Heikosti positiivinen
| Heikosti positiivinen | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Anna-Leena Härkönen |
| Kieli | suomi |
| Genre | muistelmat |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2001 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 232 |
| ISBN | 951-1-17150-X |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Heikosti positiivinen (2001) on Anna-Leena Härkösen viides romaani ja ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos. Teoksessaan hän käsittelee todella henkilökohtaisesti äitiyttä ja äidiksi tulemisen haasteita. Kirjassaan Härkönen puhuu omista ongelmistaan sekä sellaisesta raskaudesta ja äitiydestä, jonka olemassaoloa ei muuten uskalleta tai haluta myöntää.
Henkilöhahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päähenkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjan päähenkilö on kirjailija itse, Anna-Leena Härkönen. Hän luo itsestään hyvin koreilemattoman kuvan: hän huutaa, nauraa, itkee ja kiroilee. Härkönen ei tyydy olemaan tyypillinen nainen eikä etenkään perinteinen odottava äiti. Kirjan alussa Härkönen ei halua kuullakaan lasten hankkimisesta. Pian hän kuitenkin kääntää kelkkansa ja alkaa haluta lasta, ehkä palavammin kuin olisi uskonutkaan. Härkönen tuntuu kehittyvän kirjan edetessä ja onkin niin sanotusti täyteläinen henkilöhahmo[1]. Tämä saattaa johtua siitä, että aluksi reippaan ja iloisen oloinen Härkönen muuttuu kirjan edetessä surullisemmaksi ja masentuneemmaksi, ja näin lukija pääsee lähemmäs päähenkilöä. Tämä lähentyminen tapahtuu osittain, koska Härkönen osaa hyvin kuvata omaa sisäistä elämäänsä.[2].
Sivuhenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikosti positiivinen sisältää monia mielenkiintoisia sivuhenkilöhahmoja. Tärkeimmäksi näistä nousee Härkösen silloinen aviomies Olli Turunen, joka on luonnollisesti tiukasti mukana tarinan edetessä. Yhdessä Anna-Leenan kanssa he käyvät läpi niin ilon kuin surunkin tunteet. Kirjan edetessä Ollin rooli muuttuu. Hän joutuu hoitamaan asioita yksin, kun päähenkilön mietteet alkavat synkistyä ja synnytyksen jälkeinen masennus puhkeaa. Olli hoitaa kaiken – vauvan, kodin ja parisuhteen.
Muita merkittäviä sivuhenkilöitä Heikosti positiivisessa ovat Härkösen ystävät, mm. Mallu, Päivi ja pikkusisko Killi, jotka pitävät hänet elämän syrjässä kiinni hädänkin hetkellä. He kaikki ovat omalla tavallaan räiskyviä ja värikkäitä persoonia – aivan kuten Härkönenkin.
Lisäksi tärkeän roolin kirjassa saa Härkösen omahoitaja, joka aiheuttaa hermojen kiristystä niin Härkösessä itsessään kuin lukijassakin. Tiina on selkeäsanainen ja joskus turhan ankarakin sairaanhoitaja, jonka takia Härkönen itkee ja tuskastelee kerran jos toisenkin.
Kirjan juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikosti positiivinen alkaa Härkösen ideasta kirjoittaa lapsettomuudesta. Hän aloittaa uuden työn, jonka seurauksena alkaakin yllättäen haluta lasta. Onnistunut raskaus antaa odottaa itseään, sillä ennen esikoisensa syntymää Anna-Leena Härkönen joutuu käymään läpi keskenmenoja ja turhia toiveita. Samaan aikaan hän kirjoittaa lapsettomuudesta ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen.
Sitten alkaa onnistunut raskaus. Anna-Leena ja Olli ovat luonnollisesti iloisia, mutta eivät voi aavistaa, mitä on tulossa. Ensin paineita aiheuttaa epäily lapsen kehitysvammaisuudesta ja myöhemmin Härkösen sairaus, joka vaikuttaa myös raskauteen.
Kun kaikista näistä ongelmista on selvitty ja lapsi syntyy, alkaa päähenkilön tuskainen taival äitiyden onnessa. Hän sairastuu synnytysmasennukseen eikä uskalla edes hoitaa omaa lastaan. Hän pelkää satuttavansa vauvaa ja turvautuu psykiatrin apuun taistelussaan onnellisen äitiyden puolesta.
