Iisak Niniveläinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iisak Niniveläinen, arabialainen ikoni.

Iisak Niniveläinen (syyr. ܡܪܝ ܐܝܣܚܩ ܕܢܝܢܘܐ Mor Ishok dNinwe; arab. إسحاق النينويIshak an-Naynuwī; m.kreik. Ἰσαὰκ Σύρος; Isaak Syros, tunnetaan myös nimellä Iisak Syyrialainen, noin 613 – noin 700) oli Niniven piispa ja munkki. Hänen kirjoituksensa ovat vaikuttaneet merkittävästi kristilliseen askeettiseen kirjallisuuteen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisak Niniveläinen kuvattuna venäläisessä ikonissa.

Iisakin elämän alkuvaiheista ei tiedetä paljoa, kuin ainoastaan se, että hän syntyjään qatarilainen ja että hänellä oli kristitty veli.[1] Qatarin alueella oli ollut piispanistuin ja kristittyjä viimeistään 400-luvulta asti.[1] Iisak vihkiytyi nuorella iällä munkiksi ja hän opetti alueen kristillisissä kouluissa. Iisak oli laajasti sivistynyt klassisissa tieteissä kuin kristillisissä kirjoituksissa. Itäsyyrialaisen kirkon katolikos Mar Giwargis I vieraili alueella vuonna 676 ja nähtyään Iisakin lahjat hän otti tämän mukaansa vihkiäkseen hänet Niniven (nykyinen Mosul) piispaksi. Ninivessä Iisak kohtasi kateutta toisilta munkeilta ja papiston jäseniltä.[2][3] On mahdollista, että Iisakin voimakas Jumalan armon korostaminen sai osan papistosta ja munkeista epäilemään Iisakin oikeauskoisuutta.[2] Iisak ei myöskään vastustanut aktiivisesti monofysitismiä, vaikka sitä häneltä odotettiin. Hän ilmeisesti halusi välttää kristittyjen keskinäisten kiistojen lietsomista. Tämän vaikenemisen seurauksena Iisakia itseään alettiin epäillä harhaoppisuudesta.[1] Iisak halusi myös soveltaa evankeliumin ihanteita piispan rutiinitehtäviin, kuten riitojen sovitteluun.[2] Kaksi keskenään riitelevää kristittyä, joista toinen oli velkaa toiselle, saapui Iisakin luo saadakseen piispalta ratkaisu kiistaansa. Iisakin ehdotettua velkojen anteeksiantamista evankeliumin hengessä velkoja oli suuttuneena vaatinut jättämään evankeliumin opetukset sikseen.[1] Tämän tapauksen jälkeen, oltuaan vain viisi kuukautta Niniven piispana, Iisak jätti katolikokselle eropyynnön ja siirtyi Basran alueelle Matut-nimiselle vuorelle kilvoittelemaan erakkona useiden vuosien ajaksi.[1] Vuoristossa hän söi vain kolme leipää viikossa raakojen kasvisten kera. Tänä aikana Iisak sokeutui osittain.[1] Myöhemmin hän siirtyi Persiaan Šapurin luostariin ja sokeuduttuaan lopullisesti hän joutui sanelemaan kirjoituksensa.[2] Iisak saavutti korkean iän, ja kuolemansa jälkeen hänet haudattiin Šapurin luostariin 700-luvun alussa.[1]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhä Iisak Niniveläinen – Kootut teokset. Käännös ja johdanto: Munkki Serafim. Valamon luostarin julkaisuja 102. Uusi Valamo: Valamon luostari, 2005. ISBN 952-5495-03-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g ”Iisak Niniveläisen elämä”, Pyhä Iisak Niniveläinen - Kootut teokset, s. 23-27. Käännös ja johdanto: Munkki Serafim. Valamon luostarin julkaisuja 102. Uusi Valamo: Valamon luostari, 2005. ISBN 952-5495-03-5.
  2. a b c d Veli-Petri Seppälä: ”Henkilöhakemisto: Iisak Niniveläinen (Iisak Syyrialainen)”, Paratiisi on idässä. Lähi-idän kristittyjen ja syyriankielisen kirjallisuuden historiaa sekä kokoelma syyrialaisten isien opetuksia, s. 337-338. Toinen painos. Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja n:o 29. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2001. ISSN 0359-7938. ISBN 951-9380-42-6.
  3. Munkki Serafim (V.-P. Seppälä): ”5.4. Mystinen metateologia”, Kerubin silmin. Luolissa, erämaissa, luostareissa ja pylväillä kilvoitelleiden syyrialaisten askeettien historiaa, s. 226-230. Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja n:o 32. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2002. ISSN 0359-7938. ISBN 951-9380-53-1.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.