Hnizna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hnizna
ukr. Гнізна
Näkymä Ditškivin kylälle, v. 2012
Näkymä Ditškivin kylälle, v. 2012
Laskupaikka Seret
49°16′4″N, 25°41′38″E
Maat Ukraina Ukraina
Pituus 81[1][2] km
Alkulähteen korkeus 360[3] m m
Virtaama 0,1–0,2[4] m³/s
Valuma-alue 1110[1] km²

Hnizna (ukr. Гнізна) tai Hnjezno (ukr. Гнєзно)[5], myös Hnizdnaja[6], yläjuoksulla Hnizna Hnyla (ukr. Гнізна Гнила) on Seretin vasen sivujoki, joka virtaa Ternopilin ja Zbaražin piireissä Ternopilin alueella Ukrainassa.[1]

Hnizna on Seretin isoin ja merkittävin sivujoki.[5][7][8]

Joen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Dovbušan kallioille

Dnestrin vesistöön kuuluva 81 kilometrin pituinen Hnizna saa alkunsa yli 400 metrin korkuisten Dovbušan, Babynan ja Medoboryn vuorien hevosenkengän muotoisessa laaksossa noin 360 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitsevasta[9] kahden lähteen yhtymäkohdasta.[10] Toinen lähteistä on lähellä Šymkivtsin (ukr. Шимківці) kylää, noin 12 kilometrin päässä kylän hallinnollisesta keskustasta ja kolme kilometrin päässä lähimmältä Odessan rautateiden Kapustyntsin asemalta.[11] Joen yläosa on nimeltään Hnizna Hnyla[12], joka yhtyy 39 kilometrin pituiseen[13][14] Hnizdytšnaan (ukr. Гніздична). Vesistön 1110 neliökilometrin kokoinen valuma-alue rajautuu pohjoisessa sekä Pripetin sivujoen Horynin ja idässä Zbrutšin valuma-alueeseen että lännessä Seretin yläjuoksuun. Joen uoma on mutkikas, ja sen leveys pääosin 3–8 metriä, leveimmillään jopa 40 metriä. Joen pudotus on 100 metriä, kaltevuus 1,24 m/km[15] ja keskimääräinen kaltevuus 0,9 m/km.[16] Jokilaakso on puolisuunnikkaan muotoinen ja 0,3–1,5 kilometriä leveä. Joki jäätyy joulukuun lopussa, ja jäiden lähtö on maaliskuun alussa.[10] Joen tilavuusvirta on yli 74 kuutiometriä sekunnissa, ja keskimääräinen vuotuinen virtausmäärä 5,7 km3/vuosi[15] Hniznan vesivarat ovat peräisin muun muassa sen 10 sivujoesta, joista merkittävin on oikeapuolinen Hnizdytšna.[10][13] Tämän lisäksi pisimpien joukkoon lasketaan vasemmanpuoliset Sorotšanka (18 km), Boritšivka (15 km), Vilh’ovets (10 km) ja Terebna (17 km), joka puolestaan vastaanottaa suuren määrän sivujokia, ja joille on rakennettu yli 10 varastoallasta.[4] Hnizna Hnylalla sijaitsee kaupungeista Zbaraž[17] ja Hniznalla sekä Terebovlja että kaupunkityyppisistä asutuksista Velyki Birky, Baikivtsi ja Velyki Haji.[13]

Yläjuoksulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kahdeksan kilometrin pituisella yläjuoksulla Zbaražin kaupunkiin saakka jokilaakson leveys on noin 10 tai jopa 20 ;metriä, joen leveys 1–3 metriä ja syvyys alle 50 senttimetriä. Niin jokilaakson viereiset alueet kuin suurimmalta osin itse laakso ovat kynnettyä viljelymaata. Zbaražin alueella on korkein kyntöosuus, noin 68,4 prosenttia, josta puolestaan johtuu luonnonmaiden ja metsien vähäisyys. Alueella ei ole säilynyt lähes yhtään luonnollista niittyä, ja liiallinen kyntäminen on aiheuttanut yläjuoksun kuivumisen ja veden huonon saatavuuden.[3] Laaksoon on rakennettu Zbaražin kaupunki, jonka alueella jokilaakso levenee huomattavaksi eli 150–250 metriä leveäksi vesivarastoksi, jonka jälkeen joen leveys kapenee 5–10 metriin ja syvyys 0,5–1,0 metriin. Staryi Zbaražin alueella ja tulva-alueella on yksityisiä kynnettyjä puutarhapalstoja.[4]

