Hausjärven hiekkakuoppasurmat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hausjärven hiekkakuoppasurmat on 1990-luvun alkupuolella tapahtunut kahden, mahdollisesti kolmen tai useamman rikoksen sarja, joiden tapahtumapaikka oli Hausjärvellä sijaitseva hiekkakuoppa tai sen ympäristö.[1]

Keskusrikospoliisi on koonnut jutusta kokonaisuuden, johon liittyy kolme erilaista tapahtumaa. Poliisin mukaan kaikki tapahtumat sitoo yhteen yksi ja sama tekijä. Oletetusta tekijästä on julkisuudessa käytetty nimitystä Järvenpään sarjamurhaaja.[2]

Tapaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helena Meriläinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

39-vuotias Helena Meriläinen[3], joka tunnettiin myös nimellä ”Hellu”, vietti ystävänsä luona iltaa Järvenpäässä marraskuussa 1990. Hän poistui ystävän luota puolenyön aikaan ja aikoi matkustaa junalla kotiinsa Riihimäelle. Hänen odotellessaan junaa rautatieasemalla hänen luokseen käveli 30–40-vuotias, kiharatukkainen ja nahkatakkiin pukeutunut mies. Mies kysyi Meriläisen matka-aikeista ja tarjoutui kyyditsemään hänet kotiin, ja lievästi alkoholia nauttineena Meriläinen suostui tarjoukseen. He kävelivät miehen autolle, jonka Meriläinen myöhemmin kuulusteluissa kertoi olleen vaalea, ei farmarityylinen, mahdollisesti japanilaisvalmisteinen, ehkä Mazda tai Datsun.[4][5]

Matkan alkaessa mies tarjosi Meriläiselle alkoholijuomia ja jonkinlaista lääkeainetta kapseleiden muodossa. Meriläinen nautti kumpaakin. Hän huomasi matkan aikana muun muassa sen, että mies vaikutti sulkeutuneelta, ja että auton takapenkillä oli lasten turvaistuin. Meriläinen nukahti matkan aikana, ja herätessään huomasi, ettei auto ollut matkalla Riihimäelle, vaan ajoi syrjäistä metsätietä. Meriläisen kysyessä mieheltä reitistä mies kuitenkin vakuutti että Riihimäelle oltiin edelleen matkalla.[5]

Mies ajoi auton pimeälle hiekkakuopalle ja pysäytti auton. Hän yritti suostutella Meriläistä jäämään autoon yöksi, mutta tämä kieltäytyi ja sanoi haluavansa kotiin. Tällöin mies sanoi poistuvansa ”kuselle”. Meriläinen tunsi samaa tarvetta ja poistui myös autosta. Meriläisen ollessa kyykyssä mies lähestyi nopeasti takaapäin ja iski häntä teräaseella päähän. Meriläinen sai vuotavan pistohaavan, mutta häntä suojasi iskulta riittävästi paksu villamyssy. Hän lähti kauhuissaan juoksemaan pakoon syrjäiseltä hiekkakuopalta kohti metsää. Lähtiessään karkuun hän kuuli miehen sanovan: ”Eipä onnistunut tällä kertaa”, minkä jälkeen mies poistui paikalta autollaan heittäen Meriläisen laukun autosta ulos. Jonkin ajan päästä Meriläinen löysi lähistöltä talon, josta hälytettiin apua. Hän selvisi lopulta ainakin fyysisesti vähäisin vammoin.[5] Meriläinen on sittemmin kuollut, mutta tapausta on tutkittu murhan yrityksenä.[4]

