Haukonsalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haukonsalo
Haukansalo, Houkansalo
Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
158 m mpy. [1]
Pinta-ala
126 km² [1]

Haukonsalo (myös Haukansalo tai Houkansalo) on Saimaan niemi tai saari, riippuen näiden määritelmästä, Puumalassa Etelä-Savossa ja Ruokolahdella Etelä-Karjalassa. Kiistanalaisin kohta on Käyhkänsalmi, jonne Käyhkään kanava rakennettiin vuosina 1791–1794 [2][3]. Haukonsalo sijaitsee varsinaisen Saimaan ja Pihlajaveden välissä.[4][5][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haukonsalona pitettävän pääsaaren alue on 20,0 kilometriä pitkä, 11,5 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 126 neliökilometriä. Haukonsaloon voidaan lukea mukaan myös Kitulansalo, joka on 11 kilometriä pitkä ja jonka pinta-ala on 24 neliökilometriä. Kitulansalo on historiallinen saari, joka Vuosalmen vesiyhteys on katkaistu sillan korvaavalla pengertiellä. Haukonsaloa voi sen sijaan pitää sekä historiallisena että nykyisenäkin saarena, sillä Käyhkäällä sijaitseva salmi on syvennetty avokanavaksi 1790-luvulla [2].[4][1]

Haukonsaloa ympäröivät saaren kokoon verrattunat kapeat vesistöalueet. Läntiset ja eteläiset vesistöt kuuluvat varsinaisen Saimaan Suur-Saimaalle. Etelässä sijaitsee Käkövesi, joka on yhteydessä Suur-Saimaaseen Petranselän kohdalla. Petranselän pohjoispuolella sijaitsee saaristoalue, jonka itäpuolella virtaavat etelään Petranselälle peräkkäiset Hätinvirta ja Luukkolanvirta. Hätinvirta alkaa Lehmäinselältä, joka saa vetensä Saimaan pohjoisosien vesistöalueesta Puumalansalmen kautta. Puumalansalmi voidaan lukea Pihlajavedeksi, joka kiertää Haukonsalon sen pohjoisia ja itäisiä rantoja. Puumalansalmen eteläpuolella sijaitsee Kitulansalo. Kitulansalon ja Haukonsalon välissä sijaitsee Naistenvesi, joka on huomattavan suuri Suur-Saimaan lahti. Kitulansalon ja Haukonsalon pohjoispuolelle jää Viljakansaari, jotka kiertää Pihlajaveden eri vesistöalueet. Suuri osa Saimaan pohjoisosien vesistä virtaavat Viljakansaaren koillispuolella Toivanselän kautta. Viljakansaaren eteläpuolinen vesistöreitti kulkee Muikunselän ja Pyysaarenselän kautta. Haukonsalon pohjoispuolella ovat Ummistonvirta ja Tetrinselkä, jotka virtaavat Leukoinsalmen läpi Mutikonselälle. Se yhtyy Osmonaskeleenselällä pohjoisesta tulevaan Viljakansaaren pohjoispuoliseen vesistöreittiin ja jatkaa sen jälkeen Puumalansalmeen. Tetrinselältä työntyy etelään laaja mutta saaristoinen Tuomilahti. Tuomilahti ja Naisenvesi lähes kohtaavat toisensa entisen Vuosalmen paikalla olevan 50 metrin leveän kannaksen eri puolilla. Pyysaarenselältä ja Maksasaarenselältä työntyy etelään Pytäränsaaren itä- ja länsipuolelta kapeita salmia, jotka johtavat Ristiveden kautta ja Kukonharjun kanavan kautta Heikinluodonselälle, josta vesistöreitti jatkuu etelään Ahvenniemenselän ja Polosselän kautta Käyhkäälle. Siellä Pihjalanveden ja Suur-Saimaan vedet kohtaavat uudestaan Käyhkään kanavassa.[4]

