Ilpo Härmäläisen katoamistapaus
Ilpo Härmäläisen katoamistapaus tapahtui vuonna 1994, kun 33-vuotias lakimies Ilpo Härmäläinen katosi Turussa ja oli kateissa vajaa 30 vuotta, ennen kuin hänen ruumiinsa löydettiin Airiston vesistöstä. Tutkijoiden mukaan hän oli kuollut henkirikoksen uhrina.[1]
Henkirikosen päällimmäisenä syynä pidetään laajaa taloudellista petosvyyhtiä, joka johti Härmäläisen yrityksen velkaantumiseen. Hänen aikeissaan valittaa petosvyyhdistä poliisille, siinä mukana ollut Lasse Erik Lehto "mainosmies" kaappasi Härmäläisen ja ampui tämän.
Ilpo Härmäläinen oli koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja oli aiemmin työskennellyt erään lääketeollisuusyhtiön lakimiehenä. Keväällä 1994 hän oli perustanut oman lakiasiaintoimiston, mutta konsultoi edelleen entistä työnantajaansa sopimusjuridiikkaan liittyneissä asioissa.[2]
Katoaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katoamispäivän tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Härmäläinen heräsi katoamispäivän aamuna normaalisti vaimonsa kanssa, jonka jälkeen Härmäläinen sai puhelun mainosmieheltä. Pian tämän jälkeen hän lähti tapaamaan tätä puoleksi tunniksi. Samaan aikaan kotona olevalle vaimolle soitti perheen tuleva vuokranantaja. Keskusteltuaan hänen kanssaan sekä uudestaan mainosmiehen kanssa, lähti Härmäläinen katsomaan erästä asuntoa, jonka voisi mainosmiehen mukaan muuttaa vakuudeksi tai rahaksi. Härmäläisen perheeseen oli syntynyt poikavauva vain kaksi kuukautta aiemmin, ja perheen oli tarkoitus lähiaikoina muuttaa suurempaan asuntoon.[3]
Lähtiessään kotoaan Härmäläinen oli sanonut vaimolleen, ettei viipyisi kauan. Hän jätti myös matkapuhelimensa kotiin.[2] Härmäläinen oli pukeutunut vihertävään ja kiiltävään pukuun sekä valkoiseen paitaan ja mustiin kenkiin, ja hänellä oli mukanaan asiakirjasalkku. Tämän jälkeen vaimo ei enää häntä nähnyt. Viimeinen varma havainto Härmäläisestä oli Turussa Eerikinkatu 20 B:n edustalla 3. elokuuta 1994 hieman kello 12 jälkeen. Samassa talossa katutasossa toimineen ratsastustarvikeliikkeen myyjä oli kiinnittänyt huomiota jalkakäytävällä näyteikkunan edessä seisoneeseen Härmäläiseen, joka oli vilkuillut vuoroin kelloaan, vuoroin ympäristöään. Myyjän mukaan Härmäläinen oli vaikuttanut hermostuneelta ja näyttänyt odottavan jotakin.[2]
Katoamispäivänsä aamuna Härmäläinen oli lähettänyt entiselle työnantajalleen faksin, johon hän oli ilmoittanut odottavansa vastausta saman iltapäivän aikana. Härmäläinen ei ollut enää vastaanottamassa vastausviestiä.[2]
Kun tapausta käsiteltiin oikeudessa 27 vuotta myöhemmin joulukuussa 2021, syyttäjä antoi lausunnon, jonka mukaan Härmäläinen oli noussut liiketuttavansa ajaman auton kyytiin, minkä jälkeen he olivat ajaneet Satavan satamaan. Siellä liiketuttava oli houkutellut Härmäläisen purjeveneeseensä, surmannut tämän ja sen jälkeen hävittänyt ruumiin. Syyttäjän mukaan surmatyön motiivina oli ollut, että Härmäläinen oli ollut menossa kertomaan poliisille syytetyn masinoimasta talousrikoksesta.[3]
Vaimon lausunnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaimo kuvasi Härmäläistä rauhalliseksi, sosiaaliseksi ja työuskolliseksi ihmiseksi. Hänen mukaansa Härmäläinen ilmoitti aina puhelimitse mahdollisista myöhästymisistään. Kun Härmäläinen ei ollut iltaan mennessä palannut kotiin, hätääntynyt vaimo oli ottanut yhteyttä ensin siskoonsa ja sitten miehensä veljeen, joka kehotti vaimoa soittamaan poliisille. Vaimon mukaan ei ollut mahdollista, että Härmäläinen olisi kadonnut omasta halustaan tai tehnyt itselleen jotain.[3]
Teletietojen mukaan Härmäläisen numerosta oli tavoiteltu syytettyä jo katoamispäivän iltana. Tapausta seuranneena aamuna Härmäläisen vaimo soitti ”mainosmiehen” työpaikalle ja jätti soittopyynnön. Jonkin ajan kuluttua ”mainosmies” soitti takaisin ja kiisti olleensa Härmäläisen kanssa missään tekemisissä saman vuoden kevään jälkeen. Kun vaimo oli uhannut ilmoittaa asiasta poliisille, syytetty oli katkaissut puhelun.[3]