Tuula Lukkarinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28-vuotias Tuusulassa asunut Tuula Anita Lukkarinen lähti 17. huhtikuuta 1991 asiointilomalle Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta, jossa oli lyhytaikaisessa hoidossa. Yllään hänellä oli mustat Niken verryttelyhousut, valkoiset lenkkikengät, eriparisukat, keltainen neulepusero sekä ruskea mokkanahkainen takki, jossa oli hapsuja. Ennen laman takia työttömäksi jäämistään Lukkarinen oli työskennellyt keittiöapulaisena. Kuolinpäivänsä aamuna hän oli ilmoittanut lähtevänsä Hyrylässä sijaitsevaan sosiaalitoimistoon sopimaan 9-vuotiaaseen poikaansa liittyviä asioita. Sinne hän ei kuitenkaan koskaan mennyt. Sen sijaan Lukkarinen matkusti bussilla Järvenpäähän. Viimeinen varma havainto hänestä oli, kun hän odotti Järvenpään Alkon avautumista yhdeksän aikaan aamulla.[4][6]

Seuraavana päivänä 18. huhtikuuta työstä metsäpalstaltaan palaava paikallinen maanviljelijä löysi Hausjärven hiekkakuopan läheisyydestä Tuula Lukkarisen pahoin silvotun ruumiin. Maanviljelijä erehtyi aluksi luulemaan sitä miehen ruumiiksi, minkä vuoksi tapauksen ensimmäiset uutisoinnit kertoivat hiekkakuopan läheltä löytyneestä tapetusta miehestä. Lukkarisen ruumis oli alle 100 metrin päässä paikasta, jossa muutama kuukausi aiemmin oli hyökätty Meriläisen kimppuun. Paikalta löytyi myös Lukkarisen käsilaukku. Poliisi on vahvistanut, että Lukkarinen oli surmattu puolenyön aikaan. Yhden tiedon mukaan hänet olisi surmattu samalla paikalla mistä hänet myöhemmin löydettiin, toisen tiedon mukaan hän oli jo kuollut, kun tekijä kuljetti hänen ruumiinsa autolla metsätielle ja raahasi metsikköön. Poliisin mukaan se ei tutkinnallisista syistä ota kantaa kumpaankaan teoriaan.[4]

Vuonna 2021 tapauksen uusi tutkinnanjohtaja paljasti uutta tietoa Lukkarisen viimeisestä elinpäivästä. Hänen mukaansa Lukkarisesta on katoamispäivältä vielä kaksi myöhäisempää havaintoa. Ensimmäisen havainnon mukaan hänet oli nähty vielä kello 15 aikaan Järvenpään keskustassa, mutta seuraava havainto Lukkarisesta olikin tehty Riihimäen keskustassa kello 16 ja 18 välisenä aikana. Poliisin mukaan kumpikaan havainto ei ole sataprosenttisen varma, mutta ne eivät ole keskenään ristiriidassa, sillä Järvenpäästä ehtii kulkuneuvolla Riihimäelle helposti alle tunnissa. Lisäksi havainnot sitovat Lukkarisen tapauksen entistä varmemmin kahteen muuhun tapaukseen ja teoriaan mahdollisesta sarjamurhaajasta. Tutkinnanjohtaja ei paljastanut, missä vaiheessa tutkintaa ja mitä kautta havainnot tulivat poliisin tietoon.[4]

Poliisi kertoi uutena tietona myös, että jo Lukkarisen ruumiin löytöpäivänä poliisi oli saanut haltuunsa murhan epäillyn tekovälineen. Tutkinnanjohtaja ei ottanut kantaa siihen, oliko kyseessä sama teräase, jolla oli puukotettu Meriläistä.[4]

Maarit Haantie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

40-vuotias riihimäkeläinen Maarit Irmeli Haantie katosi lähdettyään porukalla viettämään iltaa Järvenpään keskustassa sijaitsevaan ravintola Zapataan perjantaina 13. elokuuta 1993. Seurueeseen kuului Haantien lisäksi hänen avomiehensä sekä muutama ystävä. He saapuivat ravintolalle noin yhdeksän aikaan illalla. Haantietä ei kuitenkaan päästetty sisään. Kaikki muut seurueesta pääsivät ravintolaan, ja Haantie jäi seisomaan ravintolan edustalle. Hän yritti uudelleen sisälle noin kello 22, jolloin hänen ja ravintolan ovimiehen välille oli syntynyt sanaharkkaa. Tämän jälkeen Haantiestä ei ole yhtään luotettavaa havaintoa.[5] Hänellä oli kadotessaan yllään siniset farkut, musta paitapusero, farmaripusero sekä ruskeat saappaat.[7]

