Hentovita

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hentovita
Potamogeton pusillus — Flora Batava — Volume v13.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vitakasvit Potamogetonaceae
Suku: Vidat Potamogeton
Laji: pusillus
Kaksiosainen nimi

Potamogeton pusillus
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hentovita Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hentovita Commonsissa

Hentovita (Potamogeton pusillus) on vitakasvien (Potamogetonaceae) heimoon kuuluva monivuotinen kasvilaji. Se on pienikokoinen ja ruohovartinen vesikasvi, joka kasvaa kokonaan upoksissa vedenpinnan alapuolella. Muista vitalajeista hentovita muistuttaa paljolti pikkuvitaa (Potamogeton berchtoldii) ja lajeja voi olla hankalaa erottaa toisistaan. Lajit ovat kuitenkin erotettavissa toisistaan lehtien sekä kielekekorvakkeiden erojen perusteella.[2]

Hentovidan varsi kasvaa vain harvoin pariakymmentä senttimetriä pidemmäksi. Varsi on poikkileikkaukseltaan pyöreä ja yleensä runsaasti haaroittunut. Hentovidalla ei ole lainkaan erillisiä kelluslehtiä, vaan kaikki lehdet ovat veden alla olevia uposlehtiä. Lehdet ovat nauhamaisia, 3–4 cm pitkiä, noin 1 mm leveitä ja melko teräväkärkisiä. Lehdet ovat tavallisesti väriltään vaaleanvihreitä ja niissä on kolme pääsuonta. Kielekekorvakkeet ovat noin senttimetrin pituisia. Hentovidalla ei ole lehtituppia. Hentovidan kukintona on lyhyt ja pienikokoinen tähkä, joka sijaitsee muutaman senttimetrin pituisen kukintoperän päässä. Hentovidan hedelmät ovat pari millimetriä pitkiä ja sileäselkäisiä.[2]

Hentovita kasvaa vedessä pehmeäpohjaisilla alustoilla[2]. Sitä tavataan sekä järvissä ja lammissa että merivedessä[2]. Suomessa hentovitaa tavataan yleisimmin Perämeren rannikolla, mutta paikoitellen myös muualla merenrannikoilla, joskaan se ei ole missään päin Suomea erityisen yleinen[3]. Sisämaasta hentovitaa ei ole tavattu enää juurikaan 2000-luvulla[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansdown, R.V.: Potamogeton pusillus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)
  2. a b c d Den virtuella floran: Spädnate (Potamogeton pusillus) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.4.2020.
  3. a b Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Hentovita (Potamogeton pusillus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 14.4.2020.