Keskivirralla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskivirran noin 61 kilometrin pituisella osuudella Zbaražista Lošnivin (ukr. Лошнів) kylään saakka jokilaakso on leveä ja sen rinteet ovat metsän peitossa. Baikivtsin (ukr. Байківці), Velyki Hajin (ukr. Великі Гаї) ja Velyki Birkyn (ukr. Великі Бірки) alueilla kynnetyn maan osuus vähenee 67,4 prosenttiin, ja taajama-alue laskee 4,5 prosenttiin, mutta jokilaakson lieteisyys kasvaa 12,8 prosenttiin. Tämä on Hniznajoen laakson suoinen osa, jossa joen leveys vaihtelee 300–900 metrin välillä, niin rinteet kuin tulvatasanteista peräisin olevat joen terassit ovat joko osittain metsän peitossa, tai siellä sijaitsee asutusta ja maatilarakennuksia. Jokilaaksossa on tehty maanparannusta.[3]

Oh’rymivtsin ja Sobornen kylien välisellä joen tulva-alueella sijaitsevalta paikallisesti tärkeältä ornitologiselta vesistösuojelualueelta löytyy useita hehtaareja hyvin säilyneitä kosteikkoja, joilla ei harjoiteta erityistä taloudellista toimintaa. Kosteikot toimivat Hniznan keskivirran akkuina ja kosteuden säätelijöinä. Joen soisessa tulvassa on jäljitettävissä lukuisia järviä. Suštšinin ja Lošnivin kylien välissä vasemmanpuolisessa jokilaaksossa virtaa geomorfologisesta ja kasvitieteellisestä näkökulmasta kaksi ainutlaatuista puroa, joiden valuma-alueilla kasvaa useita harvinaisia alueellisia kasvilajeja, kuten kevätruusuleinikkejä, joiden kasvualueita löytyy myös rotkojen väliseltä harjanteelta, kevätesikkoja ja narsissivuokkoja. Siellä on havaittu hietasisiliskoja ja vihersisiliskoja.[4]

Alajuoksulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alajuoksu virtaa Lošnivin kylästä yhtymäkohtaan Seretin kanssa, joka sijaitsee valuma-alueen eteläosassa Hniznan varrella olevan Zelentšen kylän lähistöllä. Jokilaakso on siellä noin 200–300 metriä leveä, ja 1,0–1,5 metrin syvyinen joenuoma on painunut syvälle korkeiden rantatörmien väliin.[4] Terebovljan alueella kynnetyn maan osuus vähenee 55,1 prosenttiin, kun taas alueen metsien osuus kasvaa 21,7 prosenttiin ja asutuksen määrä 7,9 prosenttiin. Arvokasta tammea ja euroopanpyökkien metsiköitä löytyy Terebovljan alueen luonnonytimestä.[3] Kevättulvien aikana vesien sisältämät epäpuhtaudet aiheuttavat sekä maaperän likaantumisen että poishuuhtoutumisen vaaraa.[4]

Lošnivin kylän arvellaan saaneen nimensä lohikalasta (ukr. лосось), jota ilmeisesti muinaisina aikoina löytyi niin Seretin kuin Hniznan alajuoksun vesissä.[18]

Alueen luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ditškivin vesivoimalan vanhat portit Hniznalla

Hniznan vesistöalueella on 55 asutusta ja asukkaita 72 500.[15] Terebovljan ja Zbaražin lisäksi joenvartisia paikkakuntia on noin 32, ja niillä asuu noin 48 000 ihmistä, joiden puutarhat ja talot ovat lähellä jokea. Vesivarojen hyödyntämistä varten vesistöalueella on 39 varastoallasta.[3] Hniznan vettä käytetään kasteluun, ja joen vedenpinta laskee muun muassa Ditškivin kylässä olevan vesivoimalan toiminnasta johtuvasti. Tämän vuoksi joessa asuskelevien kalojen lisääntymisolosuhteita pidetään huonoina.[19]