Haantiestä huolestuttiin sen jälkeen, kun hän ei saapunut viikonloppuna sovitusti hoitamaan tyttärenpoikaansa. Lastenlapsista huolehtiminen oli tehtävä, jota Haantie ei tavallisesti laiminlyönyt. Avomies oli yrittänyt tehdä hänestä katoamisilmoituksen useaan kertaan viikonlopun aikana, mutta poliisi suostui kirjaamaan ilmoituksen vasta 21. elokuuta, Haantien oltua kateissa viikon. Ilmoitus jätettiin Riihimäen poliisiin, jossa Haantien tapausta tutkittiin aluksi tavallisena katoamistapauksena ilman viitteitä henkirikoksesta. Hänen laukkunsa oli kuitenkin löytynyt Hyvinkäältä ravintola Martinasta. Laukku oli toimitettu poliisille löytötavarana 31. elokuuta, ja sisälsi muun muassa Haantien lompakon ja henkilöllisyystodistuksen. Haantie oli tupakoitsija, mutta oli jättänyt jälkeen jopa savukkeensa. Martinan henkilökunnan kuulusteluissa selvisi, että ravintolasta oli poistettu myöhään Haantien katoamisiltana tummahiuksinen nainen voimakkaan humalatilan takia.[5]

Myös Haantien epäillään joutuneen mahdollisen sarjamurhaajan uhriksi. Hänen ruumistaan on etsitty tuloksetta Hausjärven hiekkakuoppien ympäristöstä. Keskusrikospoliisi lähtee tutkinnassaan siitä, että kaikkien kolmen naishenkilön tapaukseen liittyy sama tekijä. Tätä KRP perustelee sillä, että naisia yhdisti moni tekijä, muun muassa alkoholin käyttö, tumma hiusten väri ja oleskeluympäristö Järvenpää-Hyvinkää-Riihimäki.[5]

Tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumaketju kiinnitti Keskusrikospoliisin huomion, ja se ottikin Haantien tapauksen tutkittavakseen hyvin nopeasti tutkinnan alkuvaiheiden jälkeen. KRP suoritti maastoetsintöjä Hausjärven metsäalueilla ja erityisesti hiekkakuopalla mitään kuitenkaan löytämättä. Vuonna 2007 esitetyn, Maarit Haantien tapauksesta kertovan Kadonneet-televisiosarjan jakson myötä poliisi sai useita vihjeitä Meriläisen kuvailemasta tummatukkaisesta miehestä, joka on liikkunut 1990-luvun alkupuolella Järvenpää-Hyvinkää-Riihimäki -alueella tarjoten kyytiä naisille.

Kaikkia kolmea naista yhdistivät alkoholin käyttö, tummatukkaisuus ja olinpaikka. Viimeiset havainnot Haantiestä ja Lukkarisesta tehtiin Järvenpäässä, ja Meriläinen myös nousi siellä tuntemattoman miehen kyytiin. KRP uskoo, että tekijä on sama kaikissa kolmessa tapauksessa. Kadonneet-sarjan myötä saatiin Haantien tapaukseen liittyen noin 30 uutta vihjettä, jotka auttoivat tutkijoita profiloimaan tekijää uudelleen.

