Jane Toppan
Jane Toppan (alun perin Honora "Nora" A. Kelley; 1854/7 – 22. elokuuta 1938 Taunton, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja.[1] Hänestä käytettiin lempinimeä "Jolly Jane" hänen hauskaksi ja iloiseksi kuvatun luonteensa johdosta.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaislapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toppan oli irlantilaisten maahanmuuttajien Peter Kelleyn ja Bridget Finnin tytär.[2][1] Useissa asiakirjoissa hänen syntymäpäiväkseen on merkitty 31. maaliskuuta 1854, mutta primaarilähteissä ilmoitettu syntymäaika vaihtelee vuosien 1854 ja 1857 välillä. Toppan menetti hyvin varhain äitinsä, joka kuoli tuberkuloosiin.[1] Isää on kuvailtu vaikeasti psyykkisesti sairaaksi alkoholistiksi, joka kuitenkin työskenteli räätälinä.[2] Toppanilla oli vanhemmat siskot Ellen ("Nellie") ja Delia. Aikansa uutisoinnissa nimettiin siskoksi myös Mary Kelley, jonka olemassaololle ei ole löydetty luotettavaa vahvistusta. Toppan vietiin siskonsa Delian kanssa tyttöjen lastenkotiin Bostoniin vuonna 1863. Tyttöjen kasvuolojen pääteltiin siellä olleen surkeat. Marraskuussa 1864 komitea hyväksyi Lowellista kotoisin olleen leskirouva[3] Ann C. Toppanin pyynnön adoptoida tyttö.[1]
Aikansa lehdistössä väitettiin Toppanin isästä käytetyn lempinimeä "Kelley the Crack".[1] Isä joutui mielisairaalaan. Huhun mukaan syynä oli omien silmäluomien käsittely ompelemalla.[2] Toppanin siskon Delian on väitetty sairastuneen alkoholismiin ja olleen prostituoitu.[1] Ellen-siskon puolestaan on kerrottu joutuneen hermoromahduksen myötä psykiatriseen laitoshoitoon.[2]
Adoptio ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toppan sai uuden etu- ja sukunimensä kasvattiäidiltään[3]. Hänet adoptoitiin muodollisesti ottamalla hänet palvelijaksi perheeseen. Hän ilmeisesti ystävystyi kasvattisiskonsa Elizabethin kanssa. Irlantilaiset juuret herättivät yhteiskunnassa ennakkoluuloja, joten Toppanin alettiin mieluummin väittää jääneen orvoksi vanhempien kuoltua Italiasta aloitetulla Atlantin valtameren ylityksellä. Toppania kuvattiin koulussa älykkääksi ja nopeaksi oppijaksi. Häntä luonnehdittiin hurmaavaksi, mutta toisaalta valehteluun taipuvaiseksi juoruilijaksi. Hän kertoi kihlautuneensa 16-vuotiaana, mutta rakastaja hänen mukaansa purki kihlauksen, mikä vaikutti häneen syvästi.[1]
Täyttäessään 18 vuotta Toppan sai kasvattiäidiltään 50 Yhdysvaltain dollaria ja kannustusta itsenäiseen elämään. Hän kuitenkin jäi perheen luokse asumaan 25-vuotiaaksi saakka.[1]
Ura sairaanhoitajana ja rikokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1880-luvun loppupuolella Toppan aloitti uran sairaanhoitajana ensin Cambridgen sairaalassa ja sitten Massachusetts General Hospitalissa. Potilastyössä hänen on kuvattu osoittaneen miellyttävää käytöstä, mutta työtoverit huolestuivat juoruilusta, satujen sepittämisestä ja epäluuloisuudesta. Toppanin väitetään sepittäneen potilaille oireita. Muun muassa rahaa ja työasuja katosi, joten Toppania epäiltiin myös varastamisesta. Hänet erotettiinkin molempien sairaaloiden palveluksesta kesken harjoitteluajan. Toppan kokeili potilailla morfiinin ja atropiinin vaikutuksia antaen näille usein yliannostuksia. Työskennellessään hän kertoi usein, ettei vanhojen ihmisten "elossa pitäminen" ollut hänestä mielekästä. Toppanin on väitetty mielellään kyselleen tietoja myrkyistä ja niiden vastamyrkyistä.[1] Häntä kuvailtiin epätavallisen kiinnostuneeksi ruumiinavauksista.[2] Erilaisten omituisten käyttäytymismalliensa johdosta häntä alettiin epäillä oopiumin käyttäjäksi.[1] Harjoittelijana ollessaan Toppan ehti surmata vähintään kaksitoista potilasta.[3]
