Harry Bergström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harry Bergström
Harry Bergström soittaa harmonikkaa sota-aikana.
Harry Bergström soittaa harmonikkaa sota-aikana.
Henkilötiedot
Koko nimi Harry Lennart Yrjö Bergström
Syntynyt4. huhtikuuta 1910
Tampere
Kuollut12. marraskuuta 1989 (79 vuotta)
Nurmijärvi
Muusikko
Soittimet piano, harmonikka

Harry Lennart Yrjö Bergström (4. huhtikuuta 1910 Tampere12. marraskuuta 1989 Nurmijärvi[1]) oli suomalainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Bergström on George de Godzinskyn ja Toivo Kärjen ohella huomattavimpia suomalaisia elokuvamusiikin säveltäjiä.[2]

Bergström aloitti säveltämisen ja pianonsoiton opiskelun 1920-luvulla Uuno Klamin ja Ernst Lingon johdolla,[2] ja 1930-luvulta alkaen hän sävelsi paljon elokuvamusiikkia. Hän myös auttoi alkuun Kipparikvartetin ja Metro-tytöt, joista ensimmäisessä hän toimi myös säestäjänä. Häntä pidetäänkin George de Godzinskyn ohella tärkeimpänä vaikuttajana suomalaisten lauluyhtyeiden synnyssä ja kehityksessä. Hän vieraili monesti myös kapellimestarina eri orkestereissa, enimmäkseen operetti-, varietee-, revyy- ja musikaaliesitysten yhteydessä. Maaliskuussa 1944 hän johti isoa orkesteria, joka levytti 10 Toivo Kärjen-Kerttu Mustosen kappaletta Isku-levymerkille, laulusolistina Olavi Virta, joukossa tango "Siks oon mä suruinen". [3]

Bergström muistetaan lisäksi Niilo Tarvajärven suositusta Tervetuloa aamukahville -radio-ohjelmasta, johon hän kirjoitti tunnussävelmän.

Bergström voitti Jussi-palkinnot musiikista elokuviin Rion yö (1951), Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953) ja Viimeinen savotta (1977).[4]

Harry Bergströmin poika oli säveltäjä Matti Bergström ja veli viulisti Rainer Bergström.

Bergström käytti tuotannossaan myös salanimiä Gerald Beach, Harold G Burgess, Leonard Fleuvemont, Sointu Karikas, Lenny, Jorge Monterio ja Tintti-Kalle.[5]

Bergström on haudattu Nurmijärven hautausmaalle vaimonsa viereen. Bergström oli naimisissa Sirkka Tuulikki Bergströmin o.s. Vuolle (1918–2007) kanssa.

Bergströmille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1988.[6]

Yhtyeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fred Freddy’s Dance Band, pianisti-hanuristi (1926–1927)
  • Black Birds, pianisti, johtaja (1927–1928)
  • Freddy’s Novelty Buddians, pianisti (1928–1930)
  • Hot Five, pianisti, johtaja (1930)
  • The Flappers Dance Band, pianisti (1931)
  • Rytmin Swing Trio, pianisti (1945)
  • Metro-tytöt, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä (1947–1950)
  • Kipparikvartetti, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä (1950–1983)[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jalkanen, Pekka: ”Bergström, Harry (1910–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 576–577. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 46–47. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  3. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 139. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
  4. Harry Bergström Elonetissä.
  5. Harry Bergströmin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  6. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. 9.10.2020. Ritarikuntien kanslia. Viitattu 13.6.2021.
  7. Pomus.netin tietokanta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]