Jälki-istunto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vanhanaikainen karsseriselli.

Jälki-istunto on kouluissa käytettävä kurinpidollinen ojennus, jossa oppilas määrätään istumaan luokkaan tai muuhun koulun tilaan tietyksi ajaksi koulupäivän jälkeen. Jälki-istuntoa voi opettaja määrätä, kun oppilas häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti.

Jälki-istunnon toteuttaminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa jälki-istuntoja käytetään lähinnä peruskouluissa. Suomen perusopetuslaissa jälki-istunnon enimmäispituudeksi määritetään kaksi tuntia kullakin kerralla rangaistavaa rikkomusta kohti. Jälki-istunnon määrää tilannetta selvittävä opettaja kuultuaan ensin rangaistavaa oppilasta.[1] Jälki-istuntoon määräämistä koskevaan päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Opettaja antaa ojennuksen virkavastuulla.[2]

Vuoden 2013 lopussa Suomessa säädettiin laki, jonka mukaan jälki-istunnossa voidaan teettää kirjallisia tai suullisia tehtäviä, jotka ovat oppilaan kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia, oikeassa suhteessa oppilaan rikkomukseen sekä ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle sopivia. Oppilas voidaan edelleen myös velvoittaa istumaan hiljaa jälki-istunnon ajan.[3]

Jälki-istunto on tarkoituksenmukaisinta panna toimeen samana päivänä kuin se määrätään. Kuten kaikista hallintopäätöksistä, myös jälki-istuntoon määräämisestä on tehtävä kirjallinen päätös, joka merkitään koulussa pidettävään luetteloon. Oppilaan huoltajalle on kaikissa tapauksissa ilmoitettava asiasta.[4][1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen peruskoulujärjestelmää käytössä olleissa oppikouluissa maksimirangaistukseen liittyi yleensä kahden numeron käytöksenalennus. Tämä vaati kylläkin opettajainkokouksen yksimielisen päätöksen, automaattisesti ei rangaistusta langetettu vaan jokainen tällainen päätös vaati tarkan tutkinnan. 1960-luvulla tyypillisin syy maksimirangaistukseen oli tupakointi kouluaikana: kaikille kouluille yhteisten, Kouluhallituksen hyväksymien järjestyssääntöjen mukaan se oli tuolloin ehdottomasti kiellettyä ja rangaistuksen alainen teko koulussa, sen tiloissa ja jopa koulumatkoilla. Näin asia ilmaistiin kaikissa kouluissa esillä olleissa, Kouluhallituksen vahvistamissa järjestyssäännöissä. 1970-luvun alussa määräyksiä tosin lievennettiin: joissakin kouluissa, jos vanhemmat antoivat kirjallisen luvan, tupakointi oli sallittua Teinikuntaan kuuluville Teinikunnan järjestämien juhlatilaisuuksien yhteydessä, ei silloinkaan varsinaisena kouluaikana ja ehdottomasti vain tarkoitukseen varatussa tilassa.

Alkoholin käyttö sen sijaan oli ehdottomasti kielletty kaikissa yhteyksissä - koska sen saneli jo lakikin.[5]

Nykyisin jälki-istuntojen tehokkuudesta ja järkevyydestä on keskusteltu paljon. Joissain kouluissa ei ole jälki-istuntoja käytössä vaan asiat pyritään selvittämään puhutteluilla ja yhteistyössä oppilaan perheen kanssa. Suomen perusopetuslakiin onkin kirjattu vuoden 2013 lopulla uusi ojennustoimenpide, kasvatuskeskustelu, jossa oppilaan tekemä rikkomus käsitellään yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Myös kasvatuskeskustelusta tulee ilmoittaa oppilaan huoltajalle.[6] Kasvatuskeskustelua on tosin käytetty oppilaiden ojentamiseen jo ennen lakimuutosta.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Perusopetuslaki (628/1998) 36–36a §. Viitattu 2.10.2007.
  2. Perusopetuslaki (628/1998) 42 §. Viitattu 2.10.2007
  3. Perusopetuslaki (628/1998) 36 §. Viitattu 11.4.2016
  4. Ojentaminen ja kurinpito. Vahdon kunta. Viitattu 2.10.2007
  5. Rajamäen yhteiskoulun rehtori A A A Aaltosen virallinen tiedotus asiasta syyskuussa 1969; Rajamäen yhteiskoulun vuosikertomus 1969 - 70
  6. Perusopetuslaki (628/1998) 35 a §. Viitattu 11.4.2016
  7. http://yle.fi/uutiset/nuoret_kuriin_keskustelemalla_-_jaako_jalki-istunto_historiaan/6304221 YLE Uutiset 21.9.2012