Joen rantojen varrelle ja laaksoon luodaan vesistösuojavyöhykkeitä ja toteutetaan eroosionestotoimenpiteitä.[10] Uusin hankkeista on 124-hehtaarinen Lošnivska Stinka -niminen maisemasuojelualue, jonka Ternopilin aluehallinto julisti luonnonsuojelurahaston kohteeksi 26. elokuuta 2022. Sekä aarnio- että luonnollista lehtimetsää suojelemaan tarkoitettu alue sijaitsee Terebovljan alueyhteisöön kuuluvien Krovynkan ja Lošnivin kylien välissä. Metsistä löytyi Ukrainan punaiseen kirjaan kirjattuja ja kansainvälisten sopimusten suojelemia eläimiä ja kasveja kuten pesäjuuri, valkolehdokki, puistolumikello, hilleri, mäyrä, näätä ja viirupöllö.[20][21]

Edelleen syyskuussa vuonna 2022 tehdyn arvioinnin mukaan Hniznan luonnonsuojeluvyöhykkeiden verkoston rakennetta voi pitää epätasapainoisena, koska suurin osa kohteista on pienikokoisia, kun taas valuma-alueen pohjoisosassa sijaitsevaa kaksi paikallisesti tärkeää eläinsuojeluhanketta vievät noin 75 prosentin osuuden joen suojelualaisista alueista. Vesistön valuma-alueelle on perustettu paikallisesti tärkeitä niin maisema- kuin seitsemän kasvitieteellistä suojelualuetta, yksi kasvitieteellinen ja entomologinen suojelualue ja yksi kasvitieteellinen puutarha sekä myöskin kaksi laaja-alaista luonnon- ja viisi luonnongeologista muistomerkkiä. Yksi niistä on 41,7 hehtaarin kokoinen Kolodnen paikallisesti tärkeä kasvitieteellinen suojelualue Hniznan oikealla puolella Zbaražin kuntayhteisöön kuuluvien Kolodnen ja Boljazubin kylien välisellä leveällä soisella alueella. Siellä suojelunalaisena on hyvin säilynyt kosteikko, jonka kasvillisuus on tyypillistä läntisille metsäaroille.[22] Suojelualaisiin kohteisiin kuuluvat muun muassa kymmenen paikallisesti tärkeää vesistöluonnonmuistomerkkiä ja yksi hydrologinen vesistösuojelualue, joiden osuus on melko vähäistä.[3]

  • Velyke boloto (Iso suo) Hniznan tulva-alueen Oh’rimyvtsin ja Sobornen kylien välisellä kosteikolla
    Velyke boloto (Iso suo) Hniznan tulva-alueen Oh’rimyvtsin ja Sobornen kylien välisellä kosteikolla
  • Hniznan vesistönsuojelualue tulva-alueella lähellä Bazarynin kylää, Zbaražin piirissä
    Hniznan vesistönsuojelualue tulva-alueella lähellä Bazarynin kylää, Zbaražin piirissä
  • Valkoisia haikaroita Hniznan tulvatasanteilla
    Valkoisia haikaroita Hniznan tulvatasanteilla
  • Na-Kuti-vesistösuojelualue Hniznan tulvatasangolla
    Na-Kuti-vesistösuojelualue Hniznan tulvatasangolla
  • Hnizna Hnyla Velyki Birkyssä
    Hnizna Hnyla Velyki Birkyssä
  • Zamtšysko
    Zamtšysko
  • Hnizna Hnyla, lokakuu v. 2008
    Hnizna Hnyla, lokakuu v. 2008
  • Hnizna lähellä Bavorivin kylää
    Hnizna lähellä Bavorivin kylää

