Intonaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Intonaatio on puheen sävelkulkua. Se on yksi prosodian osatekijöistä.[1]

Intonaatio voidaan jakaa tavuintonaatioon, sanaintonaatioon ja lauseintonaatioon.[2]

Sävelkielissä tietyn sanaintonaatiotyypin nimi on tooni.[2] Lauseintonaatiolla voidaan ilmaista puhefunktiota eli onko lause toteamus vai kysymys. Toteamus lausutaan yleensä laskevalla intonaatiolla. Monessa kielessä kysymyslause lausutaan nousevalla intonaatiolla, mutta suomessa kysymyslauseenkin intonaatio on laskeva. Lauseintonaatiolla puhuja voi lisäksi ilmaista suhtautumisensa sanomaansa tai ilmaista onko hän aikeissa jatkaa puheenvuoroaan.[3]

Suomenkielisessä puheessa yhden intonaatiojakson sävelkulku on yleensä tasaisen laskeva. Painolliset tavut muodostavat intonaatiojakson sisällä sävelkulkuun pieniä nousuja. Intonaatiojaksot voidaan erottaa toisistaan myös taukojen, värähdyslaajuuden heikkenemisen sekä viimeisen tavun pitenemisen perusteella. Yksi intonaatiojakso kestää suomen kielessä noin puolitoista sekuntia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eeva Yli-Luukko: Prosodia Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 2.3.2020.
  2. a b intonaatio, sävelkulku, lausekorko Tieteen termipankki. Viitattu 2.3.2020.
  3. 1.7.3 Intonaatio FinnLectura. 2001. Viitattu 2.3.2020.
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.