Seret

Seret ukr. Серет
Jyrkkäseinäinen laakso Seretin ja Dnestrin yhtymäkohdassa lähellä Gorodokin kylää, lokakuussa v. 2006
Alkulähde	lähellä Ratyštšin kylää tai lähellä Ništšen kylää, Ternopilin piiri, Ternopilin alue tai Pidhirtsin kylää, Zolotšivin piiri, Lvivin alue 49°48′15″N, 25°06′43″E
Laskupaikka	Dnestriin, lähellä Horodokin kylää tai Zalištšykyn pikkukaupunkia, Tšortkivin piirissä 48°37′11″N, 25°51′24″E
Maat	Ukraina
Pituus	242, 248 tai 258 km
Alkulähteen korkeus	368 tai 400 m
Valuma-alue	3 900 km²
Infobox OK

Seret (ukr. Серет) on Ukrainassa Lvivin ja Ternopilin alueilla virtaava Dnestrin pisin vasen sivujoki.

Seret saa alkunsa Karpaattien juurella Podolian ylängöllä ja on oikeapuolisen Răutin jälkeen toiseksi pisin Dnestrin sivujoki. Seretjoesta 99 prosenttia virtaa Ternopilin alueella, ja se on sen tärkein vesiväylä, jonka varrella sijaitsevat kaupungit Ternopil, Terebovlja ja Tšortkiv, taajamat Zaliztsi (ukr. Залізці), Velyka Berezovytsja (ukr. Велика Березовиця), Mykulyntsi (ukr. Микулинці) ja monia pienempiä asutuksia.

Seretillä käytiin ensimmäisen maailmansodan aikana muun muassa 25. elokuuta 1915 ja kesäkuussa 1916 verisiä yhteenottoja, joita pidettiin Brusilovin hyökkäyksen esitaisteluina.

Joen nimi

Joen mainitsi ensimmäisenä antiikin Kreikan historioitsija Herodotos, joka kutsui Seretiä nimellä "Papantos". Tiettävästi eri aikakausien historioitsijoilla oli joesta käytössä oma nimi. Esimerkiksi kreikkalainen tiedemies Klaudios Ptolemaios kutsui Seretiä "Hierotokseksi" ja Ammianus Marcellinus muinaisessa Roomassa nimellä "Sarat". Bysantin keisarin Konstantinos VII:n sanotaan käyttäneen Seretistä nimeä "Seretos". Omassa historiallis-maantieteellisessä teoksessaan De administrando imperio hän kuvaili Ukrainaan vaeltaneiden petsenegien asuinalueen nimen Padzinakian (kreik. Πατζινακία) johtuneen paikallisten jokien mukaan: ”Joet ovat seuraavat: ensimmäinen on nimeltään Barouch (Βαρουχ tai bulgariankielinen Buri chai, Herodotuksen nimeämä Skythian Borysthenes eli Dnepr), toinen joki, jota kutsuttiin Koubou (Κουβοΰ tai Bug), kolmas, jota kutsuttiin Troullosia (Τροΰλλος tai Τύρας eli Dnestr), neljäs nimeltään Broutosia (Βρούτος tai muinaiskreikaksi Προύθος eli Prut) ja viides joki on Seretos (Σέρετος eli Seret)”.

Nimen oletetaan tulleen toisaalta muinaisesta indoeurooppalaisesta murteellisesta sanasta "ser", joka tarkoittaa "virtaa" tai "kaataa". Tai toisaalta nimi "Seret" perustuu luultavasti vanhojen indoeurooppalaisten yhdistelmään mm. skyyttien ja iranilaisten murteiden "syrant"iin. Joidenkin mukaan Mustanmeren suurten pohjoisten sivujokien nimet viittaavat hydronyymeihin, jotka ovat vanhempia kuin skyyttien invaasio, ja vesistönimet Dānovis, Σέρετος, Tīverъ ja Κουφις niiden sananselitysopistaan päätellen ovat indoeurooppalaista alkuperää. Seretjoen nimi yhdistettiin myös ruokosuvusta käytettävään sopusointuiseen nimeen "Otšeret” (ukr. Очерет).

