Jin-dynastia (1115–1234)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo välillä 1115-1234 vaikuttaneesta Jin-dynastiasta. Muita Jin-nimisiä dynastioita on lueteltu täsmennyssivulla.

Jin-dynastia (džurtšeniksi: Anchu, kiinaksi 金 [jīn]) hallitsi osia Pohjois-Kiinasta 1115–1234. Sen perusti džurtšenihin kuulunut keisari Taizu. Džurtšenit ovat mantšujen esi-isiä. Mongolit hävittivät dynastian Tšingis-kaanin kolmannen pojan Ögödei-kaanin johdolla.

Samoihin aikoihin Jin-dynastian kanssa oli pääosin nykyisen Kiinan alueella myös valtio nimeltä Xixia (Läntinen Xia, erotuksena Xia-dynastiasta), jossa valtaa pitivät tangutit 1032–1227. Tätä valtiota ei yleensä luetella Kiinan dynastioiden mukana. Myös Xixia jäi aikanaan mongolien valloittamaksi.

Kiinalaiset pronssisymbaalit Jin-dynastian ajalta (1115–1234).

Džurtšenit asuivat Pohjois-Kiinassa ja olivat Liao-dynastian alaisuudessa. Liao-dynastian olivat perustaneet mongolikieltä puhuneet kitaanit.[1] Džurtšenit erosivat selvästi kitaaneista, jotka olivat paimentolaisia. Džurtšenit elivät puolestaan Mantšurian metsäalueella. Heidän yhteiskunnan suurin yksikkö oli klaani, jota johti mies. Perusyksikkö oli puolestaan kylä, jonka jäsenet viljelivät ja sotivat yhdessä.[2]

Džurtšenit kuitenkin alkoivat olla tyytymättömiä asemaansa. Kun Liao-dynastian viimeinen keisari vieraili vuonna 1112 Agudan luona ja määräsi heimopäälliköt tanssimaan hänelle, Aguda kieltäytyi.[1] Aguda käynnisti seuraavana vuonna kapinan Liao-dynastiaa vastaan. Hän sai vuonna 1115 valloitettua Mantšurian ja julistautui sen jälkeen Jin-dynastian keisariksi. Song-dynastia tunnusti nopeasti Jin-dynastian, sillä dynastian hallitsijat halusivat liittoutui valloittaakseen Pekingin alueen takaisin itselleen.[2]

Kiinalaiset ja džurtšenit hyökkäsivät vuonna 1120 yhdessä Liaon pääkaupunkia Shangjingiä kohtaan. Džurtšenit valtasivat sen seuraavana vuonna, ja lopullisesti Liao-dynastia kaatui vuonna 1125. Jin- ja Song-dynastioiden liitto kaatui sen jälkeen, ja he ajautuivat sotaan.[2] Jin valtasi vuonna 1126 Song-pääkaupunki Kaifengin, minkä seurauksena Song-hallitsijat pakenivat kaakkoon ja perustivat myöhemmin eteläisen Song-dynastian.[3]

Jin-keisarit omaksuivat nopeasti kiinalaisen hallintojärjestelmän ja palkkasivat hallitukseensa kiinalaisia viranomaisia. Viralliset dokumentit käännettiin kiinasta džurtšeniksi, jolle kehitettiin myös oma kirjoitusjärjestelmä.[3] Jin-dynastian ensimmäinen pääkaupunki oli vuoteen 1152 asti Huining. Sen jälkeen se siirrettiin Yanjingiin (Peking). Džurtšenit pyrkivät säilyttämään oman kulttuurinsa, ja esimerkiksi armeijalta kiellettiin kiinalaiset vaatteet ja tavat.[4]

