Ilmari Launis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tervon kirkossa on piirteitä useista tyylisuunnista.
Tarvasjoen kirkon sisätilat ovat edelleen pääosin Launiksen suunnittelemassa asussa.
Lumivaaran kirkon sisätilat 2016.
Ylämaan kirkko itsenäisyyspäivänä 2014.

Adolf Ilmari Launis (ent. Lindberg, 3. joulukuuta 1881 Hämeenlinna10. huhtikuuta 1955 Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti.[2][3][4]

Ilmari Launiksen vanhemmat olivat talonomistaja, puuseppä Adolf Lindberg ja tämän kolmas vaimo Amanda Gustava Vikman (Ollila). Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1901 ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1905. Launis teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan, Italiaan ja Englantiin 1906 sekä useita matkoja Euroopan maihin, Egyptiin, Palestiinaan ja Algeriaan.[4][2][3]

Launiksella oli oma toimisto Espoon Leppävaarassa vuodesta 1906 ja vuodesta 1920 lähtien Helsingissä. Launis työskenteli 1920- ja 1930-luvuilla Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Hän toimi vuodesta 1937 Kuopion piirin piiriarkkitehtina, kunnes erosi virasta vuonna 1948.[5] Hän oli aikansa tuotteliaimpia kirkkorakennusten suunnittelijoita Suomessa, ja yhdessä Josef Stenbäckin kanssa hänen katsotaan hallinneen 1900-luvun alun kirkkoarkkitehtuuria[6]. Hän suunnitteli muun muassa 16 kirkkoa ja uudisti esimerkiksi Juupajoen kirkon ja Lappeenrannan kirkon. Hän teki myös lasi- ja alttarimaalauksia.[3]

Launis sovelsi suunnitelmissaan useita tyylejä ja liitti niihin elementtejä erilaisista suuntauksista.[6]

Ilmari Launis oli naimisissa vuodesta 1910 Ester Reinilän kanssa. Ilmari Launiksen veli oli säveltäjä Armas Launis.[4][2][3]

Töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alttaritauluja ja lasimaalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Puranen, Irja: Suomen rakennushallinto 1811–1961. Matrikkeli, s. 485. Rakennushallitus, 1967.
  2. a b c Aikalaiskirja 1934
  3. a b c d Kuka kukin on 1954
  4. a b c Ylioppilasmatrikkeli 1901, matrikkelinumero 27137
  5. Knapas, Marja Terttu (toim.): Suomen kirkot – Finlands kyrkor 19, Ylä-Savon kirkot : Iisalmi, Pielavesi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Sonkajärvi, Sukeva ja Vieremä / Museovirasto = Finlands kyrkor / Museiverket., s. 206. Helsinki: Museovirasto, 1993. ISBN 951-9075-65-8.
  6. a b Ilmari Launis Muuka.com. Viitattu 25.1.2011.
  7. Kirkko Kihniön seurakunta. Viitattu 20.2.2024.
  8. Tarvasjoen kirkko museoviraston kulttuuriympäristöportaalissa Museovirasto. Viitattu 25.6.2023.
  9. Kalvolan kirkko Hämeenlinna-Vanajan seurakunta. Viitattu 25.6.2023.
  10. Pirkkalan Vanha kirkko Pirkkalan seurakunta. Viitattu 25.6.2023.
  11. Saaren kirkko Parikkalan seurakunta. Viitattu 25.6.2023.
  12. Alttaritaulu Rengon seurakunta. Arkistoitu 24.8.2010. Viitattu 19.5.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]