Hellevi Salminen
| Hellevi Salminen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1941 Lapua |
| Kuollut | 31. maaliskuuta 2020 (79 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | Kirjailija |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Baby (1962) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hellevi Salminen (oik. Hellevi Marja-Liisa Matihalti, o.s. Salminen;[1] 19. helmikuuta 1941 Lapua[2] – 31. maaliskuuta 2020 Helsinki[3]) oli suomalainen nuorten- ja lastenkirjailija. Hänen kirjansa kuvaavat nuorten elämää realistisesti näiden omista lähtökohdista.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salminen kävi koulunsa Kauhavalla ja valmistui ylioppilaaksi Kauhavan lukiosta vuonna 1959. Hän opiskeli Vaasan kauppaopistossa ja valmistui ylioppilasmerkonomiksi vuonna 1960, minkä jälkeen hän työskenteli erilaisissa toimistotehtävissä. Salmisen esikoisteos Baby ilmestyi vuonna 1962.[2] Samana vuonna hän oli yksi Pohjanmaan Kirjailijat ry:n neljästätoista perustajajäsenestä.[4]
Salminen asui Kauhavalla lapsuudestaan vuoteen 1999, jolloin muutti Helsinkiin. Salminen toimi vapaana kirjailijana vuosina 1980–1999 ja vuodesta 2008 lähtien, Ortodoksiviestin toimittajana vuosina 1999–2006 sekä Aamun Koitto -lehden vs. päätoimittajana 1992–1993 ja 2007–2008. Vuosina 1974–1979 hän oli Vaasan läänin kirjallisuuden läänintaiteilija ja vuosina 1980–1982 Vaasan läänin taidetoimikunnan jäsen. Vuosina 1983–1985 ja 1989–1991 hän oli taidetoimikunnan puheenjohtaja. Salminen oli leski, ja hänellä oli poika ja tytär.
Tuotannon pääpiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salmisen nuortenkirjat kuvaavat aidosti ja rehellisesti, nuorten omasta näkökulmasta, nuoria ja heidän ongelmiaan. Useimmissa romaaneissa tarina kerrotaan minämuodossa. Salminen ottaa kantaa nuorten puolesta, nuorten ehdoilla. Hänen henkilögalleriaansa kuuluu sekä tyttöjä että poikia, futiksen pelaajia, rokkibändissä soittajia, teatterikärpäsen puremia ja uskonnollisten ja moraalisten kysymysten kanssa kamppailevia teini-ikäisiä. Salminen kuvaa heidän unelmiaan, pettymyksiään ja yksinäisyyttään, olematta koskaan tuomitseva tai liian opettavainen.
Romaani Kymmenen pistettä neitsyydestä (1987) kertoo päähenkilö Katariinan viimeisestä kouluvuodesta ja ensimmäisestä suuresta rakkaudesta, joka tuottaa karvaan pettymyksen osoittautuessaan homoseksuaaliksi. Salminen kirjoittaa mutkikkaasta tilanteesta rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.
Romaani Jerry (1988) on kirja jalkapallon maailmasta. Sen 16-vuotias päähenkilö Juhani eli Jerry on yksinhuoltajaäidin poika, joka kärsii äidin holtittomien elämäntapojen ympäristössä herättämästä pahennuksesta. Salminen kuvaa Jerryn kautta murrosikäisen nuoren ulkoista rajuutta ja sisäistä herkkyyttä. Jerry sijoittaa kaiken energiansa futisharjoituksiin ja laiminlyö koulutyön, koska jalkapallo tuntuu olevan ainoa keino ulos hänen kammoamastaan ankeasta elämästä. Tässä tilanteessa kuvaan tulee kaunis Lotta, johon Jerry rakastuu, mutta romaanin loppu ei ole kuitenkaan onnellinen. Salminen ei aliarvioi nuoria lukijoitaan keksimällä kirjoihinsa romanttisia patenttiratkaisuja vaan kirjoittaa nuorille rehellisesti ja realistisesti.
Toisenlaisesta nuoren ihmisen kriisistä kärsii Sara, Käppyrä-romaanin (1991) päähenkilö. Saran vanhemmat ovat uskonnollisia, äiti ortodoksi ja isä luterilainen, ja Saran on rippikoulukesänään päätettävä, kumman vanhemman uskonnon hän valitsee. Nuoren tytön kipeästä henkisestä itsenäistymisestä kertovassa kirjassaan Salminen kuvaa myös ortodoksien perinteitä.
Vaikka useimmat Salmisen kirjat on tarkoitettu teini-ikäisille tai nuorille aikuisille, hän kirjoitti myös lastenkirjoja, kuten teoksen Pikku sammakkoprinssi (1996), josta Salminen sai Topelius-palkinnon. Kirjassa pieni vammainen Kaaro kokee seikkailuja mielikuvituslemmikkinsä Milkakuun kanssa, ja tällöin hänen puheensa ei takeltele ja jalat liikkuvat kuten terveellä. Milkakuun avulla Kaaro oppii myös lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka sitä ei kukaan olisi uskonut. Teos on viisas, lämmin ja hellä lastenromaani siitä, kuinka itseensä uskomalla pääse vaikka läpi harmaan kiven.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuortenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Baby (1962)
- Syyskuun harmaa sade (1964)
- Paperisiili (1967)
- Sanovat Allisoniksi (1972)
- Mikä sun on Saila? (1974)
- Enkelikasvo (1976)
- Mä en mene kouluun (1977)
- Äitini La Marguerite (1979)
- Mökkijuhannus (1980)
- Aikalisä (1980)
- Viidestoista yö (1981)
- Anna ja Saapasjalka (1982)
- Klarinetinsoittaja putoaa katolta (1983)
- Sivari. Otava, 1984. ISBN 951-1-07998-0.
- Elämä on ehkä (1986)
- Kymmenen pistettä neitsyydestä. Otava, 1987. ISBN 951-1-09769-5.
- Jerry. Otava, 1988. ISBN 951-1-10371-7.
- Neljä päivää Napsolahtisen elämästä (1989)
- Käppyrä (1991)
- Niin mieletön ikävä (1995)
- Siipiä vaille enkeli (2000)
- Hello, I love you. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26601-3.
Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pikku sammakkoprinssi (1996)
- Pekko ja jänis Joplin (1998)
- Pojat ja pankkiryöstäjä (1999)
- Naapuriin muuttaa noita (2004)
- Tinjan keinukesä (2007)
- Samuel ja Kekkosen puku (2011)
- Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira (2012)
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oy Valistuksen palkinto 1963
- Topelius-palkinto 1981 ja 1997
- Suomen Maakuntakirjailijat ry:n palkinto 1985
- Valtion nuorisokirjallisuuspalkinto 1985 ja 1989
- Vaasan läänin taide- ja kulttuuripalkinto 1995
- Valtion 5-vuotinen taiteilija-apuraha 1996[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 2007, s. 890. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ a b c Salminen, Hellevi Kirjasampo.fi. Viitattu 30.12.2014.
- ↑ Hellevi Matihalti (Salminen) tuonilmaisiin Simeon ja Hanna. 31.3.2020. Arkistoitu 31.3.2020. Viitattu 31.3.2020.
- ↑ Lehtineva, Tiina: Yhdistyksen historia: Pohjanmaan Kirjailijat ry:n perustava kokous 16.12.1962 Pohjanmaan Kirjailijat ry. Viitattu 29.11.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