Keltainenjoki muutti vuonna 1194 kurssiansa dramaattisesti ja tulvi seuraavan 30 vuoden ajan kohtalokkaasti. Monet viljelijät eivät pystyntty maksamaan hallitsijoille veroja. Samaan aikaan Jin-dynastiassa alkoi pulaa pronssikolikoista, mikä johti lopulta taloudelliseen epävakauteen. Song-dynastia alkoi uhata Jiniä etelästä, mutta suurempi uhka tuli pohjoisesta mongolien taholta. Mongolit valtasivat vuonna 1215 Beijingin. Džurtšenit vetäytyivät Kaifengiin. Lopullisesti Jin-dynastia kukistui vuonna 1234, mutta viimeiset noin 20 vuotta dynastia oli vain alueellinen valta.[5]

Temppelinimet (Miào Hào 廟號) Syntymänimet Hallintokaudet Aikakausinimet (Nian Hao 年號) ja niiden vuodet
Käytäntö: "Jin" + temppelinimi tai kuolemanjälkeinen nimi
Tai Zu (太祖 tài zǔ) Wan-Yan A Gu Da (完顏阿骨打 wán yán ā gú dǎ) 1115–1123 Shouguo (收國 shōu guó) 1115–1116

Tianfu (天輔 tiān fǔ) 1117–1123

Tai Zong (太宗 tài zōng) Wan-Yan Wu Qi Mai (完顏吳乞買 wán yán wú qǐ mǎi) tai Wan-Yan (Sheng tai Cheng) (完顏晟 wán yán (shèng tai chéng)) 1123–1134 Tianhui (天會 tiān huì) 1123–1134
Xi Zong (熙宗 xī zōng) Wan-Yan He-La (完顏合剌 wán yán hé lá) tai Wan-Yan Dan (完顏亶 wán yán dǎn) 1135–1149 Tianhui (天會 tiān huì) 1135–1138

Tianjuan (天眷 tiān juàn) 1138–1141
Huangtong (皇統 huáng tǒng) 1141–1149

Ei ollut 完顏亮 wán yán liàng 1149–1161 Tiande (天德 tiān dé) 1149–1153

Zhenyuan (貞元 zhēn yuán) 1153–1156
Zhenglong (正隆 zhèng lóng) 1156–1161

Shi Zong (世宗 shì zōng) Wan-Yan Yong (完顏雍 wán yán yōng) 1161–1189 Dading (大定 dà dìng) 1161–1189
Zhang Zong (章宗 zhāng zōng) Wan-Yan Jing (完顏璟 wán yán jǐng) 1190–1208 Mingchang (明昌 míng chāng) 1190–1196

Chengan (承安 chéng ān) 1196–1200
Taihe (泰和 tài hé) 1200–1208

Ei ollut Wan-Yan Yong Ji (完顏永濟 wán yán yǒng jì) 1209–1213 Daan (大安 dà ān) 1209–1212

Chongqing (崇慶 chóng qìng) 1212–1213
Zhining (至寧 zhì níng) 1213

Xuan Zong (宣宗 xuān zōng) Wan-Yan Xun (完顏珣 wán yán xún) 1213–1223 Zhenyou (貞祐 zhēn yòu) 1213–1217

Xingding (興定 xīng dìng) 1217–1222
Yuangunag (元光 yuán guāng) 1222–1223

Ai Zong (哀宗 āi zōng) 完顏守緒 wán yán shǒu xù 1224–1234 Zhengda (正大 zhèng dà) 1224–1232

Kaixing (開興 kāi xīng) 1232
Tianxing (天興 tiān xīng) 1232–1234

Ei ollut
Wan-Yan Cheng Lin (完顏承麟 wán yán chéng lín) 1234 Ei ollut
  • Hansen, Valerie: ”The Kitan-Liao and Jurchen-Jin”. Teoksessa: Routledge Handbook of Imperial Chinese History. (Victor Cunrui Xiong & Kenneth J. Hammond (toim.)) London and New York: Routledge, 2019. ISBN 978-1-138-84728-6 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.7.2021). (englanniksi)
  1. a b Taizu Encyclopedia Britannica. 1.1.2021. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  2. a b c Hansen, s. 219–220.
  3. a b Jin Dynasty (Jurchens) ChinaKnowledge.de. Ulrich Theobald. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  4. Jin dynasty Encyclopedia Britannica. 27.9.2013. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  5. Hansen, s. 226.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]