Keskusrikospoliisin mukaan vihjeet ovat osaltaan olleet hyvinkin merkittäviä ja tärkeitä tutkinnan suhteen, ja ne ovat vahvistaneet tutkinnan aikaisempia tuloksia. Uusin tutkinnanjohtaja kertoi vuonna 2021 uskovansa tapauksen olevan yhä ratkaistavissa. Hänen mukaansa naisten oleskeluympäristöstä Riihimäki on herättänyt poliisin mielenkiinnon, sillä Tuula Lukkarisesta oli siellä vahvistamaton havainto hänen kuolinpäivänään, Meriläinen oli pyrkinyt myös Riihimäelle ja Haantiekin asui kadotessaan Riihimäellä.[4]

Neljäs tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 tuli julki, että murhiin liittyy myös neljäs tapaus vuodelta 1989. Kolmekymppinen, humalainen nainen oli tulossa ravintolasta. Mies tarjosi kyytiä ja kyydin aikana naiselle tarjottiin alkoholia ja pillereitä. Matka päätyi metsäalueelle. Nainen ei koskaan itse tuonut tapausta julki, vaan nyt jo kuolleen uhrin äiti toi sen esille. Tapaus sattui Järvenpäässä.[3]

Tekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien varrella tekijää on profiloitu. Profilointi perustuu pitkälti Helena Meriläisen kertomukseen ja tapahtumien kuvailuun. KRP on päätynyt profiloinnissaan seuraavanlaisiin lopputuloksiin:

  • Mies on ollut tekohetkellä 30–40-vuotias. Tapahtuma-aikoihin hänellä on ollut tummat, kiharat hiukset.
  • Hän on pituudeltaan noin 170 cm. Hän tuntee ihmisen tai suuren eläimen anatomian (juontaa Lukkarisen surman tekotavasta.)
  • Järvenpää-Hyvinkää-Riihimäen seutu on hänelle todennäköisesti erittäin tuttu.
  • Hänellä on tapahtuma-aikoihin ollut mahdollisesti pieni lapsi, sillä auton takapenkillä oli lasten turvaistuin.
  • Itse auton on arveltu olevan vaalea porrasperäinen Mazda tai Datsun.
  • Mies oli puhunut lapsesta ja huonoista väleistä vaimoonsa, ja tämän perusteella on myös arveltu että hän on eronnut.

Tekijästä saatiin paljon uusia vihjeitä Kadonneet-sarjan avulla. Muutamien vihjeitten mukaan tummatukkainen mies on tarjonnut autokyytiä muutamille naisille myös 2000-luvun puolella. KRP kartoittaa tapausta edelleen, ja tekijän uskotaan vielä löytyvän.[8] KRP on ottanut huomioon myös mahdollisuuden, että murhien sarja on katkennut, koska tekijä saattaa olla esimerkiksi joutunut vankilaan, vaihtanut asuinpaikkaa tai kuollut.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yksi pakeni, toinen surmattiin, kolmas katosi. Keski-Uusimaa, 21.09.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2010. [vanhentunut linkki]
  2. Malin, Jarkko: Järvenpään sarjamurhaaja yrittänyt ehkä uusia tekonsa. Keski-Uusimaa, 15.07.2008, s. 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2010. [vanhentunut linkki]
  3. a b Krp: Hausjärven selvittämättömiin hiekkakuoppasurmiin liittyy neljäskin tapaus MTV Uutiset. 6.4.2017. Viitattu 6.6.2018.
  4. a b c d e f g Viljakainen, Miika: Koivun juurelta löytyi sadistisen murhan uhri – poliisi paljastaa nyt uutta tietoa Tuula Lukkarisen viimeisestä elinpäivästä Ilta-Sanomat. Viitattu 13.3.2021.
  5. a b c d e f g Ylen Elävä Arkisto – Kadonneet: Perjantai 13. päivä
  6. Rantanen, Linda: Tuula Lukkarinen joutui kenties sarjamurhaajan uhriksi Iltalehti. 3.2.2019. Viitattu 13.3.2021.
  7. Nainen kateissa Riihimäellä Helsingin Sanomat. 22.9.1993. Viitattu 17.3.2021.
  8. Poliisille tullut uusia vihjeitä Järvenpään sarjamurhaajasta. Keski-Uusimaa, 27.08.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.08.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]