Hemmo Louhivuori

Hemmo Louhivuori vuonna 1957. (Kuva Pauli Huovila.)

Hemmo Unto Wilhelm Louhivuori (11. helmikuuta 1910 Viipuri – 9. kesäkuuta 1981 Mikkeli) oli suomalainen taidemusiikin säveltäjä.

Hemmo Louhivuori oli Viipurin tuomiokirkon kanttorin Eemil Louhivuoren poika. Hemmo opiskeli pianonsoittoa kahdeksanvuotiaasta, mutta keskikoulun jälkeen hän opiskeli ensin kansakoulunopettajaksi Raumalla. Hän toivoi voivansa jatkaa musiikkiopintoja Viipurin musiikkiopistossa syksyllä 1939, mutta sota keskeytti opinnot saman tien. Syksyllä 1944 hänet hyväksyttiin Sibelius-Akatemian oppilaaksi; samalla hän työskenteli koulunopettajana Helsingissä. Louhivuoren opettajiin kuuluivat Leo Funtek (soitinnus) ja Aarre Merikanto (sävellys). Louhivuori piti sävellyskonsertin vuonna 1951.

Säveltäjänuransa ohella Louhivuori työskenteli Helsingin koulujen musiikinopettajana, pisimpään Lauttasaaren yhteiskoulussa (1954–1969) sekä johti kuoroja, muun muassa Koiton sekakuoroa.

Louhivuoren sävellystuotanto käsittää erityisesti laulumusiikkia suomalaisten runoilijoiden teksteihin (mm. Eila Kivikk’aho, Einari Vuorela, Toivo Lyy).

Teoksia

Kuorolle

• Laulu Amphionista mieskuorolle ja orkesterille (1951)
• Kesän lauluja sekakuorolle (1952)
• Hämärän lauluja sekakuorolle (1953)
• Kevät naiskuorolle (1954)
• Lauluja salomailta mieskuorolle (1956)
• Suviyön kulkija mieskuorolle (1958)

Sooloäänelle

• Serenadi baritonille ja orkesterille (1956)
• Lokkien lähtiessä sooloäänelle ja pianolle
• lukuisia yksinlauluja

Soitinyhtyeille

• Sarja jousille (1950)
• Jousikvartetto (1956)
• Pyhän Mikaelin kirkon holvit kamariyhtyeelle (1978)

Lähteet

• Marvia, Einari (toim.): Suomen säveltäjiä. Toinen osa: Heino Kaskesta Leif Segerstamiin, s. 360–365. Helsinki: WSOY, 1966.
• Salmenhaara, Erkki (toim.): Suomalaisia säveltäjiä, s. 557. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12641-5.