Heinrich von Stryk
| Heinrich von Stryk | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. heinäkuuta 1873 Tignitz (vir. Tihemetsa), Liivinmaa, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 10. syyskuuta 1938 Neubrandenburg, Mecklenburg, Saksa |
| Kansalaisuus | Baltiansaksalainen |
| Ammatti | poliitikko |
| Titteli | Liivinmaan maamarsalkka (1918–1919) |
| Vanhemmat | Oskar von Stryk ja Wilhelmine Friederike von Cubega |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Emma Charlotte Auguste Mellin ja Irene (Irina) Charlotte Jenny Anna von Keyserling |
| Muut tiedot | |
| Järjestö |
 Liivinmaan ritarikunta |
| Edeltäjä | Adolf Pilar von Pilchau |
| Seuraaja | lakkautettu virka |
Heinrich Eduard Carl von Stryk (16. heinäkuuta 1873 – 10. syyskuuta 1938) oli baltiansaksalainen poliitikko ja viimeinen Liivinmaan maamarsalkka.lähde?
Heinrich von Stryk syntyi baltiansaksalaiseen aateliseen perheeseen. Hänen isänsä oli Oskar von Stryk, joka omisti useita kartanoita Liivinmaan alueella, muun muassa Voltvetin (vir.Tihemetsa) ja Kärsun kartanot Viron Saardessa sekä Ainažin (vir. Heinaste) kartanon Ainažissa Latvian puolella. Lukion von Stryk kävi Tartossa vuosina 1885–1890. Sen jälkeen hän opiskeli lakitiedettä Tarton yliopistossa vuosina 1891–1893.lähde?
Ensimmäisen maailmansodan aikana Heinrich von Stryk siirtyi pois Baltiasta. Vuodesta 1916 von Stryk asui Tukholmassa Ruotsissa, jossa hän perusti Baltian avustusvaliokunnan. Vuonna 1917 hän siirtyi Berliiniin ja työskenteli siellä saksalaisten miehittäessä juuri käynnissä olleessa maailmansodassa Baltian maita. Von Stryk esitti 28. tammikuuta 1918 Tukholmassa Liivinmaan ja Vironmaan ritarikuntien nimissä itsenäisyysjulistuksen. Heinäkuussa 1918 hän palasi takaisin ja hänet valittiin Liivinmaan maamarsalkaksi, jossa roolissa hän toimi Baltian ritarikuntien edustajana Saksassa. Hänet valittiin tässä vaiheessa Baltian maaneuvoston toimesta myös ulkomaanedustajaksi asemapaikkanaan Tukholma. Siellä hän pyrki hakemaan tunnustusta Viron ja Latvian alueet kattavalle Baltian herttuakunnalle, jota oltiin muodostamassa Saksan keisarikunnan johdolla yhdessä baltiansaksalaisten kanssa. Saksan kärsittyä tappion ensimmäisessä maailmansodassa marraskuussa 1918 von Strykin toiveet Baltian herttuakunnasta kärsivät tappion, ja hän erosi tehtävistään.lähde?
Pian sen jälkeen Neuvosto-Venäjän bolševikkien puna-armeijan tunkeuduttua joulukuun 1918 – tammikuun 1919 aikana Latviaan saksalaisten ja latvialaisten oli peräännyttävä Kuurinmaan eteläosaan Liepājaan (saks. Libau). Heinrich von Strykin toimiessa vuoden 1918 lopulla ja 1919 alussa Tukholmassa hän oli yhteistyössä ruotsalaisten kanssa organisoimassa ruotsalaisvapaaehtoisten lähtemistä sotaan bolševikkeja vastaan Kuurinmaalla, jonne puna-armeija oli työntänyt saksalaisten ja latvialaisten kansallisen armeijan yksiköt. Von Stryk saapui helmikuussa 1919 laivalla ruotsalaisten upseerien kanssa Liepājaan. Von Strykiltä takavarikoidut asiakirjat kertoivat perustettavasta mahdollisesta uudesta saksalaisjohtoisesta balttilaisvaltiosta. Tämä riitaannutti hänet samalla saksalaisten vapaajoukkojen komentajan kenraali Rüdiger von der Goltzin kanssa, joka Liepājassa valtaa pitävänä asetti von Strykin kotiarestiin baltiansaksalaisen nostoväen Baltian Landeswehrin vapauttaessa kuitenkin hänet. Von Stryk poistui sen jälkeen Saksaan eikä osallistunut enää poliittiseen toimintaan. Vapaaherra Heinrich von Strykin toiminnan tultua julkisuuteen se vahvisti maassa latvialaisten silmissä heikossa asemassa olleen Latvian kansallisen hallituksen asemaa. Samalla latvialaisten suhtautuminen baltiansaksalaisiin muodostui entistä kriittisemmäksi eli epäiltiin baltiansaksalaisten uskollisuutta kansallista Latviaa kohtaan.[1][2]
Saksalaisten poliittinen valta päättyi vuoden 1920 aikana, jolloin Viro ja Latvia tekivät rauhan naapurivaltioiden ja myös Saksan kanssa. Tämän pohjalta saksalaiset joukot poistuivat Baltiasta, ja baltiansaksalainen aatelisto menetti poliittisen valtansa ja myös maaomaisuutensa. Heinrich von Stryk siirtyi tällöin asumaan Saksaan.lähde?
Heinrich von Stryk oli avioitunut Lontoossa 1905 Emma Charlotte Auguste Gräfin von Mellinin kanssa. Avioliitto päättyi eroon, ja vuonna 1917 hän avioitui toisen kerran Berliinissä kreivitär Irene (Irina) Charlotte Jenny Anna von Keyserlingin kanssa.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Prit Buttar: The Splintered Empires: The Eastern Front 1917–21, s. 378. Oxford: Osprey Publishing, 2017. ISBN 978-147-281-9857. (englanniksi)
- ↑ 1919. gada februāris - fon Štrika sazvērestības atklāšana buksartis.lv. 14.9.2015. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.6.2019. (latviaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
