Hyönteistalous
Hyönteistalous on tuotantoa, joka perustuu hyönteisten kasvatukseen biotalouden tarpeisiin. Hyönteistalous käsittää hyönteisistä saatavia raaka-aineita käyttävän, jalostavan ja markkinoivan tuotannon, sekä hyönteisraaka-aineista valmistettujen tuotteiden kaupan ja kulutuksen.
Hyönteisten ja niistä saatavien tuotteiden taloudellisesti merkittävällä hyötykäytöllä on pitkä historia. Esim. silkkiä on valmistettu 5500 vuotta, ja Egyptin pyramidien seinämaalauksissa on kuvattu mehiläistenhoitajia. Hyönteisillä on myös pitkä historia tärkeänä ravinnonlähteenä erityisesti Aasiassa, Afrikassa, ja Oseaniassa, jossa herkullisia ja ravitsemuksellisesti arvokkaita lajeja on ollut helposti saatavilla. Myöhemmin hyönteisiä on hyödynnetty myös lääketieteessä. Lisäksi niistä on saatu väriaineita ja vahoja. Eläviä hyönteisiä on kasvatettu biologisen torjunnan ja pölytyspalvelujen tarpeisiin. [1]
Hyönteistalous-käsitettä on alettu käyttää vasta viime vuosina. Länsimaissa kiinnostus hyönteisten massatuotantomenetelmien kehittämistä kohtaan on kasvanut nopeasti, kun hyönteiset on nähty uutena ekotehokkaana ratkaisuna kasvavan väestön ravinnonsaannin turvaamiseen sekä biomassojen käsittelyyn. Hyönteisille on kehitetty massakasvatusmenetelmiä, ja niitä tuotetaan elintarvikkeiden sekä rehujen raaka-aineiksi. Hyönteisiä voidaan hyödyntää kokonaisina tai niistä voidaan erotella proteiinit, rasvat ja kitiini. [2]
EU:ssa hyönteiset katsotaan uuselintarvikkeiksi. Suomi on kuitenkin hyväksynyt kokonaiset hyönteiset elintarvikkeiksi ja ensimmäiset hyönteiselintarvikkeet on saatu kauppaan marraskuussa 2017. Hyönteisiä voidaan käyttää kalojen, siipikarjan, sikojen ja turkiseläinten rehuksi tietyin rajoituksin[3]
Nykyisin sallittuja lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotisirkka (Acheta domesticus)
- Kanatunkkari eli buffalomato, toukka (Alphitobius diaperinus)
- Kiiltotunkkari, toukka (Alphitobius laevigatus)
- Tarhamehiläinen, kuhnuritoukka (Apis mellifera)
- Isovahakoisa, toukka (Galleria mellonella)
- Mustasotilaskärpänen (Hermetia illucens)
- Jamaikankenttäsirkka (Gryllus assimilis)
- Gryllodes sigillatus (trooppinen kotisirkka)
- Kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus)
- Idänkulkusirkka (Locusta migratoria)
- Schistocerca americana (amerikan kulkusirkka)
- Aavikkokulkusirkka (Schistocerca gregaria)
- Jauhopukki eli jauhomato, toukka (Tenebrio molitor)
- Kuningasjauhomato, toukka (Zophobas atratus)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huldén, Lena: Minikarjaa. Helsinki: Like Kustannus Oy, 2015. ISBN 978-952-01-1274-5. (suomeksi)
- ↑ Arnold Van Huis, Joost Van Itterbeeck, Harmke Klunder, Esther Mertens, Afton Halloran, Giulia Muir, Paul Vantomme: Edible insects Future prospects for food and feed security Food and agriculture organization of the United nations (FAO). 2013. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
- ↑ https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/hyonteiset/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruokavirasto: Lista siirtymäaikana sallituista hyönteislajeista
- Ruokavirasto: Hyönteiset elintarvikkeena (pdf)
- Sofia Teerikorpi: Hyönteistalouden paikalliset mahdollisuudet, Hämeen ammattikorkeakoulu, Bio- ja elintarviketekniikka, Hämeenlinna, Kevät, 2018 (pdf)
- Luonnonvarakeskus (Luke): ENTOLAB – Hyönteiskasvatuksen edistäminen Etelä-Pohjanmaalla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Susanne Heiska ja Niina Huikuri (toim.): Hyönteistuotannon esiselvitys, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2017 (pdf)
- Vilma Halonen, Suvi Konsti-Laakso, Hilkka Laakso, Satu Parjanen, Jani Sillman, Tuire Tapanen, Tuomo Uotila, Ville Uusitalo: SIRKKA – kestävästä proteiinituotannosta uutta liiketoimintaa, LUT-yliopisto, Tutkimusraportit 116, Lahti 2020 (pdf)
- Wageningen University (WUR): Worldwide list of recorded edible insects (englanniksi) (pdf)