Jalal Talabani
| Jalal Talabani | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Irakin 6. presidentti | |
|
6. huhtikuuta 2005 – 24. heinäkuuta 2014
|
|
| Edeltäjä | Ghazi Maš’al Ajil al-Yawar |
| Seuraaja | Fuad Masum |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1933 Kelkan, Irak |
| Kuollut | 3. lokakuuta 2017 (83 vuotta) Berliini, Saksa[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | Kurdistanin isänmaallinen liitto PUK |
| Muut puolueet | KDP |
| Koulutus | lakimies |
| Tutkinnot | Bagdadin yliopisto |
| Uskonto | islam |
| Etnisyys | kurdi |
Jalal Talabani (kurdiksi: Celal Talebanî, arab. جلال طالباني, Jalāl Tālabānī, 12. marraskuuta 1933 – 3. lokakuuta 2017[1]) oli irakilainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä 2005–2014.[2] Jalal Talabani oli kansallisuudeltaan kurdi ja Kurdistanin isänmaallisen liiton (PUK) perustaja ja pääsihteeri. Talabani kuului Irakin kurdivähemmistöön ja toimi usein neuvottelijana kansanryhmien välillä hallituksessa puhjenneissa kiistoissa.[3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talabani syntyi Karkukissa lähellä Arbilia Irakin Kurdistanissa. Hän liittyi kurdien demokraattiseen puolueeseen 14-vuotiaana ja valittiin sen keskuskomiteaan 18-vuotiaana 1951. Hän lähti opiskelemaan lakia 1953 ja valmistui 1959, jonka jälkeen lähti asevelvollisena Irakin armeijan panssarivoimiin.[2]
Hän oli Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) politbyroon johdossa 1960-luvulla. Kun kurdit lähtivät kapinaan 1961, Talabani johti taisteluja Irakissa ja vei kurdien asiaa Eurooppaan ja Lähi-itään etsien tukea. Kun kapina kukistui 1975, Talabani lähti sanomansa mukaan KDP:stä luomaan sivistyneempää, demokraattisempaa ja vähemmän heimoihin luottavaa poliittista puoluetta. Tämä johti Kurdistanin isänmaallisen liiton (PUK) syntyyn 1975. Talabanin puolue taisteli Massoud Barzanin KDP:n kanssa aina Persianlahden sotaan (2. elokuuta 1990 – 28. helmikuuta 1991) asti. Vuonna 1992 kurdialueilla pidettiin vaalit ja luotiin PUK–KDP:n yhteishallinto. Jännitteet johtivat kuitenkin aseellisiin taisteluihin 1994. Puolueet solmivat rauhansopimukseen Washingtonissa 1998.
Vuoden 2003 Irakin sodan (20. maaliskuuta 2003 – 15. joulukuuta 2011) aikana Talabani oli edelleen PUKin johdossa ja Saddam Husseinin vastaisen opposition näkyvin edustaja Irakissa. Saddam Husseinin kukistuttua hänet nimitettiin väliaikaisen hallitsevan neuvoston johtoon, ja hän oli presidenttinä marraskuun 2003. Hän on sittemmin etääntynyt Kurdistanin itsenäistymisvaateista ja tukee Irakin liittovaltiomallia.
KDP–PUK:in vaaliliitto Demokraattis-patrioottinen Kurdistanin liitto voitti vuoden 2005 kurdien kansankokouksen vaalit ja sai 77 paikkaa Irakin parlamenttivaaleissa tammikuussa 2005. Irakin väliaikainen hallitus nimitti hänet presidentiksi 6. huhtikuuta. Tuolloin Talabani ilmoitti, ettei pyri toiselle kaudelle, koska nykyinen perustuslaki rajoittaa presidentinvaltaa.
Hänet valittiin uudelleen 22. huhtikuuta 2006 ensimmäisenä presidenttinä maan uuden perustuslain aikana.
Talabani joutui aivoinfarktin takia sairaalaan joulukuussa 2012.[3] Hän kuoli lokakuussa 2017 sairaalassa Berliiniissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c McDonald, Mark: Jalal Talabani, Kurdish Leader and Iraq’s First Postwar President, Is Dead at 83 3.10.2017. New York Times. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Jalal Talabani Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ a b Töyrylä, Katriina: Irakin presidentti joutui sairaalaan 18.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2012.
| ||||||||||||||