Katoamisen jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Härmäläisen vaimo kertoi miehensä katoamista seuranneiden kuukausien olleen hänelle hyvin raskaita.[3] Tapaus sai nopeasti julkisuutta mediassa, ja sitä käsiteltiin muun muassa Poliisi-TV:ssä 15. marraskuuta 1994.[2] Media kertoi Härmäläisen katoamisesta vaimon mukaan epäkunnioittavasti ja perheen yksityisyyttä loukkaavaan sävyyn. Kertomansa mukaan hän oli alusta asti epäillyt mainosmiestä syylliseksi.[3]
Erityisesti Härmäläisen veli ryhtyi tutkimaan tapausta, ja tällöin hän löysi turkulaisen telemarkkinointiyrityksen ja Härmäläisen konsulttiyrityksen välisiä laskutussopimuksia., joiden yhteenlaskettu summa oli noin 700 000 markkaa. Telemarkkinointiyrityksen omisti sama mainosmies, jonka kanssa Härmäläisen oli ollut tarkoitus mennä katsomaan asuntoa. Veli toimitti sopimukset Turun rikospoliisille ja teki tutkintapyynnön laskujen oikeellisuuden selvittämiseksi. Asiapapereista paljastui laaja ja monimutkainen petosvyyhti, jolla saattoi olla yhteys Ilpo Härmäläisen katoamiseen.[2][4]
Tutkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilpo Härmäläisen tapauksen tutkinta avattiin uudelleen kesällä 2021 uuden tutkintaryhmän avustuksella. Tapausta alettiin tutkia murhana. Poliisi kertoi tapauksen aiempien vinkkien virheellisyydestä, joita oli muun muuassa Härmäläisen väitetty nouseminen valkoiseen ja nuhjuisen näköiseen farmariautoon.[2]
»Juttu on avattu sillä intressillä, että selvitämme asian.»
(Aki Lahtinen, rikostarkastaja, KRP)
Petosvyyhti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilpo Härmäläisen viimeiseen puheluun liittynyt mainosmies oli ollut laajalti yhteydessä erääseen turkulaiseen liikemieheen, johon hän oli tutustunut muutamia vuosia aiemmin. Mainosmies oli valitellut liikemiehelle yrityksensä heikkoa rahatilannetta, jolloin liikemies oli sanonut voivansa järjestää mainostoimistolle kahden miljoonan markan lainan saksalaisesta pankista. Vakuuden saamiseksi liikemies ehdotti factoring-laskutusta, johon mainosmies suostui. Laskutuskuviota ei hoidettu mainostoimiston, vaan mainosmiehen omistaman telemarkkinointiyrityksen kautta.[2]
Liikemiehen tehtävä oli järjestää yritykselle asiakkaita, joiden teettämät työt laskutettaisiin rahoitusyhtiöllä. Yksi hänen hankkimistaan yrityksistä oli Ilpo Härmäläisen yritys. Liikemies oli tutustunut Härmäläiseen 1980-luvulla. Härmäläinen oli tuolloin työskennellyt pankissa, jonka asiakkaana liikemies oli ollut. Mainosmies puolestaan ei omien sanojensa mukaan tuntenut Härmäläistä entuudestaan. Härmäläisen lisäksi asiakkaaksi oli saatu eräs raisiolaismies. Tämän jälkeen liikemies oli kehuskellut sekä Härmäläisen että raisiolaismiehen olevan hänen ”koukussaan”.[2]
Tutkinnan mukaan molempien asiakkaiden tuottamat työt olivat lähes poikkekuksetta näennäisiä, mutta niistä laskutettiin silti satojen tuhansien markkojen edestä. Mainosmiehen ja liikemiehen sopimuksen mukaisesti rahoitusyhtiön maksujen jälkeen mainosmiehen oli nostettava rahat ja luovutettava ne edelleen liikemiehelle. Liikemiehen tehtävänä oli järjestää rahoilla laina mainosmiehen yhtiölle, mutta mainosmiehen mukaan näin ei ollut tapahtunut.[2]
Katoamisen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkintapyyntö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mainosmies jätti poliisille kirjallisen tutkintapyynnön parin viikon kuluttua Härmäläisen katoamisesta. Mies pyysi poliisilta selvitystä hänen yritykseensä mahdollisesti kohdistuvan rikoksen vuoksi. Hänen mukaansa Härmäläisen yritys oli teettänyt keväällä 1994 lähes 800 000 markan hintaiset markkinatutkimukset, joiden laskut yritys oli kuitenkin jättänyt maksamatta.
