Mietoisten kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mietoisten kirkko
Mietois kyrka
Mietoisten kirkko lännestä nähtynä
Mietoisten kirkko lännestä nähtynä
Sijainti Kirkkotie 104
23120 Mietoinen, Mynämäki
Koordinaatit 60°37′42″N, 021°55′23″E
Seurakunta Mynämäen seurakunta
Rakentamisvuosi 1643
Materiaali harmaakivi
Avoinna yleisölle
Sopimuksen mukaan
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Mietoisten harmaakivikirkko (ruots. Mietois kyrka) on muodoltaan tyypillinen pitkäkirkko, joka sijaitsee Mietoisten keskustassa Mynämäellä, Mynäjoen rannalla. Kirkko korvasi 1700-luvulla käytöstä poistuneen Hietamäen kappelin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietoisista muodostettiin Mynämäen kappeliseurakunta vuonna 1641, jonka jälkeen Lehtisten kartanon isännän Henrik Klaunpoika Flemingin rahoittama ja rakennuttama Mietoisten kirkko pystytettiin nykyiselle paikalleen vuosina 1641–1643.[1] Fleming rakennutti kirkon Mynäjoen rannalle, vain parin kilometrin päähän asuinpaikastaan Lehtisten kartanosta. Alun perin kirkko oli keskiaikaisen mallin mukainen, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen ja varsin vaatimaton harmaakivikirkko. Puinen kellotapuli oli aluksi erillinen. Tapuli laudoitettiin ja punamullattiin vuonna 1754. Hautaaminen kirkon lattian alle on päättynyt vuonna 1799.[1][2][3]

Kirkkoa on laajennettu vuonna 1724, jolloin rakennettiin kirkon sakaristo ja puinen eteinen. Laajennuksia on tehty myös vuonna 1829, jolloin kirkkoa pidennettiin. Nykyinen kirkontorni on lisätty 1818–1819, jolloin myös kirkon ränsistyneestä puutapulista on luovuttu. Kirkkoon saatiin urut vuonna 1860, mutta ne korvattiin uusilla vuonna 1973. Kamiinat kirkkoon saatiin vuonna 1896, rovasti Lönnmarkin valitettua kirkon kylmyyttä. Sähkövalot asennettiin vuonna 1939 ja keskuslämmitysjärjestelmä vuonna 1968.[1][2][4] Kirkon tornin kivien saumat on uusittu kalkkilaastilla vuosina 2000 ja 2002. Vuonna 2010 saumat uusittiin viimeisimmän kerran käyttäen sementtilaastia, sillä aikaisemmilla korjauskerroilla saumoissa käytetty laasti ei ole pysynyt kiinni seinissä.[5]

Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietoisten kirkon alttariseinä.

Mietoisten kirkko on yksilaivainen ja tynnyriholvattu. Nykyinen uudistettu jugendsisustus on peräisin vuodelta 1911 ja se on arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema.[1][3] Uudistuksessa kirkon penkit ja saarnastuoli maalattiin vaalealla tammijäljitelmäootrauksella. Sisustusta muutettiin vuonna 1968 jolloin kirkon väritys tummeni ja penkit sekä virsitaulut maalattiin tummalla maalilla ja katto maalattiin tumman siniseksi. Samalla peitettiin myös penkkien koristeleikkaukset. Alttariseinä ja sen lasimaalaukset on säästetty Launiksen suunnittelemassa asussa.[1][3][4]

Mietoisten kirkon vanhinta esineistöä ovat keskiaikanen koivupuinen krusifiksi noin 1500-luvulta ja hiekkakivinen 1200-luvulta tehty kasteallas, jotka lienevät peräisin Hietamäen kappelista.[1][3][4] Kirkon valkoinen, lahjoituksena saatu könninkello on 1800-luvun puolivälistä. Myös kirkon katon kristallikruunut ovat lahjoituksena saatuja, muun muassa nelihaaraisen kristallikruunun on lahjoittanut Kaukurlan Kauppilan entinen isäntä J. Lythman vuonna 1885. Kirkon tornissa säilytetään myös useita vanhoja esineitä, kuten vaivaistukki, entinen krusifiksi, mustapenkki ja jalkapuu.[3]

Kirkkoympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietoisten kirkko ympäristöineen luokiteltiin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi Museoviraston vuonna 1993 julkaisemassa inventoinnissa[6] mutta ei enää vuonna 2009 julkistetussa uudessa inventoinnissa[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Anu Lahtinen: Mietoinen ja muu maailma: Paikallishistorian kurssi 9.2.–23.3.1999, luentotiivistelmät. users.utu.fi. 1999. Viitattu 10.1.2008.
  2. a b Vakka-Suomen matkailusivusto: Vakka-Suomi: Kirkot vakkasuomi.net. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 7.3.2008.
  3. a b c d e Hanna Toivonen: Kirkon tornissa pölyttyy aito jalkapuu – Kuinka silkkiperhosen toukka Mietoisten kirkkoon eksyi. Turun Sanomat, 9.12.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.3.2008. [vanhentunut linkki]
  4. a b c Mietoisten kappeliseurakunta: Mietoisten kirkko mietoistenkappeli.fi. 2008. Arkistoitu 3.6.2008. Viitattu 10.3.2008.
  5. Sari Honkasalo: Jo kolmatta kertaa – Mietoisten kirkon tornin saumaukset uusitaan. Vakka-Suomen Sanomat, 16.4.2010, s. 1.
  6. Museovirasto: Rakennettu kulttuuriympäristö: Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo – Mietoisten kirkkomaisema nba.fi. 1993. Viitattu 10.3.2008.
  7. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]