Nimen uskotaan tulleen mongolien hyökkäyksiin liittyvästi, jolloin Kultaisen ordan joukot saivat aikaansa tuhoa monin paikoin tiellänsä ja kun kerran kylien asukkaat päättivätkin taistella heitä vastaan. Rohkeat maanviljelijät piilottivat lapsensa metsään ja suuntautuivat ankaraan taisteluun. Useiden kovien yhteenottojen jälkeen hyökkääjät voittivat. Raivoissaan he sitoivat kaikki vastapuolen eloonjääneet ja heittivät heidät jokeen. Tuhottuaan asutukset anastajat palasivat aroille. Vasta sen jälkeen lapset uskalsivat tulla ulos metsästä. He kävelivät pitkin joen rantaa ja surivat katkerasti vanhempiensa kuolemaa, jolloin jokea, jonka rannoille onnettomat orvot asettuivat, on siitä lähtien kutsuttu Orpo- eli Sirytjoeksi ukrainankielisestä sanasta "Сиріт" (suom. Orpo). Myöhemmin tämä nimi muutettiin "Seretiksi".

Joen kuvaus

Seret saa alkunsa lähteestä lähellä Pidhirtsin kylää Dneprin ja Dnestrin vedenjakajalla Zolotšivin piirissä, Lvivin alueella. Täysimittaisemmaksi joeksi se kasvaa useiden pienten purojen mm. Seret-Pravyin, Seret-Levyin, Vjatilan ja Hrabarkan yhtymäkohdasta alkaen lähellä Ratyštšin kylää Ternopilin ja Zolotšiv piirien välisellä rajalla. Seretjoki kuuluu keskisuurten jokien luokkaan, ja sen virtauksen pääsuunta on pohjoisesta etelään, yläjuoksulla osittain kaakkoon, jolloin ylemmät sivujoet säilyttivät kaakkoissuuntansa. Pohjoisesta etelään kasvaa rotkojen ja purojen tiheys. Seretjoen valuma-alueen pinta-ala on 3900 neliökilometriä, ja sen hydrografinen verkko sisältää pääjoen, lukuisia sivujokia, tyhjennyskanavat ja niin keinotekoisia kuin luonnollisia järviä ja lampia. Joen tulvatasanteilla on 11 tekojärveä.

Joen lähteillä ja sen yläjuoksulla ylängön korkeus on 368 tai 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Joen leveys yläjuoksulla on 4–10 metriä, virtaus on melko nopeaa, ja vesi liikkuu kivikkoisessa mutkaisessa uomassa, jota ympäröivät leveät, melko tasaiset soiset laaksot ja soinen tulva-alue, joissa joissain paikoissa esiintyy pieniä vesiputouksia. Alueella on vehreyttä, viileyttä ja veden säilytysaltaita, joista kuuluisin on Ternopilin tekoallas tai –järvi täynnä Seretin vettä.

