Imatran vesivoimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Imatran vesivoimalaitos
Voimalaitos ylävirran suunnasta.
Voimalaitos ylävirran suunnasta.
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Sijainti ImatraView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°10′12″N, 28°46′26″E
Rakentaminen alkoi 1922
Vihkiminen 1929 [1]
Sähköverkkoon 1929
Valmistunut 1930
Perustaja Hugo Malmi
Pääurakoitsija Hugo Malmi
Suunnittelija Hugo Malmi
Omistaja Fortum
Vesistö Vuoksen vesistö
Joki tai koski Vuoksi
Valuma-alue 61 054 km² [2]
Keskivirtaama 594 m³/s [2]
Yläpuolinen patoallas
Nimi Vuoksi (Tainionkoskelle)
Pituus 4,8 km [3]
Leveys 0,56 km [3]
Keskikorkeus 67,5 m mpy. [3]
(66,70–67,74 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Vuoksi (valtakunnan rajalle asti)
Keskikorkeus 43 m mpy. [3]
(42,49–43,82 m mpy.)
Voimalaitos
Tyyppi jokivoimalaitos
Pudotuskorkeus 24 m [1][4]
Rakennevirtaama 930 m³/s [5]
Turbiinit 1 × Kaplan-turbiini
6 × Francis-turbiini [4]
Kapasiteetti 192 MW [1][4]
Vuosituotanto 1 000 gigawattituntiView and modify data on Wikidata
Imatran vesivoimalaitos
Commons luokka

Imatran vesivoimalaitos on Fortumin omistama vesivoimalaitos Vuoksessa Imatralla.[3]

Pato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksi on padottu entisen Imatrankosken yläpuolelta betonisella säännöstelypadolla. Kosken rinnalle on kaivettu koskeakin leveämpi uoma, jossa sijaitsee voimalaitosrakennus oman padon takana. Vuoksen rantoja on yläpuolella korotettu maapadoilla. Läntisen rannan maapato on 1,4 kilometriä pitkä ja itäpuolella se on peltomaiden kohdalla 900 metriä pitkä ja voimalaitoksen kohdalla 400 metriä pitkä.[3]

Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalassa on seitseman vesiturbiinia, joista kuusi on Francis-turbiineja ja yksi Kaplan-turbiini, joka on asennettu viimeiseksi. Niiden yhteinen kokonaiskapasiteetti on 192 megawattia. Yksittäisten turbiinien tehosta ei ole tässä tietoa.[1][4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vesivoimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksi oli luonnontilassa vielä 1900-luvun alussa. Siinä oli 18 koskea, joista suurin oli Imatra. Vesivoiman hyödyntämisestä joessa on kirjallisia tietoja 1700-luvulta. Vesivoimaa käytettiin jauhomyllyjen ja sahateollisuuden tarpeisiin. Sen putouskorkeus oli 18,4 metriä. Vuoksessa ensimmäisen 30 kilometrin matkalla joki putosi 64 metriä. Vuoksen koskia ja veden virtausta tutkittiin jo 1800-luvulla. Hydrografiseen tutkimukseen saatii ensimmäinen määräraha vuonna 1896 ja työ alkoi vuonna 1897. Mittauksia suoritettiin vuosina 1898, 1899 ja 1902. Tutkimustulokset julkaistiin kirjassa Lisiä Suomen Hydrografiaan vuonna 1904. On Vuoksen vesivoiman ansiota, että sen yläjuoksulle syntyi teollisuuden keskittymä 1900-luvun alussa.[6]

Vaikka Vuokseen oli rakennettu useitakin vesivoimalaitoksia tuottamaan sähköä, ei Imatrankoskea ollut vielä valjastettu. Ehdotus rakentaa Imatraan voimalaitos tehtiin Senaatissa itsenäisyyden alkuvuosina. Eduskunta hyväksyi vuonna 1921 kosken rakentamisen, jota oli ehditty valmistella ennen päätöstä, ja rakentaminen alkoi heti.[6]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1922 Hugo Malmin johdolla ja noin 1 000 hengen [7] voimalla. Työt olivat vaikeat runsasvetisten vuosien 1922 ja 1923 takia ja etenkin maansiirtotyöt tehtiin kosteissa olosuhteissa. Padon rakentaminen alkoi vuonna 1923 ja kosteat olosuhteet vaikeuttivat betonin valutöitä. Padon perusta valmistui 1927 ja sen päälle oli tarkoitus rakentaa voimalarakennus vuodessa. Töitä haittasivat kuitenkin metallityöläisten lakot ja seisokit ja voimalan toimintaa alettiin käynnistää vuodesta 1928 alkaen. Voimala vihittiin käyttöön keskeneräisenä ja käytössä oli vain kolme koneistoa. Ylimääräinen vesi päästettiin patoluukuista kosken uomaan. Vuotta myöhemmin saatiin valmiiksi neljäs koneisto. Vuosina 1936–1937 valmistuivat viides ja kuudes koneisto ja voimalan rakennekapasiteetti kohosi näin 125 megawattiin. Sota-aikana voimalaitosta pommitettiin, mutta sen tärkeydestä johtuen vauriot pyrittiin korjaamaan heti. Seitsemäs ja samalla viimeinen koneisto valmistui 1951. Ensimmäiset kuusi koneistoa olivat Francis-turbiineja ja viimeinen oli Kaplan-turbiini. Viimeisen koneiston asentamisen yhteydessä ruopattiin vielä Vuoksen uomaa, joten padon takana vedenpinta kohosi. Nyt voimalaitoksella oli kapasiteettia 156 megawattia.[6][7][8]

Kehitystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 valmistuneessa peruskorjauksessa saneerattiin kolmos- ja neloskoneistot ja voimalaitoksen teho nostettiin 192 megawattiin. Korjauksen yhteydessä uusittiin myös laitoksen sähkö- ja automaatiotekniikkaa. Osan tehonlisäyksestä toi hyötysuhteiden paraneminen ja osan virtaaman kasvu. Saneerauksen tavoitteena oli parantaa voimalaitoksen turvallisuutta ja käytettävyyttä. Saneeraus toi takaisin Suomen suurimman vesivoimalaitoksen tittelin. Saneerauksen myötä voimalaitoksen arvioidaan olevan ohjausjärjestelmiltään pohjoismaiden modernein. Fortumin investoinnit voimalaitokseen jatkuvat ja seuraavaksi uusitaan pato, patoluukkut ja padon päällä oleva silta. Urakan arvioidaan valmistuvan vuonna 2018. Töiden aikana koskinäytösten järjestämistä rajoitetaan turvallisuussyistä.[9]

Voimalaitosta ohjattiin ylemmän Tainionkosken voimalaitoksen tapaan toukokuun alusta 2002 lähtien Muhokselta Oulujoen Pyhäkosken vesivoimalaitoksen läheisyydestä. Imatran valvomon päivystys ajettiin alas kesäkuun 1. päivän ja syksyn 2002 välisenä aikana. Nykyinen ohjauspaikka on Espoossa.

Koskinäytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imatrankosken vanha uoma on aina tyhjillään, kun kaikki vesi ohjataan voimalaitoksen läpi rinnakkaista uomaa myöten. Tietyissä tilanteissa voimalaitos ei pysty hyödyntämään kaikkea vettä, joten silloin on pakko juoksuttaa ylimääräinen vesi vanhaan uomaan. Koski hiljeni yleisönäytöksessä ensimmäisen kerran 25.5.1929, kun voimalaitoksen 5 000 hengen vihkiäisissä säännöstelypadon kaikki luukut suljettiin muutamaksi minuutiksi. Kosken hiljaisuus oli kuitenkin väliaikaista, sillä käynnistetyt kolme koneistoa eivät pystyneet vielä hyödyntämään keskimääräistä virtaamaa ja osa vedestä johdettiin aina vanhaan uomaan. Uusien koneistojen asentamisen myös ohijuoksutukset kuitenkin loppuivat. Vuonna 1937 Matkailijayhdistys Viipurissa esitti, että vettä päästettäisiin koskeen näytösluonteisesti, jotta ihmiset näkisivät, millainen Imatrankoski oli ollut. Vuosina 1938 ja 1939 näin tehtiin jouluna, uutenavuotena ja pääsiäisenä. Näytökset olivat yleisömenetyksiä. 1970-luvun alussa Imatran kaupunki alkoi ostaa yhtiöltä koskinäytöksiä, mutta kun ne muuttuivat säännöllisiksi, esitettiin niitä kerran viikossa ja parhaimmillaan kahdesti viikossa. Viime aikoina näytöksiä on järjestetty kesäkuukausina, mutta niiden ohessa esitetään muutakin ohjelmaa.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hydro power plants fortum.com. 2020. Helsinki: Fortum. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
  2. a b Saimaa (04.112.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.5.2020.
  3. a b c d e f Imatrankosken vesivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2020.
  4. a b c d Imatra Hydropower Plant fortum.com. 2020. Helsinki: Fortum. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
  5. Imatra Hydroelectric Power Plant Finland globalenergyobservatory.org. Global Energy Observatory. Viitattu 31.8.2020. (englanniksi)
  6. a b c Korjonen-Kuusipuro, Kristiina: Voimaa vuoksesta. Tekniikan Waiheita, , 25. vsk, nro 3, s. 5–15. Helsinki: Tekniikan Historian Seura ry.. ISSN 0780-5772. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 16.3.2020.
  7. a b Imatran voimalaitos lut.fi. Lappeenranta: Lappeenrannan yliopisto. Viitattu 14.6.2020.
  8. Tekniikan kirja 1, 1963
  9. Schönberg, Kalle: Fortumin Imatran voimalaitos palasi Suomen suurimmaksi vesivoimalaksi yle.fi. 4.11.2015. Helsinki: YLE. Viitattu 31.8.2020.
  10. Koskinäytökset Imatralla lut.fi. Lappeenranta: Lappeenrannan yliopisto. Viitattu 14.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]