Idänkirsikorento

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Idänkirsikorento
Sympecma paedisca female andreas thomas hein libellenwissen.de IMG 2707.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Keijukorennot Lestidae
Suku: Kirsikorennot Sympecma
Laji: paedisca
Kaksiosainen nimi

Sympecma paedisca
(Brauer, 1877)

Synonyymit
  • Sympecma annulata
  • Sympecma braueri
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Idänkirsikorento Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Idänkirsikorento Commonsissa

Idänkirsikorento (Sympecma paedisca) on keijukorentojen heimoon kuuluva sudenkorentolaji. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV lueteltuihin lajeihin ja on siksi Suomessa rauhoitettu.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänkirsikorento on varsin pieni, vaaleanruskea ja hentoruumiinen sudenkorento. Ruumiin selkäpuolella on vihertäviä, metallinhohtoisia kuvioita, jotka ovat takaruumiissa tunnusomaisesti torpedon muotoisia. Keskiruumiin selkäpuolen metallinhohtoisessa raidassa on ulospäin suuntautunut levenemä. Verkkosilmät ovat harmaat, mutta talvehtimisen jälkeen niihin tulee sinistä väriä. Korennon levätessä se pitää siipensä vartalon suuntaisesti ja asettaa kaikki siivet samalle puolelle takaruumista.[3] Siiven etureunan ruskehtava täplä on etusiivessä lähempänä kärkeä kuin takasiivessä, minkä vuoksi täplät eivät mene lepäävällä korennolla päällekkäin. Takaruumiin pituus on 25–29 millimetriä.[4][5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänkirsikorento on eurooppalaisittain itäinen laji, jota tavataan Länsi-Euroopassa vain paikoittain. Puolasta itään sitä tavataan yleisenä aina Japaniin saakka. Suomesta laji löydettiin Öröstä vuonna 2004, mutta myöhemmin havaittiin, että yksi yksilö oli kuvattu Porvoosta jo kaksi vuotta aikaisemmin. Nykyisin korentoja tavataan harvakseltaan etelärannikon tuntumasta sekä monilta paikoilta sisämaasta.[3] Laji on leviämässä pohjoisemmaksi.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänkirsikorento elää erilaisten suojaisten seisovien vesialueiden äärellä, myös sopivilla merenlahdilla, ja saattaa olla paikoittain hyvinkin runsaslukuinen. Satunnaisesti yksilöitä voi tavata kaukana vesistöistä. Useimmista muista sudenkorennoista poiketen aikuinen korento talvehtii. Se viettää talven kasvista roikkuen ja aloittaa lennon varhain keväällä. Korentoja on lennossa heinä-elokuun vaihteesta lokakuuhun ja uudelleen keväällä maaliskuusta touko-kesäkuun vaihteeseen saakka.[3][4] Suomen ja tiettävästi myös Pohjoismaiden ensimmäinen talvehtiva idänkirsikorento löydettiin Paraisilta 28.01.2017. [6][7] Löytöpaikka oli etelänpuoleinen heinikkoinen rinne. Löytynyt yksilö oli pienen heinien täyttämän pensaan sisällä hyvin piilossa. Etäisyys korentojen kesällä asuttamaan lampeen oli noin 200 metriä.

Luontodirektiivin turvin rauhoitettuna lajina idänkirsikorento edellyttää tiukkaa suojelua ja sen elinpaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalkman, V.J.: Sympecma paedisca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
  2. Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160 Finlex. Viitattu 4.2.2012.
  3. a b c Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 72–73. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.
  4. a b c Idänkirsikorento (PDF) 9.6.2011. Ympäristöministeriö. Viitattu 4.2.2012.
  5. a b Idänkirsikorento Suomen sudenkorentoseura. Viitattu 4.2.2012.
  6. Paraisilta löytyi talvehtiva idänkirsikorento - TS Saaristo TS Saaristo. Viitattu 6.11.2017.
  7. Talvehtiva idänkirsikorento löytyi Makrokuvahetki.kuvat.fi. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]