Näkymä Zalištšykylle ja Dnestrjoelle

Pituussuunnassaan Seret virtaa Ternopilin aluetta pitkin läpi koko alueen että Lvivin alueen Brodyn ja Zborivin piirien. Matkallaan Seret ylittää Tovtrovin kalkkikiviselänteen (ukr. Товтровий кряж , Tovtrovyi krjaž). Seretin töyräät ovat yleensä korkeita ja jyrkkiä kallioita, vasemmalla jyrkempiä ja oikealla lauhkeampia, ja vielä alempana alavirtaan ne muuttuvat kivikkoisiksi. Seretin uoman pohjois- ja keskiosa sijaitsee lössitasangolla ja alue on vehreää. Ternopilin tasanko on joen suurin tasainen valuma-alue, jossa on melko leveitä, suoisia ja lampien ja tekoaltaiden rakentamiseen sopivia tulvatasanteita. Ternopilin kaupungin alapuolella jokilaakso kapenee, muuttuu kiemurtelevaksi ja siinä on jyrkkiä metsäisiä rinteitä, joiden välissä Seret saa vuoristojoen ilmeen. Pienkaupungin Terebovljan alapuolella jokilaakso saa kanjonimaisen muodon, laajenee 0,5–0,8 kilometriin ja sen syvyys on 150–180 metriä. Tulva-alue virran keski- ja alaosassa on ajoittaista ja saavuttaa 100–200 metrin leveyden. Jokilaakson suurin leveys on 1,2 kilometriä. Alajuoksulla joki virtaa pitkin syvää ja kapeaa mutkaista uomaa, jonka leveys on 25–50 metriä. Seret virtaa Dnesteriin Kasperovin tekoaltaan jälkeen, yhdistyy noin puolitoista kilometriä ennen suistoa sivujoen Tupan kanssa, tekee sen jälkeen mutkan ympäri laajan niemimaan, vastaanottaa toisen suuren sivujoen, H’romovan ja päättyy lopulta Dnestriin lähellä Horodokin kylää tai lähellä Zalištšykyn pikkukaupunkia, Tšortkivin piirissä. Suiston korkeus merenpinnasta on 140,3 metriä.

Seretjoella on pituutta joko 242, 248 tai 258 kilometriä, sen keskimääräinen tilavuusvirtausnopeus on 12,0 kuutiometriä sekunnissa ja keskikaltevuus 0,9 m/km, mikä aiheuttaa hitaan, noin 0,3–0,5 ja rinteillä noin 2 m/s:n virtauksen. Seretjokea ruokkivat lumensulamisvedet ja enimmäkseen eli 70-prosenttisesti sateet. Tulva-alue on soinen ja katkonainen keski- ja alajuoksulla, ja vesi nousee joen molemmilla puolin.

Seretillä on 68 yli 1 kilometrin pituista sivujokea, joiden kokonaispituus on yhteensä 221 kilometriä. Tärkeimmät sivujoet ovat:

• oikeanpuolisia: Hrabarka, Seret-Pravyi, Smoljanka, Lopušanka, Nesterivka, Dovžanka, Bridok, Nišla, Hnyla Rudka, Pereima, Bila, Tšerkaska, Tupa
• vasemmanpuolisia: Huk, Hnizna, Mlynka, H’romova

Joen suurin sivujoki on Hnizna, jolla on mutkainen kanava, pituutta 81 kilometriä ja tulva-alue jopa 300 metriä leveä.

Jokilaakson geologiset olosuhteet

Aikoinaan joenlaaksoissa vallitsi jalolehtipuumetsä-, niitty- ja metsäaromaisemat, joiden jäänteitä löytyy edelleen Tovtrovin selänteen kuluneiden kalkkipitoisten savikukkuloiden välistä ja neogeenikauden keskimioseenilta alkujaan peräisin olevalta riuttakalkkikiviharjanteiselta ylämaalta. Niin vanhimmat siluurikautiset sedimentit mm. kalkkikivi- ja liuske-, devonikauden hiekkakivi- kuin liitukauden ja mioseenin aikaiset kalkkikivi- ja kipsikerrostumat paljastuvat jokilaaksojen jyrkillä rinteillä. Kukkuloilla on kalkkikivihuippuja sekä melko jyrkkiä että loivia rinteitä, joissa on ohut kerros kvartäärikauden merellistä sedimenttiä. Lähes pystysuoria rinteitä kruunavia huippuja peittävät matalakasvuiset metsät ja valkopyökkien, jalavien, lehmuksien, pähkinäpensaiden ja koivulehdot, jotka estävät eroosioprosessien kehittymisen. Alempana Tovtrovin harjanteella paljastuu karmiininpunaista kalkkikiveä, kvartsi- ja glaukoniittista hiekkaa. Sen tasaiselle riuttakalkkikivialueelle on muodostunut vähemmän paksua podsolimaaperää, jossa kasvavat jokirinteiden tammi- ja valkopyökkimetsät. Vuoristoisille alueille ovat ominaisia niin maaviljelysmaat kuin pensaskasvillisuuden peittämät rotkot. Niitty-aromaisemat ovat sekä maatalouden hyödynnettyjä talvivehnän, sokerijuurikkaan, maissin, perunan, tattarin, ohran, vihannes- ja marjakasvien viljelys- että puu- ja marjatarhojen maita.

