Isomittari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isomittari
Geometra papilionaria imago.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Vihermittarit Geometrinae
Suku: Geometra
Laji: papilionara
Kaksiosainen nimi

Geometra papilionaria
(Linnaeus, 1758)[1]

Alalajit
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Isomittari Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isomittari Commonsissa

Isomittari (Geometra papilionaria) on isokokoinen vihermittareihin kuuluva perhonen, joka on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa. Laji lentää valoisissa lehti- ja sekametsissä yleensä öisin, ja sen lentoaika ajoittuu heinä-elokuulle. Isomittarin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja. Yksivuotinen laji talvehtii pienenä toukkana.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomittari on Suomessa tavattavista vihreistä mittareista suurin ja muodoltaan päiväperhosmainen; sen siipien kärkiväli on noin 4–6 senttimetriä. Perhosen siivet ovat ylä- ja alapinnoiltaan sinertävän vihreät. Siipien poikkiviirut ja aaltoviiru ovat vaaleat ja muodoltaan hampaiset. Yksilöt haalistuvat nopeasti vaaleamman vihreäksi, jopa kellertäviksi. Koiraan tuntosarvet ovat muodoltaan kaksoiskampahampaiset.[1]

Isomittaria muistuttavia lajeja on kenties vain kalvasmittari, joka on kuitenkin väriltään selvästi vaaleampi. Se on myös kooltaan pienempi, eivätkä kalvasmittarin siipien poikkiviirut mutkittele.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on levinneisyysalueeltaan Euraasialainen. Levinneisyys ulottuu lännessä Irlannista ja Portugalista Keski-Italiaan ja idässä Kaukasukselle sekä Siperiassa Baikalille asti. Itä-Siperian, Amurin, Sahalinin Kiinan ja Korean niemimaan alueella tavataan alalajia G. p. herbacearia; Japanissa ja Kuriileilla lentää alalaji G. p. subrigua. Suomessa isomittaria tavataan yleisenä lähes pohjoisinta Lappia myöden.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomittari on laajalle levinnyt ja elinympäristöissään usein runsaslukuinen. Sitä tavataan tyypillisimmin valoisissa, tuoreissa lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Aikaisimmat yksilöt voivat olla Suomessa lennossa jo kesäkuulla, mutta lento ajoittuu yleensä heinäkuulle, päättyen elokuun puolivälissä. Pohjoisessa lento voi venyä aina syyskuulle asti.[1] Britanniassa lento puolestaan alkaa kesäkuun lopulla ja kestää heinäkuun ajan.[2] Isomittari on lennossa pääasiassa yöllä.[1][2]

Lajin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja, mutta niiden tiedetään syövän myös leppää, pähkinäpensaita ja pyökkejä. Toukka talvehtii keskenkasvuisena.[1][2]Se viettää koko talven paljaalla oksalla silmuun kiinnittyneenä. Erinomainen suojaväri kätkee sen saalistajilta. Otollisella paikalla samassa puussa voi olla monta toukkaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset – Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7.
  • Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 52.
  2. a b c Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 17.
  3. Talvehtivia isomittarin toukkia LAJI.FI-foorumi. Viitattu 25.12.2017.