J. P. Pulkkinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
J. P. Pulkkinen vuonna 2011.

J. P. (Juha Pekka) Pulkkinen (s. 1959 Askola)[1] on helsinkiläinen kirjailija, ohjaaja, käsikirjoittaja ja kulttuuritoimittaja.

Pulkkisen esikoisromaani Ohi liitävä enkeli ilmestyi vuonna 2004, novellikokoelma Minä, Laura ja Cary Grant vuonna 2006 ja Kaikki onnelliset perheet vuonna 2008. Syksyllä 2011 ilmestyi musiikkia ja omaelämäkertaa yhdistelevä Pieni kaistale maata.[1] Romaani Puhu Eevalle ilmestyi vuonna 2016. Pulkkiselta ilmestyy toukokuussa 2018 rikosromaani Sinisiipi, joka on Vantaa-sarjan ensimmäinen osalähde?.

Vuonna 1979 Pulkkinen oli perustamassa Päät-yhtyettä ja vuonna 1983 Keba-yhtyettä, jossa hän soitti vuoteen 1985. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta ja teatteritiedettä ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1989.

Pulkkinen on työskennellyt Yleisradiossa vuodesta 1990. Radiossa hänet tunnetaan mm. ohjelmista ja radiosarjoista Timanttien jäljillä, Merkkituote, 12 kertomusta liikkeestä ja Ikuiset kaupungit. Vuonna 2009 alkaneessa keskustelusarjassa Television tiiliskivet [2] on käsitelty yli viisikymmentä keskeistä televisiosarjaa.

Televisioon Pulkkinen on ollut tekemässä muun muassa vuonna 1999 aloitettua henkilökuvasarjaa Ammatti: suomalainen kirjailija, joka tähän mennessä esittelee 30 suomalaista kirjailijaa. Sarja sai vuonna 2003 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.[1]

Pulkkinen on tehnyt yhdessä Atro Lahtelan kanssa kirjallisuutta käsittelevät dokumenttielokuvat Suomalainen Juha (2002), joka pureutuu juhuuden olemukseen Juhani Ahon teoksesta ponnistaen, ja Mika Waltari Tunturikatu 13 (2008), jossa kerrotaan miten Mika Waltarista, papin pojasta tuli itsensä ylityöllistävä menestyskirjailija.

Pulkkinen käsikirjoitti neliosaisen suomalaista huumoria käsittelevän sarjan Naurun tasavalta. Suuren elokuvatähden ja pienen pohjoisen maan kohtaamisesta kertova dokumenttielokuva Marlon Brando tuli Suomeen valmistui vuonna 2011.[1] Vuoden 2012 lopulla valmistui Pulkkisen ohjaama ja käsikirjoittama Oiva, pöytä ja Kaj Franck, jossa Oiva Toikka kertoo monivuotisesta yhteistyöstään Kaj Franckin kanssa.[3] Se voitti vuoden 2012 parhaan kulttuuriohjelman Koura-palkinnon. Toinen suomalaisen muotoilun huippua, Yrjö Kukkapuroa, käsittelevä dokumentti Yrjö Kukkapuro ja tuolin henki valmistui 2015. Vuonna 2016 valmistunut Karavaani Baobab seuraa Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin sekä legendaarisen senegalilaisen Orchestra Baobabin kohtaamista ja yhteisiä keikkoja kesällä 2015.

Yhdessä Pekka Laineen kanssa Pulkkinen käsikirjoitti 10-osaisen dokumenttisarjan Urheilu-Suomi [4] (2017), joka oli Kultainen Venla -ehdokkaana, palkittiin Koura-palkinnolla ja vuoden urheilukulttuuritekona Suomen urheilugaalassa.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiodokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalainen Juha (2002)
  • Mika Waltari, Tunturikatu 13 (2008)
  • Marlon Brando tuli Suomeen (2011)[5]
  • Oiva, pöytä ja Kaj Franck (2013)[6]
  • Yrjö Kukkapuro ja tuolin henk (2015)[7]
  • (2016)[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]