Haukonsalo voidaan käsitellä kolmessa osassa. Kitulansalo muodostaa yhden saarenosan. Sen eteläpuolella sijaitsee saaren lounainen ja kapeampi osa. Kylliönjärven ja Vuosalmen itäpuoli muodostaa koko saaren pääosan. Lounaisen osan pääosa on yhdeksän kilometriä pitkä ja 4,5 kilometriä leveä. Siitä työntyvät esille kaksi niemimaata. Luoteeseen päin työntyy nelikilometrinen niemi, jossa sijaitsee Junninmäen kylä. Sen koillispuolelle jää Kuivinsaarenselkä ja eteläpuolelle 2,5 kilometriä pitkä ja L-kirjaimen muotoinen Ahonlahti. Lounaaseen työntyy suuri Luukkolansaaren niemi. Sen kannas on 400 metriä leveä. Lännessä sijaitsee Heinäjärvi ja itäpuolelle Lummuslahti. Heinäjärvi on ollut lahti, jonka suu on suljettu kahdesta kohtaa pengertiellä. Naistenveden puolelta voidaan mainita vielä Martinlahti ja Sirkuspohja. Kitulansaloon päin työntyy oma niemi, jolla ei ole nimeä. Se jää Tuomilahden ja Sirkuspohjan väliin. Saaren pääosan pohjoinen ja itäinen rantaviiva on melko mutkitteleva. Ummistonvedeltä työntyy sisämaahan kaksikilometriset Sarkalahti ja Huuhtlahti. Ummistonvedeltä Polosselälle johtavassa salmessa on Hakolahden eteläpuolella isompi lahti, Ristiveden kohdalla Vuorilahti ja Soilahti, Heikinluodonselän kohdalla Kelkanlahti, Ahvenniemenselällä Halosenlahti, ja lopuksi Poloselän kohdalla Kuikanlahti. Lahtien välisillä niemillä ei näyttäisi olevan kartan mukaan nimiä.[4]

Haukonsalon pääosa on pohjoisosiltaan erittäin vaihtelevaa vuorimaata, jonka laaksoihin on kertynyt lampia ja järviä. Vuorimaat tasoittaa keskiosissa sijaitseva Palokangas, joka on hyvin tasainen hiekka-alue. Toinen hiekka-alue Akokangas sijaitsee saaren pääosan etelärannikolla. Kitulansalossa on vuoria mutta myös tasaisempia moreenimäkiä. Saaren lounaisosassa jatkuu samanlainen vuorialue kuin Kitulansalossakin, mutta sen länsiosassa Suurisuon kohdalla on maasto tasaisempaa. Haukonsalossa ovat 120 metrin korkeuteen (mpy.) kohoavat vuoret yleisiä. Sen sijaan 140 metriin kohoavia vuoria on lounaisosassa Härkyrävuori (140 m), Juurilanvuori (135 m), Mustalamminvuori (150 m), Kylliönmäki (150 m) ja Torninmäki (155 m). Saaren pääosassa on vielä lisäksi Kerimäki (153 m), Härkävuori (158 m, joka on Haukonsalon korkein mäki), Konnalamminmäki (140 m), Karkahonmäki (140 m) ja Haukijärvenmäki (143 m). Pohjoisosissa sijaitsevat Haukonsalon korkeimmat mäet. Siellä sijaitsevat esimerkiksi Pekkavuorenmäki (145 m), Mukarinmäki (140 m), Rapeikkomäki (150 m) ja Lehtilamminmäki (143 m).[4]

