Iiriläisten diaspora
Iiriläisten diaspora (iiriksi Diaspóra na nGael) tarkoittaa Irlannin saaren ulkopuolella asuvaa, etnisesti iiriläistä väestöä ja heidän jälkeläisiään. Irlannista arvioidaan muuttaneen ulkomaille yli 10 miljoonaa ihmistä vuoden 1800 jälkeen.[1] Nykypäivä arvioiden mukaan iiriläistaustaisia henkilöitä on maailmalla jopa 70 miljoonaa, siinä missä itse saaren väestö on vain kuusi miljoonaa.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen suurta nälänhätää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvun aikana noin 25 000 irlanninkatolilaista siirtyi asuinalueiltaan brittiläisiin siirtokuntiin, erityisesti Karibialle ja Virginiaan. Näistä siirtolaisista osa lähti protestanttisten englantilaisten pakottamina. 1680-luvulta eteenpäin irlantilaisia kveekareita ja muita uskonnollisia toisinajattelijoita alkoi siirtyä Atlantin toiselle puolelle. Varsin merkittävä presbyteriaanien muuttoliike Ulsterista alkoi 1710-luvulla samalla, kun eteläisestä Munsterin provinssista lähti pienempi määrä anglikaaneja ja katolilaisia.[1]
Pienimuotoinen maahanmuutto jatkui aina Napoleonin sotien loppuun asti. Sota oli ollut Irlannin kannalta hyödyllinen, sillä se oli nostanut hintatasoja. Waterloon taistelun jälkeen Euroopan hintatasot kuitenkin romahtivat, mikä aiheutti Irlannissa laajoja taloudellisia vaikeuksia. Vuodesta 1815 aina vuosisadan puoliväliin asti noin 0,8–1,0 miljoonaa irlantilaista muutti Pohjois-Amerikkaan, ja he jakautuivat lähes tasan Yhdysvaltojen ja brittiläisen Pohjois-Amerikan eli nykyisen Kanadan välille.[1]
Vasta 1830-luvun alkupuolelta lähtien Irlannista lähteneiden katolilaisten osuus ylitti kaikki protestanttiset ryhmät. 1800-luvun alussa Amerikkaan muuttaneet iiriläisillä protestanteilla ei ollut suuria vaikeuksia uuteen yhteiskuntaan sopeutumisessa, sillä he jakoivat paikallisten uskonnolliset näkemykset, eikä heitä ollut missään vaiheessa kovinkaan suurta määrää. Teollinen vallankumous levisi Irlannin saarella Ulsterin alueelle, josta kehittyi Ison-Britannian tärkeä teollisuuden keskus. Teollistumisen vuoksi monet Ulsterin maaseudulla asuneet muuttivat töiden perässä Belfastiin. Muualla Irlannissa ei sen sijaan syntynyt teollisuutta, minkä vuoksi kaikkialta maaseutualueilta alkoi muuttaa yhä suurempi määriä ihmisiä Englannin ja Skotlannin teollisuuskaupunkeihin sekä Amerikkaan.[1]
Irlannin suuri nälänhätä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Irlannin suuri nälänhätä
Perunaruton aiheuttama nälänhätä Irlannissa oli väestölle erittäin tuhoisa. Nälänhädän aikana ja sen vähän jälkeen, vuosina 1845–1855, Irlannista muutti 1,8 miljoonaa siirtolaista Yhdysvaltoihin. Nälänhädän vuoksi lähteneet siirtolaiset olivat aiempaa köyhempiä, ja he muodostivat ulkomaille suuria iiriläisyhteisöjä. Valtaosa heistä asettui juuri Yhdysvaltoihin. Myöhemmillä vuosikymmenillä nälänhädän aikaan lähteneet auttoivat useita miljoonia läheisiään muuttamaan pois Irlannista. Arvioiden mukaan jopa puolet Irlannissa 1800-luvun aikana syntyneistä päätyi muuttamaan ulkomaille. Vuosisadan lopulla Irlannin ulkopuolella asui jo lähes yhtä paljon iiriläisiä kuin Irlannissa. Yhdestäkään muusta Euroopan valtiosta ei väkilukuun suhteutettuna ole lähtenyt yhtä paljon siirtolaisia Amerikkaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Irial Glynn: Irish Emigration History University College Cork. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Global Irish (s. 10) Maaliskuu 2015. Department of Foreign Affairs and Trade. Viitattu 28.2.2021. (englanniksi)