Seurauksena rahoitusyhtiö oli alkanut vaatia myöhästyneitä saatavia mainosmieheltä, joka otti nopeasti yhteyttä liikemieheen. Mainosmiehen mukaan liikemies vetäytyi vastuusta ja sanoi asian olevan täysin mainosmiehen ja Härmäläisen välinen.[2]
Tunnustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myöhemmin mainosmies myönsi syyllisyytensä rahoitusyhtiön sekä Härmäläisen harhauttamiseen. Hänen mukaansa Härmäläinen oli pyytänyt häneltä kesällä kahteen kertaan 5 000 markkaa. Mainosmies oli ihmetellyt tätä, koska hän luuli Härmäläisen saavan tarpeeksi rahaa satojen tuhansien markkojen selvityksistä. Samalla mainosmies sanoi olleensa siinä uskossa, että Härmäläinen oli ollut liikemiehen välikäsi. Mainosmies tunnusti itsekin ottaneensa miljoonalainan takaussummaksi tarkoitetusta potista 74 000 markkaa akuuttien maksuvaikeuksiensa vuoksi.[2]
Liikemiehen ja raisiolaismiehen tutkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raisiolaismies kertoi kuulusteluissa pelkäävänsä liikemiestä. Liikemies oli muun muassa vaatinut häntä allekirjoittamaan todistuksen, jonka mukaan liikemiehellä ei ollut ollut mitään osuutta laskutusasiaan. Vuonna 1993 liikemies oli osoittanut raisiolaismiestä aseellaan tämän kotona, jota edelsi noin 20 000 markan lasku liikemiehelle. Mies kertoi ettei halua nostaa aiheesta rikosoikeudellista käsittelyä.[2]
»Hän oli sellainen "maanvaiva", että ajattelin jo tehdä hänen häirinnästään rikosilmoituksen.»
(Todistaja kertoi kuulusteluissa liikemiehestä)
Toisen todistajan mukaan liikemies oli tullut touko-kesäkuussa 1994 hänen työpaikalleen ja käynnin aikana esitellyt pistooliansa yrittämättä lainkaan piilotella sitä. Liikemies oli tullut myöhemmin toisen kerran työpaikalle, jolloin hän oli keskellä päivää ryhtynyt puhdistamaan erästä asettaan.[2]
Liikemies kiisti kaikki itseensä kohdistuneet väitteet.[2]
Murhaepäily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petostutkinnan aikana poliisi alkoi epäillä henkirikosta ainoana selityksenä Härmäläisen katoamiseen. Myöhemmin molemmat tutkinnat siirrettiin Turun rikospoliisilta keskusrikospoliisille. Sekä liikemies että mainosmies pidätettiin.[2]
Petostuomiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liikemies tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeänä pidetystä petoksesta. Hän oli jättänyt maksamatta laskutuspetoksen lisäksi eräältä naiselta saamansa noin 300 000 markan lainasumman. Mainosmies selvisi lievemmällä rangaistuksella ja hänet tuomittiin petoksesta 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen.[2]
Mainosmiehen omistama mainostoimisto ei selvinnyt talousvaikeuksistaan, vaan ajautui konkurssiin vuonna 1995.[2] Mainosmiestä kuulusteltiin Ilpo Härmäläisen murhasta epäiltynä viimeisen kerran vuonna 2000, mutta kuulustelu ei tuonut läpimurtoa. Talousrikostutkija Esko Vesanen laati Härmäläisen asiasta ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2010 muistion, joka hautautui Turun poliisilaitoksen arkistoon yli kymmeneksi vuodeksi.[5][4] Ilpo Härmäläinen julistettiin omaisten pyynnöstä kuolleeksi vuonna 2005.[6]
Mainosmies sai myöhempinä vuosina tuomioita muun muassa törkeästä veropetoksesta, väärennyksistä ja rekisterimerkintärikoksista. Useita vuosia Härmäläisen katoamisen jälkeen hänet tuomittiin myös laittomasta uhkauksesta. Mainosmies oli sattumalta tavannut erään entisen alaisensa, syyttänyt tätä yrityksensä tuhoamisesta ja uhannut tappaa hänet.[2]