Jouduttuaan lähtemään sairaaloista Toppan aloitti yksityisasiakkaiden palvelemisen. Väitetysti monet kokeneet lääkärit suosittelivat häntä hoitoapua tarvinneille perheille.[1] Asiakirjat saattoivat olla väärennettyjä, koska Toppan ei harjoittelujaksojensa katkeamisen johdosta saanut sertifikaattia.[2] Hän varasteli joistain perheistä ja jätti palauttamatta lainaksi saamiaan rahoja. Toppanin tiedetään annostelleen uhreilleen myrkytystarkoituksessa ainakin morfiinia, atropiinia ja strykniiniä. Hän sekoitti myrkkyjä Hunyadi-veteen.[1]
19. elokuuta 1899 Toppan murhasi kasvattisiskonsa Elizabeth Brighamin. Kuolinsyyksi kuitenkin merkittiin alun perin sydämen vajaatoiminta.[1] Toppan kertoi myöhemmin halunneensa päästä naimisiin kasvattisiskonsa miehen Oramel Brighamin kanssa. Hän tappoi myös Brighamien kotiapulaisen Florence Calkinsin sekä Oramel Brighamin siskon Edna Bannisterin. Oramel Brigham sai itsekin myrkkyä, mutta selviytyi.[4] 11. helmikuuta 1900 Cambridgessa kuoli Sarah E. "Myra" Connors.[1] Toppan oli ollut tämän ystävä ja ilmeisesti teki murhan saadakseen tämän työn ruokasalin emäntänä teologisesta oppilaitoksesta. Toppan erotettiin työpaikasta taloudellisten laiminlyöntien johdosta.[4]
Vuonna 1901 Toppan murhasi kokonaisen perheen, mikä lopulta johti kiinnijäämiseen.[1] Davisit olivat olleet tämän ystäviä vuodesta 1896 ja vuokranneet tälle kesäisin mökkiä Cataumetissa. Kesäkuussa 1901 Toppanilla oli perheelle 500 Yhdysvaltain dollaria vuokrarästiä, jota perheen 62-vuotias[1] äiti Mattie Davis lähti tältä perimään. Toppan myrkytti Mattie Davisia monina päivinä ja "hoiti" tätä sitten.[4] Davis kuoli 4. heinäkuuta 1901, ja kuolinsyyksi kirjattiin "krooninen diabetes".[1] Hautajaisissa Davisin perheen tyttäret Genevieve Gordon ja Minnie Gibbs pyysivät Toppania jäämään kanssaan Cape Codiin kesäksi. Toppan kylvi juoruja Genevieven "itsetuhoisuudesta" äitinsä kuoltua. Genevieve kuoli sairastuttuaan päivällisen jälkeen 26. heinäkuuta. Taloon kutsuttu lääkäri merkitsi kuolinsyyksi sydänsairauden, vaikka Genevieven terveydentila oli aiemmin ollut hyvä. Jonkin ajan kuluttua Toppan sekoitti leski Alden Davisille myrkkyä veteen.[4] Tämä kuoli 65-vuotiaana 8. elokuuta 1901.[1] Kuolinsyyksi merkittiin aivoverenvuoto. Perheen toinen tytär, Mary "Minnie" Gibbs sairastui isänsä hautajaisten jälkeen.[4] Hän kuoli 40-vuotiaana 13. elokuuta 1901[1], minkä lääkäri väitti johtuneen menetysten aiheuttamasta uupumisesta.[4] Mary Gibbsin kuvattiin olleen erinomaisessa kunnossa ennen yllättävää sairastumistaan. Perheen talossa on väitetty syttyneen Toppanin siellä oleskelun aikana kolme tulipaloa, jotka taltutettiin ilman suuria tuhoja.[1]
Davisin perheen tytär Maryn aviomies, kapteeni Paul[4] Gibbs ilmoitti poliisille kuolemien epäilyttävyydestä ja vaati ruumiinavauksia. Tämän myötä myrkytykset kyettiin toteamaan ja niiden aiheuttajat tunnistamaan. Toppan teki kaksi itsemurhayritystä ja joutui sairaalahoitoon. Sieltä päästyään hän matkusti Amherstiin New Hampshireen, jossa hänet pidätettiin 29. lokakuuta 1901.[1]
