Nino Runeberg
| Nino Runeberg Hjalmar Johannes Runeberg |
|
|---|---|
 Nino Runeberg ja hänen puolisonsa Mimmi Runeberg vuonna 1901 Pariisissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1874 Rooma |
| Kuollut | 15. helmikuuta 1934 (59 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä, opettaja |
| Vanhemmat |
Walter Runeberg Lina Elfving |
| Puoliso | Mimmi Runeberg |
| Lapset |
Heidi Parland Alfred Walter Runeberg Fred Runeberg Arne Runeberg |
| Uskonnollinen kanta | teosofia |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Alceste |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Esikoisteos | Dikter av Alceste (1899) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hjalmar Johannes (Nino) Runeberg (27. toukokuuta 1874 Rooma, Italia – 15. helmikuuta 1934 Helsinki) oli suomenruotsalainen opettaja ja kirjailija, joka kuului Runebergin sivistyssukuun. Runeberg vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Roomassa mutta noin vuodesta 1900 lähtien hän asui Kauniaisissa. Hän käytti nimimerkkiä Alceste.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runebergin vanhemmat olivat kuvanveistäjä Walter Magnus Runeberg ja Lina Elfving; J. L. Runeberg oli hänen isoisänsä. Nino Runeberg pääsi ylioppilaaksi 1892 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1897, lisensiaatiksi 1905 ja tohtoriksi 1907. Runeberg toimi Helsingin uuden ruotsalaisen yhteiskoulun opettajana vuodesta 1903 ja tyttökoulun opettajana vuodesta 1902. Hän oli Suomen Esperantoliiton (Esperanto-Asocio de Finnlando) ensimmäinen puheenjohtaja ja edusti Suomea esperanto-kongresseissa Boulognessa 1905 ja Dresdenissä 1908.
Runebergin oma kirjallinen tuotanto ei saanut osakseen aikalaisten arvostusta, vaan hänet tunnettiin paremmin kääntäjänä. Runeberg käänsi ruotsiksi sanskritinkielisen Bhagavad Gītān, Epiktetoksen Elämäntaidon käsikirjan, Lewis Carrollin kirjan Liisan seikkailut ihmemaassa ja Wilhelm Buschin Max ja Moritz -kirjan.
Nino Runebergin puoliso oli Hanna Emilia (Mimmi) o.s. Wecksell. Heille syntyi neljä lasta: Heidi Parland, Alfred Walter, Fredrik Georg (Fred) Runeberg, ja Arne Runeberg.[1] [2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dikter af Alceste. 1899
- Nya dikter af Alceste. 1902
- Études sur la Geste Rainouart. 1905 (väitöskirja)
- Dikter. Tredje samlingen. 1908 (myös Tukholmassa 1909)
- Huru blir man teosof?. 1909
- Alkemi, planetmystik och symboler I–IV. 1910–1911
- Maximiliano, kejsare af Mexico, näytelmä. 1913
- Maltesarne: ett världshistoriskt mysterium. 1918
- Valda dikter. 1920
- Conrad-Emile, kirjeromaani. 1922
- Legender. 1928
- För Bröder. 1931
- Efterlämnade dikter. 1935
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961.
- Nino Runeberg. Elmer-kirjailijatietokanta.
- Runeberg, Nino hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Langenskjöld, Agnes, Nino Runeberg : en minnesteckning, Söderströms, 1935
| ||||||||||||||||||