Uusi murhatutkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilpo Härmäläisen katoaminen otettiin uudelleen tutkittavaksi kesällä 2021, mihin johti sattuma. Keskusrikospoliisin Länsi-Suomen yksikössä vietettiin kesäkuussa 2021 tyky-päivää, johon sisältyi kävelykierros Turun keskustassa. Kierroksen aikana opas kertoi tunnetuista Turussa sattuneista rikostapauksista. Eerikinkatu 20:n kohdalla opas selosti vuonna 1994 mystisesti kadonneen lakimiehen tapauksen, mikä herätti mukana olleen rikostarkastaja Aki Lahtisen mielenkiinnon. Kierroksen jälkeen Lahtinen päätti selvittää, mitä Härmäläisen tapauksesta tiedettiin, ja hankki jutun asiakirjat tutkittavikseen. Niihin perehdyttyään Lahtinen varmistui siitä, että Härmäläisen tapaus oli vielä mahdollista ratkaista, joskin asialla oli jo kiire.[5]
Aki Lahtinen on itse kertonut, että vaikka hän oli koko ikänsä asunut Turussa, hän ei ollut ennen vuotta 2021 lainkaan kuullut Ilpo Härmäläisen tapauksesta.[4]
Erityisesti vuonna 2021 aloitetussa tutkinnassa nostettiin esille mainosmiehen mahdollisuus henkirikokseen. Henkirikosta puolsivat hänen riistiriitaiset kertomukset päivän tapahtumista ja se, että hän moneen otteeseen kielsi tapaamisen Härmäläisen kanssa. Poliisin mukaan hänellä oli ollut selkeä motiivi päästä eroon Härmäläisestä.[2]
Tutkijat puhuttelivat tapausta 90-luvulla tutkinutta, eläkkeelle siirtynyttä Esko Vesasta. Keskusteluissa kävi ilmi, että mainosmies oli omistanut purjeveneen tapahtumien aikaan. Kyseinen purjevene paljastui myöhemmin murhan tapahtumapaikaksi.[5] Ratkaisevaksi todisteeksi osoittautui mainosmiehen entisen puolison löytämä ja hänen pitämänsä purjeveneen lokikirja, jossa oli merkintöjä elokuulta 1994. Lokikirja oli jäänyt mainosmiehen entisen vaimon haltuun vuonna 2006 tapahtuneen avioeron jälkeen. Merkinnöistä varmistui, että mainosmies oli ollut silloisen vaimonsa kanssa veneilemässä Härmäläisen katoamista seuranneena viikonloppuna, jolloin oli tullut puheeksi veneestä kadonnut ankkuri.[7][8]
Ouluun muuttanut mainosmies oli alun perin tarkoitus ottaa kiinni kotikaupungissaan, mutta telekuuntelu paljasti hänen olevan parin päivän kuluttua matkustamassa Ahvenanmaalle. Mainosmies oli itse saanut median kautta tiedon Härmäläisen tapauksen avaamisesta, minkä vuoksi hän piti puhelintaan jatkuvasti lentotilassa. Tämän vuoksi telepaikannustietoja tuli harvakseltaan. Mainosmies otettiin lopulta kiinni Turun satamassa.[9][5] Oikeuskäsittely alkoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 7. joulukuuta 2021.[5]
Ruumiin löytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruumiin etsimisen operaatio aloitettiin marraskuussa 2021, jolloin keskusrikospoliisi pyysi puolustusvoimilta virka-apua vainajan etsimiseksi. Poliisi määritteli etsintäalueen siten, että sinne pääsee Satavan venepalvelun satamasta 15 minuutissa viiden solmun nopeudella. Tutkittavan alueen leveys oli yksi kilometri ja pituus neljä kilometriä.[10][11]
Löytäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alussa aluetta tutkittiin teknisin laittein, jolloin löydettävien mahdollisten ruumiiden määrä oli noin 750. Pian ne lajiteltiin todennäköisempiin ja sukeltamalla tarkistettaviin kohteisiin, joita oli 32. Ne jaettiin vielä omiin kategorioihinsa, keltaisiin ja punaisiin.[10]
Heti ensimmäisellä sukelluksella 23. helmikuuta 2022 merivoimien sukeltajat löysivät meren pohjasta miehen ruumiin, joka oli ollut vedessä ”huomattavan pitkään”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Härmäläinen, vaan jo vuonna 1979 Ruotsin-laivalta kadonnut mies, jonka kuolemaan ei liittynyt rikosta. Toisella sukelluksella löytyi varastetuksi epäilty moottoripyörä.[12][13][11]