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Hnizna River (Hniznajoki) Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 02.03.2023. (englanniksi)
  2. ↑ N.V. Kovalinska, I.I. Kovalisnska, H.I. Falfushinska, O.B. Stolyar: Study of moving reactions of medical leech (hirudo medicinalis) depending on the character of water pollution (Lääketieteellinen tutkimus iilimadon (Hirudomedicinalis) motoristen reaktioiden muutoksista riippuen veden saastumisen luonteesta) 2005. Дніпровський національний університет імені Олеся Гончара, Dniprovskyi natsionalnyi universytet imeni Olesja Hontšara. Viitattu 02.03.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Volodymyr Lubomyrovytš Tsarik, Ljubomyr Petrovytš Tsarik, Petro Lubomyrovytš Tsarik: Особливості землекористування і охорони природи в межах річково-басейнової системи Гнізни (Maankäytön ja luonnonsuojelun erityispiirteet Hniznan vesistöalueella) 19.-20.09.2022. басейнової системи Гнізни - Scientific Collection «InterConf». Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ a b c d e f Ljubomyr Tsarik, Petro Tsarik, Volodymyr Tsarik: Долина річки Гнізни в геоекологічному вимірі (Hniznan jokilaakso geoekologisessa ulottuvuudessaan) Тернопільський національний педагогічний університет імені Володимира Гнатюка. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b Річка Серет (Seretjoki) moyaosvita.com.ua. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  6. ↑ Hnizna, Ukraine mindat.org. Viitattu 02.03.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Серет (Seret) Данні Географічної Енциклопедії України (ГЕУ). Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  8. ↑ B.V. Kindjuk, V.A. Ovtšaruk: Исследование гидрографических и топологических характеристик реки Серет (Seretjoen hydrografisten ja topologisten ominaisuuksien tutkimus) Одесский политехнический университет. Viitattu 02.03.2023. (venäjäksi)
  9. ↑ Boris Javir Iskra: Язичницькі святині Залужжя (Zalužžjan pakanalliset pyhäköt) marras-joulukuu 2013. svit.in.ua. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  10. ↑ a b c d I.P. Kovaltšuk: Гнізна (Hnizna) 2006. Енциклопедії Сучасної України. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  11. ↑ Шимківці. Збаразька громада. Тернопільська область (Šimkivtsi. Zbaražin kuntayhteisö. Ternopilin alue) 19.10.2021. Тернопільщина. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  12. ↑ Замок в пгт Великие Борки (Velikie Borkyn linnoitus) http://zamki-kreposti.com.ua. Viitattu 02.03.2023. (venäjäksi)
  13. ↑ a b c G. I. Švets, N.I. Drozd, S. P. Levtšenko: Каталог річок України (Ukrainan jokien luettelo) chtivo.org.ua. 1957. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  14. ↑ Hnizdechna (Hnizditšna) aroundus.com. Viitattu 02.03.2023. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Petro Tsarik, Igor Vitenko, Volodymyr Tsarik: Річково-басейнові системи малих річок західного Поділля в умовах антропогенних навантажень: порівняльний аналіз (Länsi-Podilian pienien jokien vesistöalueiden järjestelmät antropogeenisten kuormitusten oloissa: vertaileva analyysi) 2022. Раціональне природокористування і охорона природи Наукові записки.. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  16. ↑ Річка Гнізна (притока Серету, Тернопільська обл.): карта, фото (Hniznajoki (Seretin sivujoki, Ternopilin alue): kartta, valokuva) drymba.com. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  17. ↑ Збараж (Zbaraž) Точка-на-Карте. Viitattu 02.03.2023. (venäjäksi)
  18. ↑ Лошнів. Теребовлянська громада. Тернопільська область (Lošniv. Terebovljan yhteisö. Ternopilin alue) Тернопільщина. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  19. ↑ Daria Ševtšenko: Тернопільський активіст показав проблему річки Гнізна (фото, відео) (Ternopilin aktivisti esitti Hniznajoen ongelman (valokuva, video)) 23.04.2020. Терен. Тернопільські новини. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  20. ↑ Незайманий ліс на Тернопільщині став ландшафтним заказником (Ternopilin alueen koskemattomasta metsästä on tullut maisemasuojelualue) 09.09.2022. terminovo.te.ua.. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  21. ↑ На Тернопільщині створили новий заказник у дикому лісі (Uusi luonnonsuojelualue perustettiin villiin metsään Ternopilin alueelle) 09.09.2022. Ecopolitica. Viitattu 02.03.2023. (ukrainaksi)
  22. ↑ Колодненський, ботанічний заказник (Kolodnenin kasvitieteellinen suojelualue) 07.06.2019. Тернопільщина. Viitattu 02.03.2023. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hnizna&oldid=22053302”