Humalanvieras

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Humalanvieras
Cuscuta europaea (on Urtica dioica).jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Solanales
Heimo: Kiertokasvit Convolvulaceae
Alaheimo: Cuscutoideae[1]
Suku: Vieraat Cuscuta
Laji: Euroopanvieras europaea
Alalaji: europaea
Kolmiosainen nimi

Cuscuta europaea ssp. europaea
L.

Katso myös

 Commons-logo.svg Humalanvieras Commonsissa

Humalanvieras eli nokkosvieras[2] (Cuscuta europaea ssp. europaea) on luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa elävä lehtivihreätön loiskasvi. Sitä tavataan myös Suomesta. Humalanvieras on euroopanvieraan (Cuscuta europaea) nimialalaji.

Aikaisemmin alalaji luokiteltiin humalanvieraskasveihin, jotka nykyään luetaan kiertokasvien heimoon.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotisen humalanvieraan varsi on paksuhko, haarova ja sen väri vaihtelee punaisesta lähes valkoiseen. Saavutettuaan sopivan isäntäkasvin humalanvieras kasvattaa laajoja, jopa 150 cm pitkiä ja takkuisen sotkuisia kasvustoja. Kasvin lehdet ovat hyvin pieniä ja suomumaisia. Kukinto on tiheä, 1–1,5 cm leveä sykerö. Vaatimattomien kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen. Humalanvieras kukkii heinä-elokuussa. Kukkien runsaus riippuu isäntäkasvin kunnosta.[3][4]

Humalanvieraskasvustoa ruohoseljassa.

Humalanvieras on täysloinen, eli se ottaa kaiken ravintonsa isäntäkasvista. Humalanvieraan siemenen idettyä se kasvattaa sirkkavarren, joka alkaa kasvaessaan. Kasvin turvattua ravinnonsaannin isäntäkasvistaan, sen tyviosa ja sirkkajuuret kuihtuvat pois.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humalanvieras kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisimpia ja läntisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä Venäjän kautta Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan. Lajia on tavattu laajalta alueelta Aasiaa sekä Afrikasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta.[5] Suomessa humalanvieras on muinaistulokas. Levinneisyysalue keskittyy seuduille, jotka olivat pysyvästi asuttuina jo keskiajalla. Lajia tavataan Etelä-Suomessa noin PoriTampereLappeenranta-linjan eteläpuolella sekä Vaasan seudulla.[4]

Suomen etelärannikolla kasvaa humalanvierasta hennompi ja pienikukkaisempi alalaji merenrantavieras (Cuscuta europaea ssp. halophyta).[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humalanvierasta tavataan kulttuuriympäristöissä pihoilla ja pihapiireissä, kyläpientareilla, puronvarsipensaikoissa ja joenvarsiruohostoissa. Humalan (Humulus lupulus) ollessa tärkeä viljelykasvi humalanvieras oli harmillinen rikka. Nykyään humalanvieras loisii tavallisesti nokkosella (Urtica dioica), mutta myös monilla muilla, enimmäkseen monivuotisilla ruohoilla kuten sinimailasella (Medicago sativa).[3][6] Nokkosen yleisyydestä huolimatta humalanvieras on Suomessa harvinaistunut.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piirainen, Mikko: Humalanvieras. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 175.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen luonto: Kasvit 2. Weilin+Göös, 1995.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Convolvulaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 20.3.2021.
  2. Cuscuta europaea subsp. europaea Finto, Kassu. Viitattu 20.3.2021.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 346
  4. a b c d Pirainen 2008, s. 175.
  5. Den virtuella floran: Nässelsnärja (ruotsiksi) Viitattu 21.7.2009.
  6. Suomen luonto: Kasvit 2, Weilin+Göös 1995.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]