Useita yrityksiä myöhemmin 2. maaliskuuta 2022 – vain kaksi päivää ennen kuin käräjäoikeuden oli määrä antaa tuomio syytettynä olleen mainosmies Lasse Lehdon asiasta – sukeltajat löysivät Airistolta mustaan jätesäkkiin käärityn ruumiin 44 metrin syvyydestä.[10] Keskusrikospoliisi epäili välittömästi vainajan olevan vuonna 1994 kadonnut Härmäläinen. Ruumiin yllä olivat samat vaatteet kuin Härmäläisen lähtiessä kotoaan 3. elokuuta 1994. Myös lompakko, pankkikortit, rannekello ja kihlasormus olivat Härmäläisen mukana. Merkittävänä seikkana ruumiin löytymisessä pidettiin murhasta syytetyn liiketuttavan ex-vaimon kertomusta siitä, että tapahtumapaikkana toimineesta purjeveneestä häivisi iso ankkuri murhan aikoihin. Poliisi epäili, että ankkuria saatetiin käyttää apuna ruumiin upottamisessa.[14][11] Härmäläisen ruumiin löydyttyä jutun oikeuskäsittely keskeytettiin, ja uusi käsittely määrättiin huhtikuun 2022 lopulle.[5]
Ruumiin tunnistaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vainajan tunnistamiseksi se lähetettiin Pansioon, jonne saapui tekninen tutkija kuvaamaan ruumiin. Ruumis oli paketoitu muoviin ja jalkojen ympärille oli sidottu metalliketjupäillä varusteltu naru. Lopulta oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa selvisi vainajan kuolleen ampumalla ja kyseessä olevan Ilpo Härmäläinen.[10] Tutkijoiden mukaan Härmäläistä oli ammuttu ensin selkään ja sitten päähän.[13]
Porilaistaustaisen Ilpo Härmäläisen kuolinilmoitus julkaistiin Satakunnan Kansassa 8. toukokuuta 2022.[15]
Oikeudenkäynnit ja tuomio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toukokuussa 2022 mainosmiehenä toiminut Lasse Erik Lehto tuomittiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeuteen murhasta. Oikeuden päätöksen mukaan Härmäläisen murha osoitti tekijässä ”poikkeuksellista kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä toisen ihmisen hengestä ja elämästä”. [16] Lehto valitti tuomiostaan Turun hovioikeuteen, joka ei lieventänyt tuomiota.[17] 9. tammikuuta 2024 korkein oikeus päätti olla myöntämättä Lehdolle valituslupaa, joten tuomio jää lainvoimaiseksi.[18]
Dokumentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jäppi Savolainen on ohjannut Ilpo Härmäläisen tapaukseen perustuvan, MTV:ssa vuonna 2024 esitetyn neliosaisen dokumenttisarjan Mainosmiesmurhaaja. Dokumentissa on todellisten henkilöiden haastattelujen ohella dramatisoituja kohtauksia tapauksen eri vaiheista.[4]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veijalainen, Jari: Airiston murha. Helsinki: Tammi, 2024. ISBN 9789520447960.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ilpo Härmäläinen katosi kuin ilmaan vuonna 1994 – tapausta tutkinut paljastaa, miten ruumis löydettiin vuosikymmenten jälkeen mtvuutiset.fi. 7.8.2023. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Lakimies Ilpo Härmäläinen, 33, astui ulos kotiovestaan ja katosi jäljettömiin – poliisi uskoo ratkaisevansa 27 vuotta vanhan murhamysteerin Yle Uutiset. 24.8.2021. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b c d e f Anna-Maija Naakka: Ilpo Härmäläisen vaimo kertoi hetkistä katoamisen jälkeen – murhasta syytetty teki puhelimessa kummallisen ”lupauksen” Ilta-Sanomat. 13.12.2021. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b c d Järvinen, Kari: Uskomaton sattuma koitui Ilpo Härmäläisen murhaajan kohtaloksi 14.3.2024. Ilta-Sanomat.