Hiljalleen elämä muuttuu valoisammaksi, ja Anna-Leena alkaa luottaa itseensä niin naisena kuin äitinäkin. Huonot kokemukset epäonnistuneesta lastenhoidosta vaihtuvat onnistumisen elämyksiin, ja Härkönen saa elämänsä ja huumorintajunsa takaisin. Vihdoinkin Härkönen uskaltaa jatkaa aloittamaansa kirjaa, joka sittemmin tehdään elokuvaksi Onnen varjot.
Kerronta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kertoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikosti positiivisen kerronnassa näkyy selkeästi, omaelämäkerrallisuudelle tyypillisellä tavalla, kirjoittajan läsnäolo, ja hänen omat kokemuksensa – niitä kaunistelematta[3]. Mielenkiintoisen asetelman kerronnan tarkasteluun luovat kirjoittajan monet roolit teoksessa: hän on samalla kertaa romaanin päähenkilö, kertoja ja sivuhenkilöiden kuvaaja. Minäkertojana Härkönen onnistuu kertomaan tarinaansa monipuolisesti ja esimerkiksi muiden henkilöiden reaktioita selittäen, säilyttäen kuitenkin oman näkökulmansa. Näin ollen kaikki tapahtumat ja henkilöt ”suodattuvat” Härkösen oman perspektiivin läpi[4]. Päähenkilön näkökulmat ovat kuitenkin subjektiivisia, juuri sen vuoksi, että kyseessä ovat hänen omat, todelliset kokemuksensa, joista hän myös kirjailijan roolissa kertoo[5].
Kerronnan rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääpaino romaanin kerronnan rakenteessa on suorassa, kuvailevassa kerronnassa. Dialogi päähenkilön ja muiden henkilöiden välillä on melko vähäistä, mutta tärkeimmät, hauskimmat ja merkittävimmät keskustelut Härkönen on kuitenkin kirjoittanut dialogin ja vapaan epäsuoran kerronnan muotoon[6]. Välillä Härkönen käy myös keskustelua itsensä kanssa. Nämä lyhyet puoliääneen puhutut jaksot päästävät lukijan paremmin ja yhä syvemmälle hänen ajatuksiinsa ja tunteisiinsa.
Metatekstisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anna-Leena Härkösen teos on osittain myös metateksti, koska joissakin kohdissa romaani kertoo hänen työstään kirjoittamisen parissa. Heikosti positiivisen alussa Härkönen aloittaa uuden käsikirjoituksen, Juhannuslapsen, jota hän työstää romaanin edetessä. Kirjan muun sisällön lisäksi Heikosti positiivinen on myös kuvausta luomisen tuskasta ja kirjoittamisen vaikeudesta. Tämä metatekstisyys tuo kerrontaan vaihtelevuutta, joka katkaisee välillä reippaastikin etenevän päätarinan kulun.
Heikosti positiivinen suhteessa Härkösen muihin teoksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikosti positiivinen on Härkösen muidenkin teosten tavoin uskalias kirja. Monissa kirjoissaan Härkönen kirjoittaa aiheista, jotka ovat kipeitä tai jollain tapaa kiellettyjä joko hänelle itselleen tai koko yhteiskunnalle. Puheeksi nostetaan tabuja, joista monet muut eivät uskalla tai halua kirjoittaa[7]. Myöskään omaelämäkerrallisuutensa puolesta Heikosti positiivinen ei ole Härkösen ainoa teos. Loppuunkäsitelty on niin ikään teos Anna-Leena Härkösen omasta elämästä. Hän ei siis pelkää kertoa muille oman elämänsä kipupisteistä.
Kirjan vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikosti positiivinen on saanut palautetta molemmista ääripäistä. Joillekin kirjan suorasanainen ja ronski ote ovat liikaa. Se avaa puhuttavaksi liian arkoja aiheita, eikä joidenkin mielestä sovi esimerkiksi esikoistaan odottaville[8]. Toisten mielestä teos taas on kiinnostava ja vapauttava. Se uskaltaa tarttua monille arkaan aiheeseen ja on samalla kertaa sekä hauska että vakava. Rohkea teos saa kiitosta myös esitellessään tarpeellisia elämästä selviytymisen konsteja – mustaa huumoria ja ironiaa[9].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cohn, Dorrit: Fiktion mieli. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 9789516629271.
- Kantokorpi Mervi, Lyytikäinen Pirjo & Viikari Auli: Runousopin perusteet. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 9789515706447.
- Puumala, Anne: Tasapainoilua tunteiden äärirajoilla uta.fi. 2001. Viitattu 11.11.2008.
- Rimmon-Kenan, Shlomith: Kertomuksen poetiikka. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 9517176341.
- Valkealahti, Minna: Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen Kotiäidit.net. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 9.11.2008.