Haukonsalon vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haukonsalon mäkien välisissä laaksoissa on joskus soita, mutta enimmäkseen laaksoihin on kertynyt järvien ja lampien vesiä. Saaren lounaispuolella sijaitsee suurin järvi Kylliönjärvi (114 hehtaaria, ha), joka laskee Kylliönojaa myöten Käköveteen. Kylliönjärveen laskee pohjoisesta Riuttalampi Hermanninlahteen ja Kaitoinlammit, Kaitalampi ja Ahvenlampi (2 ha) Isoon Korpilahteen. Kylliönojassa sijaitsee Haamulampi (4 ha), jota patoaa myllypato. Näiden länsipuolelle Pöntönsaarensalmeen laskevat Annikkalampi ja Vitikkalampi yhteistä ojaa myöten. Lummuslahteen laskee vielä pieni Mustalampi. Lummuslammen pohjukka on erotettu Käkövedestä tiepenkereen avulla. Sen taakse jää Hääsyvänjärvi ja sen seuralainen Konnonlampi. Luukkolansaaren ainoa lampi on Kaakkolampi, joka laskee Ruunalahteen. Luukkolanvirtaan yhteydessä olevan lahden, Heinäjärven, valuma-alueeseen kuuluvat Myllyojan Vehkojärvi (11 ha), Suurisuon Suolampi ja yläjuoksulta Sirkanlampi, Vääräjärvi (4 ha) ja Mäntykylmienjärvi (3 ha). Hätinvirran puolelle Laajalahteen laskee Säynätjärvi ja Umpilampi. Luoteisosan muut järvet laskevat Naistenveteen. Näitä ovat Nenälampi, joka laskee Soukanlahteen, Suurjärvi (2 ha) ja Akkalampi, jotka laskevat Rapeikonlahteen, Kuivinsaarenselkään laskevat Tiikinlampi, Valkiajärvi (8 ha), jonka valuma-alueeseen kuuluvat Suurijärvi (10 ha) ja Pekolampi, ja Piiriniemenlahteen laskeva Kaakkolampi. Martinlahteen laskee lännetstä tuleva Potkulammen laskuoja, jonka valuma-alueella ovat myös Umpilampi, Härkäjärvi, Haapalampi (1 ha) ja eräs nimetön lampi. Martinlahden eteläisin laskuoja tuo vain Lassinlammen vedet. Sirkuspohjaan laskee Pohjalammesta (1 ha) Pohjaoja. Sen valuma-alueella ovat lisäksi Mustikkalampi, Suurilampi (3 ha), Pienilampi, Pitkälampi, Pyöriälampi (3 ha) ja Riitalampi. Sirkuspohjaan laskee myös yksinäinen Tuomijärvi (10 ha).[4][6][7]

Kylliönojan itäpuolelta saaren pääosasta laskee Käköveteen muutama oja lisää. Tällainen on Hirvasoja, joka on Hirvasjärven laskuoja. Idemmäksi Melalahteen laskee oja, johon Leskislammen laskuoja yhtyy. Myllynlahteen laskeva oja on Suuren Vasemusjärven (10 ha) laskuoja. Vesistöketjun pääuomassa ovat Säynätjärvi (11 ha) ja Pieni Vasemusjärvi (2 ha). Säynätjärveen laskee Tiitanjoki, jonka kautta laskevat Musta Ruokojärvi (51 ha) ja Valkia Ruokojärvi (31 ha). Säynätjärven laskujokeen yhtyy koillisesta tuleva Suuren Haukkalammen (7 ha) valuma-alueen vedet.[4][6][7]

Polosselän Kuikanlahteen tulee suoalueiden kuivatusoja, joka on myös pienen Kaakkolammen laskuoja. Ristiveden ja Heikinluodonselän yhdistävä Valkinsalmeen laskee Hirvijärven (10 ha) lasku-uoma Myllyjoki. Sen laajalla valuma-alueella sijaitsee 20 järveä tai lampea. Hirvijärven etelärantaan laskee Perälammen (2 ha), Pienen Kotajärven (5 ha), Kotajärven (9 ha), Martjärven (14 ha) ja Mustalammen (1 ha) yhteinen laskuoja. Hirvijärven länsirantaan laskee Myllyjoen pääuoma, joka alkaa Vääräjärvestä (31 ha) ja virtaa Särkijärven (3 ha) läpi. Vääräjärven pohjoisrantaan laskevat Lehtilammen (4 ha) ja Tunturilammen laskuojat. Näiden väliin laskee Pitkäjärven (6 ha) ja Pienen Pitkäjärven laskuoja. Suurjärvi (94 ha) laskee lyhyttä ojaa myöten Vääräjärveen. Se on Myllyjoen yläjuoksulla valuma-alueensa pääjärvi. Suurjärven luoteispäähän tulee kaksi ojaa, joista toinen on Haukijärven (13 ha) laskuoja ja toinen Vuorijärven (8 ha), Ison Onkamolammen (1 ha) ja Pienen Onkamolammen yhteinen laskuoja. Järven keskivaiheelle tulee lännestä Ankamanlammen ja Pitkätyistenlammen (2 ha) yhteinen laskuoja. Muut laskuojat ovat järvettömiä. Mäkrälahteen laskee Koskutlampi ja mahdollisesti Mäkräjärvi (8 ha).[4][6][7]