- ↑ a b c d e f Naakka. Anna-Maija: Kadulla kuultu tarina herätti poliisin huomion – näin kadonneen lakimiehen murhaajaa alettiin etsiä 27 vuoden jälkeen 3.8.2023. Ilta-Sanomat.
- ↑ Palmén, Tiia: Ilpo Hrmäläisen murhasta syytetty pysyy vangittuna – syyttäjän mielestä kaikki näyttö puhuu miestä vastaan: ”Hän on vain pyrkinyt sotkemaan tutkintaa” 10.1.2022. MTV Uutiset.
- ↑ Mäntysalo, Jesse: Yllätyskäänne Ilpo Härmäläisen murhatutkinnassa: Kadonneen lakimiehen ruumiin upotuksessa saatettiin käyttää ankkuria – tapaus palaa käräjäsaliin 24.2.2022. Yle Uutiset.
- ↑ Mattila. Sanni: Tekstiviesti aiheutti yllätyskäänteen Ilpo Härmäläisen murhatutkinnassa – sitten Airistolta löytyi vainaja 27.2.2022. Ilta-Sanomat.
- ↑ Niko Ranta, Sanni Mattila: Tällainen on lakimies Ilpo Härmäläisen murhannut Lasse Lehto Ilta-Sanomat. 27.5.2022. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b c d Rami Mäkinen: Rikostutkija paljastaa: Näin sukeltajat löysivät Ilpo Härmäläisen ruumiin Ilta-Sanomat. 19.4.2022. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b c Perttu Kauppinen (toim.): Rikoken jäljillä: Iltalehden erikoislehti 2022, s. 30–33. Alma Media Suomi Oy.
- ↑ Poliisi: Airistolta merestä löytynyt vainaja ei ole Turussa vuonna 1994 kadonnut lakimies, vaan kenties jo yli 40 vuotta sitten kadonnut mies 28.2.2022. MTV Uutiset.
- ↑ a b Sirviö, Erika: Ilpo Härmäläinen katosi kuin ilmaan vuonna 1994 – tapausta tutkinut paljastaa, miten ruumis löydettiin vuosikymmenten jälkeen 7.8.2023. MTV Uutiset.
- ↑ Rami Mäkinen, Sanni Mattila: Sukeltajat löysivät ruumiin Turun Airistolta – vainaja ehkä murhattu lakimies Ilpo Härmäläinen Ilta-Sanomat. 24.2.2022. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Manninen, Tuomas: Surmatun Ilpo Härmäläisen kuolinilmoitus kertoo omaisten tuskasta: ”On ikävää, jota ei voi ilmaista” 8.5.2022. Ilta-Sanomat.
- ↑ Lähes 30 vuotta vanha mysteeri on selvinnyt – 68-vuotiaalle elinkautinen Ilpo Härmäläisen murhasta: "Rikos osoittaa poikkeuksellista kylmyyttä" Yle Uutiset. 27.5.2023. Viitattu 17.6.2023.
- ↑ Lakimies Ilpo Härmäläisen henkirikos selvisi lähes 30 vuoden jälkeen – syyttäjä: Sillä on iso merkitys, että oikeus voittaa Yle Uutiset. 14.6.2023. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Markku Uhari: Tuomio 30 vuotta vanhasta murhasta jää voimaan – KKO ei myöntänyt valituslupaa Aamulehti. 9.1.2024. Viitattu 10.1.2024.