Oikeudenkäynti ja myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pidätys tehtiin alun perin Davisin perheen tyttären Mary Gibbsin kuoleman takia. Toppanille nimitettiin asianajajaksi F. M. Bixby, mutta hän pyysi ja sai puolustusta hoitamaan myös lapsuudenystävänsä James Stuart Murphyn[4], josta oli tullut juristi ja osavaltiotason poliitikko. Murphy ei ollut osavaltiossa Toppanin pidätyksen aikaan ja yllättyi luettuaan pidätyksestä lehdestä. Murphyn ja Toppanin ystävyys ei tiettävästi katkennut murhien paljastumiseen, ja lehdistö levittikin väitteitä, joiden mukaan Murphy olisi ollut rakastunut Toppaniin.[1]
Pidätyksestä ja oikeudenkäynnistä uutisoitiin maailmanlaajuisesti Australiaa, Uutta-Seelantia ja Kiinaa myöten.[1] Toppan tunnusti vähintään 31 murhaa, mutta uhreja on epäilty olleen jopa 70–100. Hän kertoi halunneensa tappaa enemmän ihmisiä kuin kukaan aiemmin elänyt nainen tai mies.[2][3] Hän kertoi myös menneensä sänkyyn makaamaan myrkytysoireista jo kärsineiden uhrien kanssa.[3] Eräs myrkytyksestä selviytynytkin kertoi Toppanin tulleen hänen viereensä sänkyyn makaamaan ja suukottelemaan häntä.[4] Toppan väitti, ettei hän todennäköisesti olisi tehnyt murhia, jos olisi ollut naimisissa. Maaliskuussa 1902 kolme lääkäriä määritteli Toppanin "mielisairaaksi". Boston Medical and Surgical Journal julkaisi vuonna 1904 Toppanista tehdyn lääketieteellisen tapauskuvauksen "A Case of Moral Insanity with Repeated Homicides and Incendiarism and Late Development of Delusions". Toppan ei pitänyt itseään mielisairaana, mutta tyytyi ratkaisuun, koska uskoi sen mahdollistavan vapautumisen tulevaisuudessa.[1] Aikanaan mielisairaaksi toteamista katsottiin tukevan taustalla olleiden itsemurhayritysten, Toppanin väitteen kyvystään ennustaa tulevaisuus unien kautta ja lisäksi suvussa esiintyneiden mielenterveyden häiriöiden.[2][1]
Toppan määrättiin Tauntonin mielisairaiden hoitolaitokseen, jossa hän vietti loppuikänsä. Hänen kerrottiin ajoittain kieltäytyvän syömästä ruokaa, koska hän epäili sen olleen myrkytettyä. Toppan haudattiin Mayflower Hill -hautausmaalle Tauntoniin.[1] Hänen kuolemansa myötä murhasarja sai uutta mediahuomiota, ja Toppania kutsuttiin jopa Yhdysvaltain ensimmäiseksi sarjamurhaajaksi. Harold Schechter julkaisi hänestä ja hänen murhasarjastaan kirjan Fatal: The Poisonous Life of a Female Serial Killer.[3] Toppan on aiheena myös Mary Kay McBrayerin kirjassa America’s First Female Serial Killer: Jane Toppan and the Making of a Monster.[5]
Tiedettyjä uhreja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Israel ja Lovey Dunham, vuokranantajia Cambridgessa[4]
- Elizabeth Brigham, kasvattisisko[4]
- Florence Calkins, kasvattisiskon perheen kotiapulainen[4]
- Edna Bannister, kasvattisiskon miehen sisko[4]
- Mary McNear, potilas[4]
- William Ingraham, potilas[4]
- Myra Connors, ystävä[4]
- Mattie ja Alden Davis sekä näiden tyttäret Genevieve Gordon ja Mary "Minnie" Gibbs[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Lowell’s ties to “Jolly” Jane, Massachusetts’ Female Serial Killer Lowell Historical Society 29.10.2022, viitattu 13.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Kate Hickey, The deadly Irish American serial killer nurse Jolly Jane Irish Central 28.2.2024, viitattu 13.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Jane Toppan Crime Museum, viitattu 13.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Kristina Fontes, Women of Taunton: Serial killer Jane Toppan spent her final years at Taunton State Hospital The Taunton Daily Gazette 18.10.2022, viitattu 13.4.2024 (englanniksi)
- ↑ Mary Kay McBrayer Oxford American, viitattu 13.4.2024 (englanniksi)
| ||||||||||
