Herman Haapaniemi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herman Haapaniemi
Henkilötiedot
Syntynyt 10. joulukuuta 1895
Evijärvi
Kuollut 1980 (84 vuotta)
Helsinki
Ammatti kirvesmies, järjestötyöntekijä
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat Espanjan sisällissota
Sotilasarvo luutnantti
Joukko-osasto Kansainväliset prikaatit

Herman Haapaniemi (10. joulukuuta 1895 Evijärvi1980 Helsinki[1][2]) oli suomalainen kommunisti ja punaupseeri, joka taisteli vapaaehtoisena Espanjana sisällissodassa. 1930–1940-luvuilla hän oli useaan otteeseen vangittuna poliittisen toimintansa johdosta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Pohjanmaalla syntynyt Haapaniemi työskenteli nuoruudessaan muun muassa renkinä, tukkitöissä ja sahoilla, kunnes muutti Helsinkiin vuonna 1916. Järjestötoiminnan hän aloitti kotiseudullaan Pietarsaaressa, jossa Haapaniemi oli mukana paikallisessa työväenyhdistyksessä, liittyen 1914 myös sosialidemokraattiseen puolueeseen. Vuonna 1917 Haapaniemi liittyi helmikuun vallankumouksen jälkeen perustettuun Helsingin miliisiin, jossa hän toimi myös vuoden 1918 sisällissodan ajan. Sodan päätyttyä Haapaniemi oli muiden punaisten tavoin vankileirillä. Vapautumisensa jälkeen Haapaniemi oli 1920-luvun alussa mukana Suomen sosialistisen työväenpuolueen toiminnassa ja liittyi myöhemmin laittomaan Suomen Kommunistiseen Puolueeseen vuonna 1929. Hän toimi erilaisissa puoluetehtävissä, joutuen myös pidätetyksi 1931.

Espanjan sisällissota ja Suomen sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun puolivälissä Haapaniemi matkusti Neuvostoliittoon, jossa hän kävi upseerikurssin. Vuosina 1936–1938 Haapaniemi osallistui Espanjan sisällissotaan kansainvälisten prikaatien luutnanttina. Hän toimi poliittisena komissaarina käyttäen peitenimeä Yrjö Broms. Haapaniemi palasi Suomeen joulukuussa 1938, jonka jälkeen hänet vangittiin seuraavan vuoden lokakuussa sisäministeri Urho Kekkosen toimeenpanemissa kommunistipidätyksissä. Haapaniemi vapautettiin talvisodan päätyttyä, mutta vangittiin uudelleen välirauhan aikana elokuussa 1940. Hän oli turvasäilössä koko jatkosodan ajan. Ennen pidätystään Haapaniemi ehti toukokuussa 1940 olla mukana perustamassa Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa. Sodan päätyttyä hän toimi punaisen Valpon ylivartijana, tehtävänään pitää silmällä sotasyyllisiä ja talteen otettuja äärioikeistolaisia. Haapaniemestä kertoo myös eversti Yrjö Vasama vuonna 1958 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Valpon vankina.

Myöhemmin Haapaniemi toimi pitkään eri tehtävissä Suomi–Neuvostoliitto-Seuran järjestötyöntekijänä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nivelreumaa sairastanut Haapaniemi oli vuonna 1946 yksi Suomen Reumaliiton edeltäjän Reumayhdistyksen perustamista valmistelleen toimikunnan jäsenistä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HERMAN HAAPANIEMI 80 v. Kansan uutiset, 10.12.1975. Viitattu 27.6.2016.
  2. Juusela, Jyrki: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa, s. 369. Helsinki: Atena-kustannus, 2003. ISBN 951-79632-4-6.
  3. Ahtola, Aleksi & Åberg, Veijo: Pois reumapeikon kynsistä: Suomen Reumaliitto 1947–2007, s. 10–11. Helsinki: Suomen Reumaliitto, 2007. ISBN 978-952-97425-4-7. Teoksen verkkoversio.