Sveitsiläiskaarti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sveitsiläiskaartin sotilaita

Sveitsiläiskaarti (italiaksi Guardia Svizzera Pontificia (GSP), latinaksi Pontificia Cohors Helvetica, tai Cohors Pedestris Helvetiorum a Sacra Custodia Pontificis) on sveitsiläisistä koostuva sotilasyksikkö, jonka tehtävänä on paavin ja Vatikaanivaltion turvallisuuden takaaminen[1]

Sen perusti paavi Julius II vuonna 1506 pyytämällä hyvinä palkkasotilaina tunnettuja sveitsiläisiä turvaamaan Vatikaania aseilla.

Vatikaanin sveitsiläiskaarti ei ole sama kuin keskiajalla laajalti toimineet sveitsiläiset palkkasotilaat, vaikka juuri näiden sotilaallinen hyvämaineisuus vaikutti siihen, että paavi pyysi juuri heitä turvaamaan pyhän istuimen turvallisuudesta. Sitä ei myöskään pidä sekoittaa etenkin Ranskan hovissa palkkasotilaina palvelleeseen myös sveitsiläiskaartiksi kutsuttuun Sveitsin ja Graunbündenin rykmenttiin.[2]

Sveitsiläiskaarti Vatikaanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiläiskaartin sotilaita.
Kaartin palveluspuku.

Vatikaanin vuonna 1506 perustettu Sveitsiläiskaarti on maailman vanhin edelleen toimiva sotilasosasto. Sen vuosipäivä on 6. toukokuuta.

110-miehinen Sveitsiläiskaarti on maan ainoa sotilaallinen yksikkö, ja sen päätehtävä on huolehtia paavin turvallisuudesta. Seremoniaroolin ohella Sveitsiläiskaarti on nykyaikainen ja hyvin koulutettu turvallisuusyksikkö. Italian armeija vastaa tarvittaessa Vatikaanivaltion sotilaallisesta puolustuksesta. Paavi Johannes Paavali II:ta vastaan tehdyn murhayrityksen jälkeen osa sveitsiläiskaartilaisista toimii vartiointitehtävissään siviilipukuisina esittäen turisteja tai Pietarinkirkon henkilökuntaa. Kaarti on joutunut taisteluun vain kerran historiansa aikana, kun se vuonna 1527 puolusti paavia Kaarle V:n sotajoukkoja vastaan.[3]

Pääsyvaatimukset kaartiin:

  • katolilaisuus
  • miespuolinen Sveitsin kansalainen
  • suorittanut asepalveluksen Sveitsin armeijassa
  • pituus yli 174 cm
  • urheilullinen
  • moitteeton tausta
  • naimaton
  • 19–30-vuotias, yli 30-vuotias voi päästä uudestaan kaartiin
  • suorittanut keski- tai ammattikoulun.

Kaartilainen saa automaattisesti Vatikaanin kansalaisuuden. Kaartilaiselle kyse on kunniatehtävästä, ja yksikköön onkin hakijoita paljon enemmän kuin tarvitaan. Vasta aliupseerit voivat avioitua, mutta vasta kolmen vuoden palveluksen jälkeen ja sitouduttuaan tämän jälkeen vielä kolmen vuoden palvelukseen. Kahden vuoden palveluksen jälkeen kaartilainen voi halutessaan päättää palveluksensa, jolloin hän menettää kansalaisoikeutensa. Kaarti käyttää italian ja saksan kieliä.

Vatikaanin sveitsiläiskaartin kuuluisat asut on suunnitellut Jules Repond vuonna 1914, ei italialainen taiteilija Michelangelo, kuten usein väitetään. Asuja käytetään vain juhlapäivinä, arkisin sotilailla on tummansininen sotilaspuku.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.guardiasvizzera.va/content/guardiasvizzera/en/guardia/missioni.html
  2. http://www.hls-dhs-dss.ch/textes/d/D8623.php
  3. Nicholas Harris, Joanna Turner ja Claire Aston: Kaikkien aikojen ennätykset, s. 114. Suom. Jani Kaaro. Gummerus, 1998. ISBN 952-20-6638-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sveitsiläiskaarti.

Lue myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]