Myös tasaisia vedenjakajatasankoja peittivät niittyarot lehtipuineen. Neogeeni- ja kvartääririkaudella alkaneen maapinnan hajoamisen ja sateista johtuvan ilmakehän merkittävän kosteuden ansiosta puustojen alapuolelle muodostui vedenkyllästämää ja tiiviistä harmaansävyistä maata ja nykyisin yli 12 prosenttia valuma-alueen pinta-alasta on heinäisten soiden ja lehtipuupainotteisten sekametsien peitossa. Sään vaikutteiden, vuorikivien tuhoutumisen ja eroosion ansiosta on syntynyt rotkoja ja karstimuodostelmia, joissa esiintyy maanvyörymiä. Loivempia valuma-altaan rinteitä löytyy lössitasangoilla, joilla kasvaa niin podsolimusta- kuin harmaassa maassa menestyviä ja saaristomaisesti levinneitä tammilaaksoja. Joen syventäessä uomaansa kulumalla laakson maaperään tai rinteiden maankohoamisesta johtuvasti tänne on syntynyt asteittaisia kalkki-, savensekaisia kalkki- tai merkeli- ja hiekkakiviesiintymiä, lössisavia ja tulva-alueita. Eteläosan maisemarakenteessa laajalla alueella on pyökkimetsien peittämiä porrastettuja tasankoja. Samaan aikaan niitä leikkaavat Seretjoen syvät laaksot ja vuorovesitasangot. Seretin laaksoista ja joenvarren rinteistä löytyy soraesiintymiä.

Seretin ja Zbrutšin jokilaaksojen välistä Podolian ylänköä tunnetaan 10 tai 50, jopa 60 metrin syvyydessä sijaitsevista maanalaisista karstiluolista, joita on täällä yhteensä kymmenkunta. Seret syntyi Fennosarmatian peruskalliokratonin kaakkoisosaan, jota neogeenikautena oletetaan olleen Sarmatianmeren pohjaa ja johon nykyaikaiset riuttamaiset kalkkikiviharjanteet viittaavat. Meriveden alkaessa haihtua tänne muodostui kipsikerrostumia. Näihin paikkoihin, joissa helposti liukenevia kalkkikivi- ja kipsikertymiä oli lähellä karstimaan pintaa, muodostui pintaveden vaikutuksesta syveneviä, kallion pintaa syvemmälle porautuvia ja kanavien verkostoksi yhdistyviä uurteita ja syvennyksiä. Niin maanpinnan läpi tihkuessa kuin uusia yhteyksiä puhkaistessa maanalaisen vedenkierron aiheuttamat kipsin halkeamat johtivat suurien vaakasuuntaisten luolien muodostumiseen. Näiden geologisten rakennemuutosten ansiosta Ternopilista etelään, myös Hmelnytskyin ja Tšernivtsin alueiden pohjoisosaan muodostui kokonainen luolasto, joiden joukossa Seretjoen vasemmalla rannalla sijaitseva Verteba-kipsiluola on nykyisin luonnonsuojelukohde ja Tripoljen kulttuurin muistomerkki.

Verteba

Pääartikkeli: Verteba

Talvinäkymä Seretjoelle lähellä Tšistilivin kylää

Seretjoen ekologia

Kevättulvat Seretjoella alkavat maaliskuun ensimmäisellä puoliskolla ja kestävät lähes kuukauden. Vedenpinta tulvan aikana voi nousta 0,7–2 ja eniten jopa 3,5 metriä. Joki tulvii myös kesällä pidempien sadekausien aikana ja pysyy korkeana useita päiviä. Joen vedenpinnan lasku voi tapahtua sekä talvella että kesällä, usein se riippuu siitä, että ovatko pienten vesivoimalaitosten sulkuportit kiinni vai auki. Erittäin kylminä talvina Seret jäätyy joskus jo marraskuussa ja sitä kestää kevääseen taikka huhtikuuhun saakka. Viimeaikaisten havaintojen tulokset ovat osoittaneet pintavirtauksien vähenemistä ilmaston muutosten ja ihmisen aiheuttaman vaikutusten myötä. Tätä vahvistivat jokien tai sivujokien kuivien osien löytyminen mm. Knurjoella Terebovljan piirissä ja Dovžankajoella Ternopilin alueella.

