Irma Toivanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irma Toivanen
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Miettusen II hallitus
30.11.1975–28.9.1976
Miettusen III hallitus
29.9.1976–14.5.1977
Edeltäjä Alli Lahtinen
Seuraaja Pirkko Työläjärvi
Kansanedustaja
23.3.1970–23.3.1979
Ryhmä/puolue Liberaalisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt27. lokakuuta 1922
Kymi
Kuollut30. heinäkuuta 2010 (87 vuotta)
Turku
Ammatti lehtori, opettaja
Puoliso Aappo E. Toivanen (1947–)
Tiedot
Puolue Liberaalinen Kansanpuolue

Irma Hellin Toivanen (27. lokakuuta 1922 Kymi30. heinäkuuta 2010 Turku) oli suomalainen opettaja ja poliitikko. Toivanen toimi Liberaalisen Kansanpuolueen kansanedustajana sekä sosiaali- ja terveysministerinä.[1]

Toivasen vanhemmat olivat lasimestari Johan Taavitsainen ja Hilda-Maria Kuuva. Naimisiin hän meni vuonna 1947 rehtori Aappo E. Toivasen kanssa. Heillä oli kaksi lasta.[1] Toivanen valmistui kansakoulunopettajaksi 1942 ja suoritti myöhemmin jatko-opintoja yliopistoissa saaden erivapaudella lehtorin arvon vuonna 1975. Opettajana hän työskenteli eri oppilaitoksissa vuosina 1942–1970. Jatkosodan aikana Toivanen toimi lääkintälottana.[2][1]

Toivanen oli LKP:n kansanedustajana Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä 1970–1979.[1] Sosiaali- ja terveysministerinä Toivanen toimi Miettusen II hallituksessa 1975–1976 ja Miettusen III hallituksessa 1976–1977.[3]

Kunnallispolitiikassa Toivanen vaikutti toimimalla Kaarinan kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsenenä 1960-luvulla ja Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä 1970–1980-luvuilla.[1]

Toivanen vastusti presidentti Urho Kekkosen virkakauden jatkamista poikkeuslailla maaliskuun alusta 1974 lähtien ja äänesti eduskunnassa puoluetoverinsa Olavi Borgin kanssa lain hyväksymistä vastaan tammikuussa 1973. Muut LKP:n kansanedustajat äänestivät lain hyväksymisen puolesta.[4]

  1. a b c d e Irma Toivanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Kuka kukin on 1978
  3. Irma Toivanen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  4. Häikiö, Martti: Presidentin valinta: Miten valtionpäämiehet on Suomessa valittu, millaisiin poikkeusmenetelmiin valinnoissa on turvauduttu ja miksi presidentin virkakautta jatkettiin kokonaan ilman vaalia vuonna 1973, s. 336. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19058-6.