja senaatin oikeusosaston kopisti vuodesta 1863. Keisarin kanslian ja Suomen valtiosihteerinviraston apulaistoimitussihteeri Pietarissa hänestä tuli 1864, toinen toimitussihteeri 1866 ja ensimmäinen toimitussihteeri 1870. Frosterus sai valtioneuvoksen arvon 1874 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1880. Hän oli senaattori senaatin oikeusosastossa 1882–1890 ja sen jälkeen Vaasan hovioikeuden presidentti 1890–1900. Valtiopäivillä Frosterus oli aatelissäädyssä sukunsa edustaja 1877–1878, 1882, 1885 ja 1888.[1][2]

Pankinjohtaja, valtiopäivämies Charles Emil af Frosterus oli Johan Carl Emil af Frosteruksen poika.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Charles Emil Frosterus. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 21.11.2020.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, s. 1850
  3. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Af Frosterus Charles Emil Viitattu 10.5.2021.
VHO.png

 

Edeltäjä:
Gustaf Wilhelm Råbergh
Keisarillisen Vaasan hovioikeuden presidentti
1890–1900
Seuraaja:
Nils Isak Fellman