Tovtrovin selänne antaa suojaa pohjoistuulilta ja edistää eteläisen lämpimän ilmaston muodostumista, jolloin mikroilmasto sekä Dnestrin laaksossa että sen vasenten sivujokien laaksojen suistoalueilla on erityisen lämmin. Sen takia Seretjoen laaksoissa sekä pienissä järvissä että umpeen kasvaneissa lammissa voi tavata runsaasti sammakkoeläimiä. Niiden keskittyneimmät elinolosuhteet painottuvat Seretin alkulähteen lampijärjestelmään. Joen rannikkoalueilta löytyy jopa silmälläpidettäviä euroopansuokilpikonnia. Sen tulvatasanteille muodostuneissa matalissa vesistöissä ja luonnonlammikoissa pesimäkautta useimmiten viettävät vihersammakot ja rupimanterit, joiden tiheys silloin on 4–7, joskus jopa 11& eläintä 100 metriä rantaviivaa kohti. Punaiseen kirjaan merkitty vihersisiliskoa esiintyy niin Dnestrin kuin sen sivujokien varrella. Seretin ja Zbrutšin alajuoksulla viihtyy rantakäärmeisiin kuuluva noppakäärme, joita on 15–18, joskus jopa 26 kappaletta kilometriä kohti, ja joiden pohjoisimpia löytöpaikkoja on Terebovljan esikaupunkialueita. Joenlaaksoissa viihtyvät rantakäärme ja pensaskäärme, kyiden suurin asutustiheys on Tovtron harjuilla.

Seretjoki on täynnä erilaisia kaloja mm. särkeä, salakkaa, nokkasärkeä, toutainia, ruutanoita, haukea, lahnaa, kuhaa, ahventa, suutareita, töröä ja mustanmerensärkeä. Uintia varten on rantoja, joissa on kivi- tai savipohja.

Joen käyttö

Joen vettä käytetään sähkön tuottamiseen, teknisiin tarkoituksiin ja maatalouden tarpeisiin. Seretin laakson hedelmällinen maaperä on luonut suotuisat olosuhteet maataloudelle ja täällä viljellään lähes kaikkia tälle ilmastovyöhykkeelle ominaisia vihanneksia ja hedelmiä. Joen lähteellä ja sen yläjuoksulla on leveät soiset laaksot, joihin on rakennettu suuria muun muassa Horišnovatšivin, Vertelkivin, Zalištšykyn ja Ternopilin varastoaltaita.

• 
  Horišnoivatšivin varastoallas
• 
  Ternopilin varastoallas
• 
  Kasperivin varastoallas
• 
  Varastoallas Zaliztsin kylässä

Joen varrella toimii 8 pientä vesivoimalaa patoaltaineen, muun muassa Dolinan, Biltše-Zoloten, Skorodintsin ja Kasperivin kylissä. Joen tulvatasanteilla on yhteensä 11 tekojärveä tai vedenottamoja, joista kaupunkien keskitetty vesihuolto tapahtuu. Joki on suosittu kalastuspaikka ja Kasperivin vesivoimalaitoksen ja sen patoaltaan ympärillä on virkistysalue.

Luonnonsuojelualueita Seretin valuma-alueella:

• 
  Tšislivin lintujen suojelualue
• 
  Seretin vesistöjen suojelualue
• 
  Pidhorjanin kasvitieteellinen suojelualue
• 
  Kasperiv-Horodovin iktyologinen suojelualue
• 
  Kasperivin maisemasuojelualue
• 
  Horišnoivatšivin vesistöjen suojelualue

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seret Wikimedia Commonsissa