Herkules voittaa helvetin
| Herkules voittaa helvetin | |
|---|---|
| Ercole al centro della terra | |
 Elokuvan ranskalainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Mario Bava |
| Käsikirjoittaja | Alessandro Continenza, Mario Bava, Franco Prosperi, Duccio Tessari |
| Tuottaja | Achille Piazzi |
| Säveltäjä | Armando Trovajoli |
| Kuvaaja | Mario Bava |
| Leikkaaja | Mario Serandrei |
| Tuotantosuunnittelija | Franco Lolli |
| Lavastaja | Franco Lolli |
| Pääosat | Reg Park, Christopher Lee, Leonora Ruffo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | SPA Cinematografica |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
16. marraskuuta 1961 (Italia) 8. kesäkuuta 1962 (Suomi) |
| Kesto | 91 min |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Tuotto | 397 623 049 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Herkules voittaa helvetin (ital. Ercole al centro della terra) on vuonna 1961 valmistunut italialainen elokuva. Mario Bavan ohjaama seikkailu- ja kauhuelokuvan piirteitä yhdistelevä filmi kuuluu 1950- ja 1960-lukujen vaihteen peplum-lajityyppiin. Antiikin Kreikkaan sijoittuvan tarinan sankaria Herkulesta näyttelee brittiläissyntyinen kehonrakentaja Reg Park.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva perustuu löyhästi kreikkalaisen mytologian kertomuksiin Herakleen (lat. Hercules) urotöistä. Herkules palaa kotikaupunkiinsa, jossa hän löytää rakastettunsa Deianeiran järkensä menettäneenä. Tämän setä Lico suunnittelee hänen urhaamistaan pimeyden voimille saavuttaakseen kuolemattomuuden. Medean oraakkeli kehottaa Herkulesta matkustamaan kuolleiden valtakuntaan Haadesiin ja tuomaan sieltä pelastavan elämän kiven. Matkalla tuonpuoleiseen Herkuleen on saatava käsiinsä myös hesperidien kultainen omena. Herkuleen ja hänen ystäviensä palattua matkaltaan Lico kaappaa Deianeiran uhratakseen tämän kuunpimennyksen aikana. Herkules pelastaa rakastettunsa, tappaa Licon ja tämän esiin kutsumat zombit. Elokuvan sivujuonena toimii Herkuleen ystävän Theseuksen ja Pluton tyttären Persefonen onneton rakkaustarina.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Reg Park | … | Herkules |
| Leonora Ruffo | … | Deianeira |
| Christopher Lee | … | Lico |
| George Ardisson | … | Theseus |
| Ida Galli | … | Persephone |
| Franco Giacobini | … | Telemachus |
| Marisa Belli | … | Aretheuse |
| Mino Doro | … | Keros |
| Rosalba Neri | … | Egle |
| Gaia Germani | … | oraakkeli |
| Raffaele Baldassarre | … | palkkasoturien johtaja |
| Elisabetta Pavan | … | Giocasta |
| Aldo Pedinotti | … | Sunis[2] |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herkules voittaa helvetin on kauhuelokuvamestari Mario Bavan toinen ohjaustyö ja ensimmäinen värielokuva. SPA Cinematografican tuottaja Achille Piazzi palkkasi hänet Reg Parkin toisen Herkules-elokuvan ohjaajaksi Bavan esikoiselokuvan Paholaisen naamion Yhdysvalloissa saaman menestyksen ansiosta. Sandro Continenza ryhtyi laatimaan käsikirjoitusta edellisen Herkules-elokuvan, Vittorio Cottafavin ohjaaman Herkules – Atlantiksen valloittajan ollessa vielä tuotannossa.[3] Elokuvan työnimenä oli aluksi Ercole nel regno dei morti (”Herkules kuolleiden valtakunnassa”) ja sittemmin Ercole contro i vampiri (”Herkules vastaan vampyyrit”), mutta jälkimmäisestä jouduttiin luopumaan Dino De Laurentiisin hieman aikaisemmin valmistuneen tuotannon saatua nimekseen Maciste contro il vampiro (”Maciste vastaan vampyyri”). Bavan elokuvan italiankieliseksi nimeksi tuli lopulta Ercole al centro della terra (”Hercules maan keskipisteessä”) vuoden 1959 kassamenestyksen, Henry Levinin ohjaaman Matka maan keskipisteeseen mukaan. Saksassa ja Ranskassa Herkules voittaa helvetin ehti kuitenkin De Laurentiisin edelle ja se voitiin julkaista alkuperäisellä nimellään.[4]
Cottafavin Atlantiksen valloittajasta poiketen Bavan elokuva kuvattiin äärimmäisen pienellä budjetilla kolmen viikon aikana touko-kesäkuussa 1961. Sen lavasteet ja puvustus on lainattu Rooman Cinecittàn aikaisemmista tuotannoista. Harvat ulkokohtaukset on tehty Anzion lähellä Tor Caldaran rantamaisemissa sekä Monte Gelaton vesiputouksilla. Tiettyä loistokkuutta elokuvalle antaa vastikään luotu Totalscope Super/100 -laajakangasformaatti sekä Technicolor-filmin kolmivaiheinen kehitys.[5]
