Ilkka Ruohonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilkka Ruohonen
Henkilötiedot
Syntynyt 15. syyskuuta 1958
Helsinki
Kuollut 17. maaliskuuta 2016
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tutkimusalue kulttuuriantropologia
Tunnetut työt Purjeet kohti Guineaa! analyysi Portugalin löytöretkien kulttuurisesta aspektista (1993)

Ilkka Antero Ruohonen (15. syyskuuta 1958 Helsinki17. maaliskuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kulttuuriantropologi ja dokumenttiohjaaja. Hän toimi useiden vuosien ajan kulttuuriantropologian opettajana Helsingin yliopistossa.[1]

Ruohonen opiskeli 1970- ja 1980-luvuilla antropologiaa ja uskontotiedettä. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1984. Hänen pro gradu –työnsä käsitteli macaolaista Kun lam Tong –nimistä temppeliä. Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1993 väitöskirjalla Purjeet kohti Guineaa! analyysi Portugalin löytöretkien kulttuurisesta aspektista. Siinä hän selvittää eurooppalaisen kolonialismin varhaisimpia vaiheita. Tutkimus perustui portugalilaisiin kronikkateksteihin sekä arkistoaineistoon. Tutkimusta on kehuttu kunnianhimoiseksi. Ruohonen erikoistui kolonialismin historian alkuvaiheisiin Portugalissa ja Latinalaisen Amerikan maissa sekä Venezuelan antropologiseen tutkimukseen.[1]

Tutkijan uran ohella Ruohonen teki myös dokumenttielokuvia, joita kertyi yli 20 kappaletta. Hänen tunnetuimpia elokuviaan olivat seuraavat:

  • The Carnival Laughter (2000)
  • Platoninen vihan käsite (2001)
  • Maximum Attack! The Anthropology of Speed (2005)
  • My Urban Kalakukko (2006)
  • Documentary Albert (2008)
  • Shoplifting (2009)

Joensuun Viscult-elokuvafestivaaleilla on useasti näytetty Ruohosen elokuvia, viimeisimmän kerran 2014, jolloin hän esitti siellä keskeneräiseksi jääneen elokuvansa Herra Mustarastas.[1]

Yle esitti vuonna 2001 Ruohosen elokuvan Platoninen vihan käsite. Se sai tuolloin 200 000 katsojaa, vaikka kyse oli perjantai-illan parhaasta katseluajasta ja toisella kanavalla näytettiin MM-hiihtoja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Timo Kaartinen, Jari Kupiainen, Mari Tapaninen: Tutkijalla oli kaksi ammattia. Helsingin Sanomat, 25.4.2016, s. B 13. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.5.2016.