Puistolumikello

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puistolumikello
SchneegloeckchenImSchnee.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Narsissikasvit Amaryllidaceae
Suku: Lumikellot Galanthus
Laji: nivalis
Kaksiosainen nimi

Galanthus nivalis
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Puistolumikello Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Puistolumikello Commonsissa

Lumikello

Puistolumikello, joskus lumikello, (Galanthus nivalis) on varhain kukintansa aloittava narsissikasvi, jonka luontainen levinneisyysalue on Etelä-Euroopassa. Suomessa sitä käytetään koristekasvina. Puistolumikellon kukat ovat valkoiset ja kellomaiset.

Suomessa puistolumikello voi aikaisina keväinä kukkia jo maaliskuun lopussa, tavallisin kukkimisaika kuitenkin vaihtelee. Poikkeuksellisen lämpimillä paikoilla, etenkin Etelä-Suomessa, ne voivat lauhoina talvina kukkia jo tammikuun lopussa. Tyypillisenä vuotena ne aloittavat kukintansa Etelä-Suomessa huhtikuun alun pälvillä ja jatkavat huhtikuun loppupuolelle saakka kukintaansa. Pohjoissuomalaisissa puutarhoissa lumikellon kukinta tapahtuu tyypillisesti vapun tienoilla. Kasvin varhainen kukkiminen perustuu sen erikoiseen kykyyn alijäähdyttää kasvinesteensä sokerin avulla. Lumikelloa voi kasvattaa koko Suomessa.

Lumikellojen sipulit istutetaan syyskuussa maahan 8–10 cm syvyyteen. Lumikello ei ole nuuka siitä, millaisessa maassa se kasvaa, sillä se ehtii kukkia ennen kuin keväinen kosteus on ehtinyt haihtua maasta. Tiivistä savimaata tulisi kuitenkin välttää. Lumikello tulee toimeen niin porottavassa auringossa kuin varjossakin. Aurinkopaikoissa kukinta on normaalisti reilua viikkoa tai jopa kahta aikaisempi kuin saman alueen varjopaikoissa.

Lumikellot ovat oivia kasveja perennapenkeissä, sillä ne kukkivat ensimmäisinä ennen kuin muita kasveja on edes näkyvissä. Myöhemmin keväällä ne antavat tilaa muille kasveille. Toinen hyvä vaihtoehto on istuttaa lumikellot pihanurmelle, esimerkiksi omenapuiden juurelle. Lumikello leviää melko hyvin sipuleista, sivusipuleista ja siemenistä, joita muurahaiset levittävät. Puistolumikellon siemenissä on elaiosomi eli rasvalisäke, joka houkuttelee muurahaisia. Sipulit tulisi jakaa kolmen vuoden välein kesällä loistavan kukinnan takaamiseksi. Sipulit sietävät huonosti säilytystä, joten ne kannattaa liottaa yön yli vedessä ennen istutusta.

Puistolumikello sisältää galantamiini nimistä alkaloidia, jota käytetään esimerkiksi Alzheimerin taudin hoidossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schauer, Thomas ja Caspari Claus: Luonnonkasvit: Suuri maastokäsikirja. Suom. toim. Arto Kurtto. Weilin+Göös. 1991, s. 308. ISBN 951-35-3886-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Galanthus nivalis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]