Herkules voittaa helvetin on elokuvan ohjauksesta, kuvauksesta, valaistuksesta ja erikoisefekteistä vastanneen Bavan taidonnäyte. Erityisesti se muistetaan psykedeelisiä sävyjä luovasta voimakkaiden värien käytöstä. Taidokas valaistus ja trikkikuvaus auttavat naamioimaan halvan lavastuksen puutteita. Armando Trovajolin tunnelmallinen musiikki voimistaa entisestään elokuvan tummia sävyjä. Reg Park on sympaattinen voimamies ja vampyyrimainen Christopher Lee hänen läpeensä paha vastustajansa. Vaikka molemmat näyttelivät englanniksi, heidän äänensä on dubattu myös englanninkielisiin versioihin. Theseusta esittävä entinen sveitsiläiskaartilainen George Ardisson on ihanteellinen seikkailuelokuvan sankarityyppi, joka sai ensimmäisen pääosansa Bavan seuraavassa elokuvassa Viikinkien kosto.[6]
Elokuvan suurimmat puutteet ovat sen käsikirjoituksessa, jota muunneltiin kuvausten aikana ja ilmeisesti vielä jälkiäänitysvaiheessakin. Tämän seurauksena juoneen on syntynyt katkoksia ja epäloogisuuksia, jotka eivät kuitenkaan suuresti häiritse katsomiskokemusta. Myös Licon henkilöhahmo on jäänyt selvästi keskeneräiseksi ja elokuvaan lisätyt komedialliset ainekset kuten Franco Giacobinin esittämä Telemachus vaikuttavat usein päälleliimatuilta.[7]
Vastaanotto ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herkules voittaa helvetin menestyi Italiassa kohtalaisesti keräten yhteensä 398 miljoonan liiran kassatulot[8]. Kriitikoiden parissa elokuva ei aluksi herättänyt suurta innostusta. Nykyään sitä pidetään yhtenä parhaista peplumeista erityisesti Bavan mielikuvituksellisen ja taitavan kameratyön ansiosta.[9][10]
Elokuvasta on olemassa kaksi englanninkielistä versiota. Italiassa jälkiäänitetty Hercules in the Center of the Earth ilmestyi valkokankaalle Britanniassa helmikuussa 1963. Yhdysvalloissa Woolner Brothers leikkasi ja jälkiäänitti elokuvan uudelleen ja julkaisi sen maaliskuussa 1964 nimellä Hercules in the Haunted World (”Herkules kummitusmaailmassa”). Molemmat poikkeavat sävyltään vakavammasta italiankielisestä elokuvasta, mutta Hugo Grimaldin tuottama amerikkalainen versio vääristää tuntuvasti Bavan alkuperäistä teosta.[11]
Fantoma Filmsin vuonna 2002 julkaisema laadultaan erinomainen DVD Hercules in the Haunted World perustuu amerikkalaisesta nimestään huolimatta elokuvan alkuperäiseen eurooppalaiseen laajakangasversioon. Se sisältää englannin- ja italiankielisen ääniraidan sekä englanninkielisen tekstityksen.[12] Hyvälaatuisella saksalaisella DVD:llä Vampire gegen Herakles on saksan- ja italiankielinen ääni ja saksankielinen tekstitys[13]. Ranskalainen DVD-julkaisu Hercule contre les vampires on laadultaan tyydyttävä, mutta tarjoaa vain ranskankielisen äänen[14].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lucas, Tim: Mario Bava: All the Colors of the Dark. Cincinnati: Video Watchdog, 2007. ISBN 0-9633756-1-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lucas, s. 390–391.
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 16.11.2013. (italiaksi)
- ↑ Lucas, s. 389–390.
- ↑ Lucas, s. 394.
- ↑ Lucas, s. 390, 394–395.
- ↑ Lucas, s. 395–400, 405.
- ↑ Lucas, s. 400–405.
- ↑ Giordano, Michele: Giganti buoni: da Ercole a Piedone (e oltro) il mito dell'uomo forte nel cinema italiano, s. 172. Roma: Gremese Editore, 1998. ISBN 88-7742-183-5.
- ↑ Lucas, s. 409.
- ↑ Bondanella, Peter: A History of Italian Cinema, s. 173–174. New York: Continuum International Publishing Group, 2009. ISBN 978-1441160690.
- ↑ Lucas, s. 406–409.
- ↑ Lucas, s. 1071.
- ↑ Amazon.de amazon.de. Viitattu 16.11.2013. (saksaksi)
- ↑ Devildead: Hercule contre les vampires devildead.com. Viitattu 16.11.2013. (ranskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Herkules voittaa helvetin Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Herkules voittaa helvetin Elonet.