Loput vesistöistä laskevat Ummistonveteen ja Tuomiolahteen. Huuhtlahteen tulee useita ojia, mutta Rahkasuon kautta saattaa laskea Mäkäräjärvi. Viereiseen Sarkalahteen laskee samoin useita laskuojia. Yksi on Suuren Sarkajärven (12 ha) ja Pienen Sarkajärven (1 ha) laskuoja, toinen on Valkiajärven (34 ha) laskuoja ja muut soiden laskuojia. Paikallinen harjujakso ja Pitkäkangas toimivat täällä vedenjakajina niin, että loput vesistöt laskevat Tuomilahteen. Pohjoisin järvi on näistä Ahvenjärvi (11 ha), joka laskee Kotilahteen. Tuomilahden pohjukkaan laskee Konnalampi, jonka kautta saattaa laskea myös Valkiajärvi. Viimeinen suuri järvi on Joutsjärvi, jonka laskuoja laskee Kuitinpohjaan. Joutsjärveen tulee luoteesta metsäoja, jonka valuma-alueeseen kuuluu seitsemän pientä lampea. Niitä ovat Joutslampi, Karvalammit, Nimettömätlammit, Varsalammit ja Härkälammit.[4][6][7]

Asutus ja tiestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren tärken tie on kantatie 62, joka tulee Haukonsaloon Käyhkään sillasta, kulkee saaren pääosan yli ja siirtyy Vuosalmen kohdalta Kitulansalon puolelle. Tie jatkaa Kitulansalon yli ja ylittää Puumalansalmen Puumalansalmen siltaa pitkin Puumalan kirkonkylään. Kantatien ainoat viljellyt kylät ovat Kitulansalossa sijaitsevat Huuhkaala ja Laju. Kitulansalon luoteispäässä sijaitsee Kitulanniemen asuinalue, joka luetaan kuuluvaksi Puumalan kirkonkylään. Haukonsalon pääosan pohjoispuolella sijaitsevat Ruokolahden puolella Hauklappi ja Kelkanmäki, jotka jäävät saman kylätien varteen. Pohjoisosia kiertää vanha tie, jonka varrella ovat Puumalan kylät Suurpäänniemi ja Muuramäki. Pääosan eteläpuolelle jäävät Talkkuna ja Mailahti, jotka sijaitsevat Kylliönjärven kiertävän kylätien varressa. Haukonsalon lounaisosassa jatkaa paikallinen kylätie seuraten sen etelärannikkoa. Siellä sijaitsevat Karkia, Mariniemi ja Luukkola. Luukkolan kautta tulee pohjoisesta Kitulanniemestä alkava yhdystie 15137, joka kulkee Junninmäen, Aution ja Luukkolan kautta, jatkaen Luukkolansaaren Salmentakaan. Junninmäestä haarautuu tie Niinisaareen ja siitä syvemmälle Suur-Saimaan pohjoispuolen saaristoon. Suurpäänniemestä on siltayhteys Pytäränsaareen ja Hauklapista puusiltayhteys Akkalaan. Puumalan ja Ruokolahden välinen kuntaraja ylittää Haukonsaloa pitkin Käköveteen laskevaa Kylliönojaa seuraten Kylliönjärvelle, jatkaen Mustan Ruokojärveltä ja Valkiaan Ruokojärveen, kääntyen sieltä pohjoiseen Suurjärven pohjoisosan yli, ja kääntyen lopuksi pohjois-koilliseen Hakolahdelle. Kuntaraja tekee Hakolahdella mutkan jättäen yllättäen Virtasenniemen Puumalan puolelle.[4][1]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaresta löytyy muutamia luonnonoikkuina pidettäviä nähtävyyksiä. Vuonna 1962 rauhoitettiin Kummakivi, joka seisoo oudosti kallion päällä vierimättä alas.[8] Puumalan puolella sijaitsee Kristuksenhauta, joka on kallion erikoinen suorakaiteen muotoinen syvä halkeama.[9]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyhkäässä sijaitsi aikaisemmin luonnontilaisena Käyhkäänsalmi, jonka ylitse oli rakennettu silta Viipurin ja Puumalan väliselle tielle. Tämä selviää maanmittari Johan Walbergin piirtämästä kartasta vuosilta 1778–1779. Sillan luoteisrannalla toimi venäläinen vartioasema.[3]

