Helsingin vapaaehtoisen palokunnan talo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin vapaaehtoisen palokunnan talo
VPK:n talo kuvassa vasemmalla Rautatientorilta päin kuvattuna. Kuva otettu ennen vuotta 1923.
VPK:n talo kuvassa vasemmalla Rautatientorilta päin kuvattuna. Kuva otettu ennen vuotta 1923.
Osoite Keskuskatu 5
Sijainti Kluuvi, Helsinki, Suomi
Koordinaatit 60°10′10″N, 24°56′35″E
Rakennustyyppi julkinen rakennus
Valmistumisvuosi 1889
Purkuvuosi 1967
Suunnittelija Theodor Höijer
Rakennuttaja Helsingin vapaaehtoinen palokunta
Tyylisuunta uusrenessanssi
Kerrosluku 3
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Valkoisten tiesulku VPK:n talon kohdalla Hakaniemen mellakan aikaan elokuussa 1906.

Helsingin vapaaehtoisen palokunnan talo tai lyhyemmin (Helsingin) VPK:n talo oli Helsingin keskustassa, Ateneumin taidemuseon vieressä, osoitteessa Keskuskatu 7 (vuoteen 1928 Hakasalmenkatu) sijainnut rakennus. Ateneumin tapaan sen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer, ja myös se edusti runsaine julkisivukoristeluineen uusrenessanssista tyylisuuntaa. Vuonna 1887 VPK:n johtokunta perusti aiottua rakennusta varten rakennustoimikunnan, jonka jäseniksi valittiin herrat F. W. Grönqvist, V. Öhberg, K. V. Bergman ja Th. Höijer[1]. Talo valmistui vuonna 1889[2] ja sen rakennuskustannukset olivat 336 000 markkaa[3].

VPK:n talossa oli monenlaista toimintaa: tiloja vuokrattiin näyttelyiden, kokousten ja konserttien pitoon. Siellä esitettiin myös varhaisimpia Suomessa esitettyjä elokuvanäytäntöjä. Parvin ja kaksikerroksisin arkadein varustetussa juhlasalissa kokoontui myös Suomen yksikamarinen eduskunta vuosina 1907–1910. Rakennuksen julkisivua muokattiin rajusti, kun siitä 1920-luvulla tuli Suomen Liittopankin talo. 1930-luvulla Isänmaallinen kansanliike piti talossa Musta Karhu -ravintolaa. Sodan jälkeen Kalevalaiset naiset pitivät rakennuksessa Kestikartano-ravintolaa.[2]

VPK:n talo purettiin vuonna 1967. Paikalle rakennettiin arkkitehti Heikki Castrénin suunnittelema toimistorakennus vuonna 1969.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wapaaehtoisen palokunnan rakennushomma.. Uusi Suometar, Keskiwiikkona 30 p:nä Maaliskuuta1887.
  2. a b c Manninen, Antti: Puretut talot – 100 tarinaa Helsingistä. Helsingin Sanomat, 2004. ISBN 952-5557-00-6.
  3. Invigningen af det nya brandkårspalatset. Finland, N:o 197, Måndagen den 26 Augusti 1889.