Jerry Falwell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee baptistisaarnaajaa. Hänen samannimisestä pojastaan kerrotaan sivulla Jerry Falwell Jr.
Jerry Falwell
Henkilötiedot
Syntynyt11. elokuuta 1933
Lynchburg, Virginia
Kuollut15. toukokuuta 2007 (73 vuotta)
Lynchburg, Virginia
Poliitikko
Puolue Republikaani
Entiset puolueet Moral Majority (1979-1989)
Asema Tv-evankelista
Uskonto Southern Baptist Convention
Puoliso Macel Pate (v. 1958–2007)
Lapset Jerry Falwell, Jr.
Jonathan Falwell
Jeannie Falwell

Jerry Falwell (11. elokuuta 1933 Lynchburg, Virginia – 15. toukokuuta 2007 Lynchburg, Virginia) oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja tv-evankelista, joka perusti vuonna 1979 Moral Majority -järjestön (suom. Moraalinen enemmistö). Falwell oli keskeinen hahmo yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston synnyssä ja sen nousussa merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi.

Lynchburgilainen pastori Falwell nousi Yhdysvalloissa kuuluisuuteen alun perin Old-Time Gospel Hour -televisio-ohjelmansa kautta. Moral Majority -järjestön myötä Falwell nousi merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi Yhdysvalloissa luomalla nykyisenkaltaisen kristillisen oikeiston, määrittelemällä sen keskeiset tavoitteet sekä tiivistämällä sen yhteyksiä republikaaniseen puolueeseen.[1] Moral Majorityn lopetettua toimintansa vuonna 1989 Falwellin näkyvä rooli politiikassa jatkui muun muassa George W. Bushin presidentinvaalikampanjan tukemisella.

Falwell oli kiistelty hahmo ja monet hänen lausuntonsa aiheuttivat pahennusta. Hän totesi muun muassa, että AIDS on Jumalan rangaistus homoille, demokraatit tekevät Saatanan työtä ja syyskuun 11. päivän iskujen olleen Jumalan rangaistus Yhdysvaltain moraalittomuudesta. Hänen mukaansa syyllisiä iskuihin olivat kaikki ne, jotka olivat pyrkineet maallistamaan Yhdysvaltoja kuten pakanat, seksuaalivähemmistöt, feministit ja American Civil Liberties Union -kansalaisoikeusjärjestö. Myöhemmin hän kuitenkin perui lausuntonsa syyskuun 11. päivän iskuista ja pyysi anteeksi.[2][1]

Falwell koki uskonnollisen kääntymyksen vuonna 1952 ja opiskeltuaan Baptist Bible Collegessa Springfieldissä hän palasi Lynchburgiin ja perusti oman kirkkonsa: Thomas Road Baptist Churchin. Pian kirkon avaamisen jälkeen Falwell aloitti viikoittaisen puolen tunnin radio-ohjelman ja vain kuuden kuukauden kuluttua Old-Time Gospel Hour lähetettiin ensi kertaa televisiosta. Falwellin seurakunta kasvoi tasaisesti ja sen ympärille perustettiin pian alkoholistiasuntola, kristillinen kesäakatemia ja leirikeskus. Vuonna 1971 Old-Time Gospel Hour pääsi kansalliseen levitykseen.[1] Falwell määritteli itsensä alun perin fundamentalistiksi ja perusti jopa julkaisun tämän nimityksen alla. Myöhemmin hän kannattajineen näki paremmaksi kutsua itseään moraaliseksi johtajaksi kuin fundamentalistiksi.[3]

Falwellin kiinnostus politiikkaan heräsi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätettyä vuonna 1973 kuuluisassa Roe v. Wade -tapauksessa abortin laillisuudesta ja hän alkoi saarnoissaan puhua päätöstä vastaan sekä kehotti kristittyjä olemaan aktiivisia politiikassa. Hän vastusti johdonmukaisesti homojen ja lesbojen oikeuksia ja kehotti konservatiivisia kristittyjä kampanjoimaan sellaisten ehdokkaiden puolesta, joilla oli samankaltainen arvomaailma kuin heillä itsellään.[1]

Falwell löydettiin toimistostaan aamupäivällä 15. toukokuuta 2007 tajuttomana. Samana päivänä hänet todettiin sairaalassa kuolleeksi. Falwell oli aiemmin kärsinyt sydänongelmista.[1]

Falwellin näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi päivää syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Pat Robertson kysyi televisiohaastattelussa Falwellilta keitä tämä pitää syyllisenä iskuun. Falwellin luetteloon syyllisistä lukeutuivat pakanat, abortintekijät, feministit ja homot.[4]

Vuonna 1994 Falwell tuotti ja levitti videodokumentin Clinton kroniikka: Bill Clintonin väitetyt rikolliset toimet. Videon, tarkoituksena oli yhdistää Bill Clinton salaliittoon joka koski Vince Fosterin kuolemaa sekä kokaiinin salakuljetuksiin. .[5]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Church Aflame. Impact, 1971.
  • Capturing a Town for Christ. Revell, 1973.
  • Liberty Bible Commentary on the New Testament. Thomas Nelson, 1978.
  • Listen, America! Doubleday, 1980.
  • The Fundamentalist Phenomenon. Doubleday, 1981.
  • Finding Inner Peace and Strength. Doubleday, 1982.
  • Liberty Bible Commentary. Thomas Nelson, 1982.
  • When it Hurts Too Much to Cry. Tyndale House, 1984.
  • Wisdom for Living. Victor Books, 1984.
  • Stepping Out on Faith. Tyndale House, 1984.
  • Champions for God. Victor Books, 1985.
  • If I Should Die Before I Wake. Thomas Nelson, 1986.
  • The Fundamentalist Phenomenon/the Resurgence of Conservative Christianity. Baker Book House, 1986.
  • Strength for the Journey. Simon & Schuster, 1987.
  • The New American Family. Word, 1992.
  • Falwell: An Autobiography. Liberty House, 1997. (Ghost written by Mel White [2])
  • Fasting Can Change Your Life. Regal, 1998.
  • Achieving Your Dreams. World Publishers, 2006.
  • Building Churches of Dynamic Faith: A Five-Session Study Guide. World Publishers, 2006.
  • Dynamic Faith Journal. World Publishers, 2006.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e PETER APPLEBOME: Jerry Falwell, Leading Religious Conservative, Dies. The New York Times, 2007, nro May 15.
  2. ↑ Televangelist, Christian Leader Jerry Falwell Dies npr.org. 15.5.2007. Viitattu 16. toukokuuta 2007.
  3. ↑ The World of Fundamentalism, Robert Wuthnow, The Christian Century,, April 22, 1992, pp. 426-429. Copyright by The Christian Century Foundation [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Romero, F.: Pointing Fingers over 9/11 (Arkistoitu – Internet Archive), TIME, 14.1.2010.
  5. ↑ The Falwell connection by Murray Waas Salon.com

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jerry_Falwell&oldid=22540268”