Puumalan kahakkana tunnettu välikohtaus tapahtui 1788 Vuolteensalmella. Ruotsin kuningas Kustaa III käytti sitä syynä aloittaessaan Kustaa III:n sodan.

Venäläisten tilanne pikkuvihan jälkeen (1742–1743) oli Saimaalla ongelmallinen siitä syystä, että Puumalansalmi kuului Ruotsille. Tämä hankaloitti kaupankäyntiä, sillä tavarakuljetukset yhdeltä venäläiseltä alueelle toiselle venäläiselle alueelle kulkivat Puumalansalmen kautta. Silloin joutui tavarankuljettaja maksamaan tullia Ruotsin kruunulle. Toisaalta sotilaalliset kuljetukset eivät voineet käyttää Puumalansalmea. Generalissimus Aleksandr Suvorov esitti siksi, että rakennettaisiin vesitie venäläisten alueiden läpi. Aluksi oli suunniteltu rakentaa vuosien 1791–1794 aikana kolme kanavaa, mutta lopulta niitä tuli neljä. Niitä kutsutaan Suvorovin sotakanaviksi ja Haukonsalon kaakkoispäähän rakennettua kutsuttiin Käyhkään kanavaksi.[2]

Ennen toista maailmansotaa kulki Viipurista Mikkeliin kantatie, josta osa jäi sodan jälkeen Neuvostoliitolle. Sitä parannettiin monesta kohdasta 1960-luvulla. Puumalan ja Ruokolahden välinen osuus rakennettiin uudelleen 1960-luvun alussa. Tässä yhteydessä on Vuosalmen silta ohitettu ja tilalle on rakennettu pengertie, joka on tukkinut Vuosalmen virtauksen. Näin liitettiin Kitulansalo Haukonsaloon niemimaaksi.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Manninen, Ari: ”Haukonsalo”, Saimaa – koko tarina, s. 405–407. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
  2. a b c Manninen, Ari: ”Suvorovin sotakanavat”, Saimaa – koko tarina, s. 563–566. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
  3. a b Saimaalta löytyy iso unohdettu saari tai peräti kaksi — Puumalansalmen ja Käyhkään kanavan välissä sijaitsevat Haukansalo ja Kitulansalo uutisvuoksi.fi. 18.2.2018. Viitattu 19.6.2021.
  4. a b c d e f g h i j Haukonsalo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.6.2021.
  5. Manninen, Ari: Saimaan seitsemän ”tuntematonta” saarta. ERÄ, 7.4.2020. ISSN 0356-3464. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.6.2021.
  6. a b c d Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.6.2021.
  7. a b c d Pihlajaveden alue (04.121) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.6.2021.
  8. lehteinen: Ruokolahden Kummakivi Retkipaikka. 16.11.2012. Viitattu 21.6.2021.
  9. Huttunen, Antti: Kristuksenhauta löytyi Puumalasta Retkipaikka. 9.1.2018. Viitattu 21.6.2021.
  10. Grönroos, Matti: Kantatie 62 (ei lähdettä), mattigronroos.fi, viitattu 19.6.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]